5. joulukuuta

Hirveä myrsky ja tiet peilijäässä. Ihan kiva oli ajella tallille aamupäivällä. Selvisin kuitenkin perille ihan ehjänä, vain hieman hitaammin kuin yleensä. Siellä sitten pihatolle paskan luontiin. Aika mahdoton tehtävä. Paskaa on.. paljon. Ja vaikka se nyt plussakelin myötä olikin pinnalta sulaa, niin jäässä kuitenkin, ettei irti saa kuin hakkaamalla ja kun sielläkin on jäistä, ei meinaa pystyssä pysyä. Annoin periksi vajaan kottarin jälkeen.

Kaukaa kännykällä otettu surkea kuva, mutta kun minusta on vaan niin ihanaa kun pappaheppanen jaksaa touhuta noiden lasten kanssa.

Toisaalla otettiin rennommin

Siivoilun jälkeen pääsivät meidän issipojat juoksemaan laitumelle toisessa pihatossa asuvien shettispoikien kanssa. Kovaa menivät, hirvittävän kovaa. Hetken. Kunnes lumen alta pilkottava tuore ruoho veti pidemmän korren. Vaan hyvää teki varmasti kaikille hiukan revitellä. Tulisi nyt vaan lunta, niin voisi ottaa uusiksi.

Revittelyn jälkeen menivät Ljúfur ja Kambur sairastarhaan odottelemaan (hammas)lääkärin saapumista ja minä putsaamaan karsinoita.

Molemmat pojat käyttäytyivät hyvin, vaikka Ljúfuria vähän jännittikin ja sille joutui hiukan lisäämään rauhoitusainetta, ennen kuin tokeni. Kamburilta poistettiin vasemmalta sudenhammas, joka oli jo ihan irti ja heiluvainen, oikealle vielä jäi. Pari maitohammasta oli irtoamassa, mutta vielä niin tiukassa, että saivat jäädä irtoamaan itsestään. Pientä piikkien tasoittelua ja siinä se.

Ljúfurilla oli hieman enemmän piikkejä ja pientä kulumaa ja karieksen alkuja kuluneissa hampaissa. Ei kuitenkaan mitään paikattavaa tai poistettavaa tms. Ihan hyvässä kunnossa ikäisekseen. Kääntyyhän se jo kuitenkin kaksikymppiseksi. Sinne jäivät ulkotalliin heräilemään pariksi tunniksi, ennen kuin vein takaisin pihattoon. Kambur olisi ollut jo aiemmin valmis vietäväksi, mutta Ljúfurilla meni hiukan kauemmin aikaa heräillä.

Koirien kanssa en enää lähtenyt tuonne myskyyn mihinkään lenkille, kun viimein puoli kahdeksan maissa kotiin saavuin. Kyllä ne yhden päivän voi lenkkeilemättäkin olla. Olivathan ne kuitenkin aamupäivällä pienesti metsässä ja pihalla saisivat olla enemmänkin, mutta kun eivät itsekseen siellä oikein viihdy. Näillä siis on nyt vaan mentävä.