Sitten sitä viikonlopun viettoa jälleen

Lauantaina (13.1.) heräsin jostain syystä normaalia vapaapäivän aamua aikaisemmin. En valita, ilmakin oli hieno ja näin pääsin nauttimaan siitä enemmän. Pimeäähän vielä herätessäni oli, mutta kun aurinko sitten nousi, se paistoikin pilvettömältä taivaalta, eikä pakkastakaan juuri ollut. Hiukan tuuli kyllä, mutta se nyt ei ole uutta.

Tallille sitten jo hyvissä ajoin aamupäivällä ja poni pihatolta. Uudet valjaspehmusteet pääsi tositoimiin, kun valjastin Korpun taas kärryjen eteen. Tällä kertaa suunnattiin ihan tielle lenkkeilemään, vaikkei sielä kärryjen kanssa kauas pääsekään. Peltotiet ja muut vastaavat kun on auraamatta ja vaikka siellä muuten vielä etenisikin jollain tapaa, niin aurausvallit estävät tehokkaasti sinne pääsyn. Nytkin siis käytiin kiertämässä heinäpellot tietä pitkin, jonne tuuli oli pöllyttänyt lunta paikoitellen ihan reilustikin, vaikka tie olikin aurattu. Sieltä jatkettiin kylälle niin kauas kuin aurattua tietä riitti. Siellä ympäri ja takaisin, kiertämättä enää peltotien kautta. Yhteensä matkaa kertyi 5,5 kilometriä ja reilu tunti, kun käveltiin koko matka. Kovin nihkeästi liikkui teiniheppa, vaikka valitsikin aina mielummin kotoa poispäin vievät tiet, jos sai siihen mahdollisuuden. Siloihin jätin laittamatta extra-pehmusteen ja rintaremmin pehmustekin on nyt ohkaisempi kuin ennen, joten voi olla että tuntui oudolta. Tai sitten ei vaan huvittanut. Extrapehmuste on nyt kyllä palautettu takaisin, oli siitä hyötyä tai ei.

Tallilla vierähtikin mukavasti nelisen tuntia kaikkinensa ja koska keli oli huippu ja vielä valoisaa jonkin tovin, kun kotiin pääsin, lähdettiin saman tien koirien kanssa lenkille. Aurinko oli toki jo laskemaisillaan, mutta ihan hyvin ehdittiin valoisalla heittää koko lenkki. Nappasin vain pikaisesti muutaman pähkinän taskuun lähtiessä, kun en ollut syönyt kuin aamuvarhaisella aamupalan ja sitten mentiin. Muitakin oli liikkeellä, mikä on varsin harvinaista. Aika rauhassa täällä yleensä saa lenkkeillä. Kaksi koiran ulkoiluttajaa tuli tällä kertaa kuitenkin vastaan ja yksi tuli perässämme. Vaan ei ne meitä haitanneet. Hieno ilma ja mukava lenkki. Koiratkin osasivat käyttäytyä oikein oivasti, eikä tarvinut kai kertaakaan kahta kertaa käskeä, jotta luokse juoksivat. No, eipä yleensäkään, vaikka on niitäkin hetkiä joskus toki.

Sunnuntaina (13.1.) heräsin taas ihan liian aikaisin. Silti en jaksanut raahautua tallille ennen puolta päivää. Sinne päästyäni, lappasin lantaa tallikaverin kanssa, ennen kuin otettiin ponit mukaan. Tällä kertaa Korppu sai satulan selkäänsä ja painuttiin baanalle. Pellolle suunnittelin meneväni, mutta siellä oli sen verran ruuhkaa, että katsoin parhaaksi mennä muualle. Maastoon siis. Ihan vähän hidasteli ja mutkitteli poni tallin pihasta lähtiessä, mutta eteni kuitenkin ilman mitään vääntöä. Kunhan ilmaisi mielipiteensä. Parin sadan metrin päässä reipastui ja kipitteli ihan reippaasti korvat hörössä eteenpäin. Pihattokaveri saatiin kiinni kilometrin kohdalla ja käveltiin loppu lenkki yhdessä. Kovin rento ja hyväntuulinen poni oli matkassa tällä kertaa ja kävelikin ihan reippaasti, vaikkei ravi maistunut tänäänkään. Vaan selvästi oli valjaissa vika kärryjä vetäessä, kun oli niin nihkeä, koska nyt oli ihan eri tuntuinen. Eikä kuskinkaan jalat kipeytyneet tällä kertaa, kun muistin pidentää jalustimia ennen lähtöä.

Pakkasta liki 15 astetta ja huurteinen poni, joka oli jo lähtiessä hikinen, kun olivat vetäneet pihatolla rallia vähän ennen lähtöä. Oikean puoleisen kuvan otti Fanni Snellman.

Tallilta tultuani, lähdettiin taas koirien kanssa saman tien lenkkeilemään, jotta ehdittiin vielä valoisalla. Ja hyvin ehdittiin taasen, vaikkei niin kirkasta ollutkaan kuin lauantaina. Mutta tehtiin lyhyempi lenkki. Tarkoitus oli tehdä vielä lyhyempi, mutta metsätielle on vedetty ladut ja sinne oli juuri samaan aikaan menossa porukkaa koiran kanssa, joten me jatkettiin sitten tietä pikin. Ei huono sekään. Kotona ruokaa ja rentoilua, kunnes illemmalla vielä apsille kokoustamaan. Lumisadekin alkoi taas. En tykkää.