Reenirapsaa

Vaikka lomailtu onkin, Noahin kanssa ollaan myös treenattu. Tottista lenkkeilyn lomassa, lähinnä sitä virettä ja sitten eteenmenoa. Ja kun nyt tosiaankin ollaan jauhettu sitä eteenmenoa, kun se on oikeasti aika ainoa vielä keskeneräinen liike, niin on sitten muut liikkeet jääneet huoltamatta. Ja sen ikävä kyllä huomaa. Lähinnä luoksetulot eteen, myöskin noudoissa, ja sivulletulo edestä, ovat ihan melkein kadonneet. Jotain hyvääkin. Ollaan tehty eteenmenoa lähinnä niin, että palkka jää luoksetulosta tai jäävien jälkeen kentän laitaan. Takaisin päin ollaan tehty yleensä seisominen, joskus luoksetulolla, joskus ilman. Jäävät siis toimivat hyvin, varsinkin seisomisliike on parantunut huimasti. Pystyn myös palaamaan sivulle, ilman että se kääntyilee, mikä on ollut vaikeaa aiemmin. Ja eteenmenokin alkaa hahmottua. Ei siis olla jauhettu turhaan.

Väsynyt koiraskoira eilen illalla treenin jälkeen ja herran äidiltään perimä kissamainen tapa maata.

Tänään hakuiltiin ja kotimatkalla kurvattiin vielä Heinlahden kentän kautta. Helppo treeni. Vasen etukulma valmis maalimies, oikea etukulma valmis maalimies, vasemmalle tyhjä, oikealle vielä yksi valmis maalimies. Ekalla otin hallintaan ennen palkkausta ja otettiin sieltä yliheitto toiselle. Ilmaisu oli pätkivää liian kovien kierrosten vuoksi, yritti kyllä mutta ääni ei oikein meinannut kulkea. Muuten ok. Toisella ilmaisu jo hyvä, palkattiin vähän ennen kuin olin perillä. Tyhjä vähän taaksepäin, muuten ihan hyvä ja kolmaskin löytyi helposti, eikä edes turhautunut tyhjää juostuaan. Palkkaus aloituksesta eli pari haukkua ja se oli siinä. Pätevä ja nopea koiraskoira, joka joutui vielä harjoittelemaan rauhoittumista porukassa, ennen kuin kävelimme autoille.

Kotimatkalla tosiaan kurvattiin kentän kautta. Kisanomainen istumisliike, maahanmeno-luoksetulo, jonka jälkeen pallo jäi. Seisomisliike toiseen suuntaan. Seuruuta autolle, mistä poimittiin kapula tasamaanoutoa varten. Kaksi noutoa, joista ekasta mähräsin luovutuksen ihan itse. Toinen ihan ok, luovutus hidas ja vähän kaukana. Sen jälkeen eteenmeno. Ensiyritys meni susille, juoksi epävarmasti vain vähän jonnekin. Kutsuin pois toruvalla äänellä, uusi lähetys ja hitaasti lähti Noah oikeaa osoitetta kohti. Vauhti kiihtyi ihan hyvin, kun itsekin muisti homman nimen ja tiesi tekevänsä oikein ja löytävänsä rakkaan pallonsa, kunhan vaan juoksee suoraan. Toinen kierros samoin, mutta eteenmeno maahanmenolla, josta vapautin heti palkalle, kun vaan kyynärpäät kosketti maata. Nyt sujui hyvin ja maahanmenokin oli nopea. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...