Tässä mietiskelin tänään, että mikähän tuota Noahia vaivaa, kun se on jotenkin niin kamalan rauhallinen. Ei siis mitenkään huonolla tavalla, päinvastoin. Se riekkuu kyllä kuten ennenkin, mutta se ei kiihdy samoin kuin yleensä. Ollaan me siihen kyllä paneuduttukin, mutta ihan en usko että sekään nyt ihan yht'äkkiä olisi tehonnut. Ollaanhan sitä kuitenkin yritetty jo seitsemän vuotta.
Noahan on periaatteessa rauhallinen, mutta se kiihtyy tosi helposti aina kun tapahtuu jotain. Se on osittain opittua, mutta osittain myös ihan olemassa oleva piirre. Se on myös hieman epävarma ja ihan kamalan kiltti ja miellyttämisenhaluinen ja jos se ei heti ymmärrä, mitä siltä halutaan, se kiihtyy ja yrittää liikaa.
Tänään oltiin taas kylillä lenkillä, kun oli sinne muutakin asiaa. Autosta otettaessa yleensä on täysi hälinä päällänsä, paitsi ei nyt. Pientä intoilua, sellaista normaalia, ei kiihtynyttä kiljuntaa ja hyökkäilyä Peikon "kimppuun". Vapaaksi päästessä hetken päästä sama juttu. Kävi mielessä, josko se on kipeä, kun on syönytkin huonosti. Mutta ei se kyllä kipeältä vaikuta. Loppu matkasta kiipeilytin koiria kivikaiteen päällä kirjaston kupeessa ja se oikeasti kuunteli ja yritti ymmärtää, eikä vaan kiihtynyt ja tehnyt kaikkea liikaa. Outoa. Joutuukohan tässä alkaa ihan treenaamaan?
Oli muuten ihan hirvittävän mukavaa lenkkeillä tuolla ihmisten ilmoilla, kun siellä on jo kaikki tiet ja pyörätiet ja muut ihan sulana. Ei tarvinut luistella, eikä tarvinut nastoja. Ehkä jo kohta täällä maallakin, jos kelit jatkuvat näin lämpiminä ja kosteina. Nyt ainakin on tilanne se, ettei poneja saa pois pihatosta turvallisesti ja ne saavatkin viettää lomaa jouluaaton yli nyt ainakin. Jos joulupäivänä on jo paremmat pohjat, olisi kiva päästä vähän maastoilemaan. Ihan lupaavalta jo tänään näytti, joten ehkäpä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti