11. joulukuuta

Voihan virta. Jos oli Korpussa virtaa eilen, niin oli sitä kyllä tänäänkin. Se oli vallan mahdoton. Siis meidän rauhallinen ja tasainen Skorppan. Kummallista. Kun hain sen pihatosta, se oli ihan läpimärkä. Oli vähän juossut kavereiden kanssa sillä aikaa kun olin Ljúfurin kanssa lenkillä. Oli tullut hiki. Ajattelin sitten, että on oiva tilaisuus lähteä pellolle ohjasajamaan, kun eihän se nyt enää jaksa pöllöillä. Väärä valinta. Jaksoi se. Onhan se nyt ihan eri asia toimia tiellä tai kentällä, koska laidat, kuin avoimella pellolla, missä on ihan hirveän paljon vaihtoehtoja pienelle hevoiselle. Pienelle uteliaalle ja omapäiselle hevoiselle. Niinpä, Kamburilla ON oma tahto, mikä tuli taas tänään hyvin selväksi.

Pyörittiin pellolla ja pellon takana olevalla tiellä hetkinen, ennen kuin tokeni. Tiellä toimi oikein hyvin, vaikka vauhtia olikin, mutta pellolla ei oikein toiminut jarrut eikä rattikaan. Ja kun se osaa kyllä, muttei nyt vaan halunnut. Tai halusi, muttei siihen suuntaan, mitä minä ehdotin vaan ihan toiseen suuntaan. Käsissähän se pysyy kyllä, vaikka yrittääkin ottaa ritolat, joutuu vaan hetken pyörimään, ennen kuin oikea suunta löytyy. Lopetettiin kun viimein takaisin tullessa malttoi tehdä oikein hienon kahdeksikon ihan ohjaukseni mukaan. Saattaa olla, että lisäsin hampun määrää ruokinnassa hiukan liikaa. Hups. Saattaa olla, että se vähenee huomattavasti taas. Virta on ihan ok, mutta rajansa silläkin.

Riekkumisen jälkeen maistui ruoka. Ihan ei ollut aikaa "ajaessa" kuvailla, kun oli vähän kädet täynnä töitä.

Ljúfur siis kävi myös ohjasajolenkillä. Sen kanssa käytiin sama lenkki metsässä kuin eilen Kamburin kanssa. Ljufurilla oli kivaa. Ylähuuli kilometrin mittaisena se taas keskittyi täysillä ja kipitteli menemään. Pienellä tuntumalla kokosi itsensä oikein hienosti ja käytti takaosaansa hyvin. Ihan liian vähän tulee moista harrastettua, kun yleensä kipitellään aika pitkin ohjin vaan eteenpäin ja katsellaan maisemia.

Koirilla on ollut pari päivää jotain pientä taudinpoikasta tai jotain. Peikko on jättänyt ruokansa kokonaan koskematta ja Noah on närkkinyt vähän, mutta jättänyt suurimman osan syömättä. Mahat tuntuu olevan kunnossa, kurkussa saattaa olla jotain häikkää. Noah ainakin kröhii hiukan. Peikon en ole kuullut sitä tekevän. Peikolla vaan tuo syömättömyys aiheuttaa sitten taas vatsan väänteitä ja närästystä ja oksentelua. Vaan minkäs teet, kun ei kelpaa niin ei. Äsken nyt söi jo hyvällä halulla onneksi, Noah ei oikein vieläkään.

Muuten ovat kyllä ihan terveenoloisia ja reippaita, normaaleja itsejään siis. Äskettäin oltiin juuri lenkillä ja kokoajan sai olla käskemässä, kun taas oli niitä kauriin jälkiä ja kaikkea muutakin kai, kun niin kovasti juoksutti ja aivan liian kaukana. Kyllä ne onneksi ihan tulivat kun huusin. Minusta nyt vaan ei ole kivaa kokoajan joutua komentamaan, jotta pysyvät maisemissa. Ei ne yleensä kuitenkaan ihan missä huvittaa huitele.