19. joulukuuta

Etsiskelin tuossa aiemmin illalla sähköpostistani entisen työkaverin sähköpostiosoitetta ja törmäsin samalla kirjeenvaihtoon Ljúfurista. Olipas varsin mielenkiintoinen retki yli kahdeksan vuoden taakse.

Tämä laidunkuva oli myynti-ilmoituksessa, minkä bongasin ht-netistä elokuussa 2008, kun etsiskelin Limpulle kaveria. Ja jotain tässä kuvassa vaan oli, koska otin yhteyttä, vaikka yleensä hyppäsin yli ilmoitukset, joissa hevosta myytiin tarjousten perusteella. Ja tämän vastauksen sain kyselyyni.

"Ljufur on siis -97 syntynyt issikka ruuna, ollut lähinnä oloneuvoksena viimeisen vuoden... perusluonteeltaan ruuna on todella kiltti mutta myös hirveän herkkä uusille asioille... ratsastettu sitä ei ole koska se on selästä välillä todella arvaamaton juurikin herkän luonteensa vuoksi, sille on varmaan joskus sattunut jotain koska ei luota ratsastajaan lainkaan, maasta toimii kyllä ihan hyvin muttei taida kärryilyynkään oppia koska on etenkin takapäästään melko arka... Ljufur tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa ja on tottunut koiriin ja autoihin, sillä on vaan jonkin asteinen luottamus pula vieraisiin ihmisiin, se on todella sympaattinen ruuna mutta omistaja aikoo laittaa sen pois ennen talvea jos ei mene kaupaksi"

Ljúfur oli siis ylläpidossa ja ilmoituksessa oli ylläpitäjän tiedot, joten "keskustelin" hänen kanssaan, ennen kuin otin yhteyttä omistajaan. Tällaisen vastauksen taas sain häneltä.

"Ljúfur on aika herkkä pörisijä, ja sillä on ilmennyt luottamuspulaa ratsastajiin. Ilkeä se ei ole missään tapauksessa, se tarvitsee yhden ihmisen joka myös on sen luottamuksen arvoinen. Parhaiten Johanna osaa kertoa sen tämän hetkisestä tilanteesta koska se on siellä ollut oloneuvoksena ja tarhakaverina. Kun poika lähti meiltä takaisin maahantuojalle, se meni huonompaan suuntaan koska paikka oli isompi eikä se saanut sitä omaa aikaa.. Mietin aina välillä pitäisikö Ljúfur hakea takaisin kotiin, mutta olen päätökseni tehnyt eikä meillä ole tarpeeksi aikaa tälle joka sitä eri tavalla tarvitsee. Asiakaskäyttöön Ljúfur ei sopinut enkä halua että sillä ratsastetaan, ettei käy mitään haaveria."

Ljúfur oli siis tullut Islannista myyntitallille vuonna 2006, mistä mennyt jossain vaiheessa vaellustallille Imatran lähelle. Sieltä sitten myyntitallille takaisin, mistä tallin työntekijän luokse ylläpitoon, kun hänen oma issikkansa muutti omaan pihaan. Siellä sitten kävin herraa katsomassa ja ihastuin siihen oitis. Ja jostain syystä myös Luippis tuntui hyväksyvän minut. (Se taisi valita minut ennemminkin kuin minä sen.) Oli sitä käynyt katsomassa moni muukin, muttei se ollut antanut koskea itseensä. Minä sain jopa nostaa (etu)jalat. Ja niinhän siinä kävi, ettei juuri tarvinut miettiä, kenet Limppu saisi kaverikseen.

Vihdoinkin kotona ♥

Enkä ole katunut, on se vaan niin huippu jätkä, vaikkei alku aina niin ruusuista ollutkaan. Ikinä en olisi osannut kuitenkaan kuvitella, kuinka rakas ja tärkeä siitä vielä tulee. Onhan siinä omat puutteensa, muuta niinhän meillä kaikilla, vaan on se silti niin täydellinen ystävä kuin vain voi. Kamburilla on suuret saappaat täytettävänä..  johon sen uskon kyllä pystyvän. Ei ehkä vielä vähään aikaan, mutta joskus kyllä.