...ollaan selvitty paukuttelusta taas vuodeksi eteenpäin. Tänä vuonna paukuttelu alkoi satunnaisena jo heti Joululta ja eilen jo tullessani neljän huitteissa töistä, kuului pauketta tasaiseen tahtiin vähän joka puolelta. Kaikki eläimet olivat kuitenkin vielä täysin rauhallisia, eivätkä tainneet paukkuja juuri huomatakaan. Viiden pintaan kävin koirien kanssa pienen puolentoista kilometrin pissalenkin, jonka jälkeen tarkistin ponien tilanteen ja lisäsin niille heinää verkkoihin. Kaikki hyvin toistaiseksi.
Kuuden aikaan pauke yltyi, kun sai jo luvan kanssa paukutella. Seitsemän maissa Ljúfur alkoi olla jo selkeästi stressaantunut, mutta pysyi kuitenkin rauhallisena turpa Limpun kyljessä kiinni, koska Limppu oli ihan rento. Puoli yhdeksän maissa suljin pojat karsinoihinsa. Siinä vaiheessa oli havaittavissa levottomuutta molemmilla. Sisällä Limppu oli kuitenkin taas täysin rento ja Ljúfurkin lähinnä hiukan huolissaan. Kun pauke loppui, tuossa puoli yhden aikaan yöllä, kävin päästämässä ponit pihalle eli aukaisemassa karsinoiden ovet. Tyytyväisinä pärskivät kun pääsivät ulos ja me muut mentiin nukkumaan.
Aamulla tilanne oli rauhallinen. Limppu oli maannut toisen kylkensä ihan läpimäräksi, joten heitin sille loimen niskaan, kun tuulikin on taas myrskylukemissa. Hetki sitten tilanne näytti hyvinkin rauhalliselta. Ikuistin pojat päivälevolla ikkunan läpi, joten laatu on todella järkyttävä.
Nyt ovat molemmat jo taas jaloillaan ja kohta saa Limppukin varmaan kuoriutua loimestaan. Viime vuodenvaihdekin sujui hyvin, joten ehkä voin lakata minäkin viimein stressaamasta.
Koirien ilta meni tylsästi sisällä makoillen. Olivat toki mukana poneja sisälle otettaessa ja taas pihalle laskettaessa. Vanhat akat olivat ihan tyytyväisiä, mutta Noah kävi aina välillä tönimässä, että eikö voitaisi jo tehdä jotain. Sori, ei voida. Minun iltani meni tv.tä tuijotellessa ja ravaillessa ponien vointia tarkistelemassa.
Hyvää tätä vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti