17. joulukuuta

Hämmästyttävää kyllä, ehdin tänään puuhata kaikkien nelijalkaisten kanssa valoisalla. Koirien kanssa lenkiltä tullessa tosin oli jo aikalailla pimeää, mutta koko matkan kuitenkin pärjäsi ilman otsalamppua. Se tarkoittaa siis että valoisalla.

Nyt on ainakin hetken kelit sellaiset, että uskaltauduin tänään ponien kanssa ihan tielle. Kambur pääsi ohjasajotreeniin taas, tällä kertaa harjoitusaisojen kanssa ja miten minusta jotenkin tuntuu, että jonkinlainen uhmaikä tai muu vastaava vaihe on meneillään. Hetkittäin tuntui, että kaikki jo opittu on unohtunut, vaikka yleisesti ottaen menikin ihan hyvin. Alamäessä kävi pieni äksidentti, kun Korppu alkoi kiihdyttää vauhtia, enkä minä sitten pysynyt pystyssä. Aika haipakkaa mentiin mahallaan perässä. Onneksi Kambur ei ole kovin herkkä, eikä mitään peruuttamatonta päässyt käymään, vaikken sitä pysähtymään saanutkaan. Pakko kun oli irti laskea loppujen lopuksi, ajattelin varsan juoksevan horisonttiin, muttei se mihinkään juossut. Muutaman askeleen jälkeen pysähtyi ja kääntyi katsomaan, että mihin se mamma jäi ja tuli sitten luokse. Matka jatkui ja kummasti tuli treenattua pysähtymistä loppumatkalla. Harjoitukset jatkuvat.

Ljufur palautettu lenkin jälkeen takaisin. Muutama muu olisi vissiin lähdössä.

Olen edellisen kerran ollut Ljúfurin selässä reilu kuukausi sitten, kun on ollut niin liukasta ettei ole uskaltanut juuri kokeilla. Kenttäkin on ihan luistinrata. Nyt on pieni lumikerros päällä ja koska lämpötila nollassa, se on vähän tarrannut jäähän kiinni ja pitää siis jalan alla jotenkin. Päätin yrittää. Voi kun olikin kivaa. Mentiin läheiselle isolle pellolle, eikä tarvinut ponia kahdesti käskeä menemään kovempaa. Vähän on virtaa kertynyt. Vaikka virtaa siis olikin, oli Ljufur oikein hyvin kuulolla ja hyvällä tuulella. Muutama kierros pellolla, arviolta noin nelisen kilometriä ja johan oli poni hikinen kun lopetettiin. Hyvää teki, molemmille. Tuntuu nimittäin jaloissa minullakin.

Kotiin tultuani, nappasin koirat ja omenan matkaevääksi ja lähdin samantien lenkille. Kauhea nälkä oli, mutta koska ruoka ei ollut valmiina, päätin hiukan siirtää sitä ja siksi siis omppo. Lenkin jälkeen oli sitten aikaa rauhassa vääntää ruokaa, eikä nyt ole enää mihinkään menoa. Parasta.