Pakkanen hellitti hetkeksi

Mikä tarkoittaa ihan kivoja ulkoilukelejä, vaikka lauhtumisen myötä aurinko menikin piiloon paksun pilviverhon taakse. Mutta mielummin kumminkin minulle -8 ja pilvistä kuin -20 ja aurinkoista.

Viikonloppuna siis ulkoiltiin. Perjantaina pakkanen vielä paukkui ja aurinko paistoi ja ehdittiinkin heittää ihan hyvä lenkki koko koiralauman kanssa vielä ennen pimeäntuloa. Ja voi kuinka olikin kaunista. Joka paikka paksussa huurteessa ja kaunis vaaleanpunainen taivas. Kamera lähti mukaan matkaan. Kauniita kuviakin onnistuin saamaan, vaikka ihan ei vedäkään vertaa aidolle auringonlaskulle.

Lauantaiaamuna varhain suunnistettiin koiraskoiran kanssa kohti Haminaa hakutreeneihin. Mukavasti vierähti kolme tuntia metsässä. Kotoa lähtiessä pakkasta oli -15 ja pukeuduin sen mukaan. Pakkanen kumminkin laski ihan reilusti ja nopeasti eli hiki tuli. Niin myös Noahille, kun ihan ei treeni niin helppo ollutkaan kuin oli suunniteltu. Ajatus oli että etenen keskilinjalla, maalimies palkkaa lyhyestä ilmaisusta ja huudan koiran luo eli sitä radalla etenemistä. Vaan kun löytäminen oli tällä kertaa työn ja tuskan takana ja etenin alueelle auttamaan, niin ihan en sitten pystynyt toimimaan kuten suunnittelin. Hyvä treeni silti. Hieman jäi harmittamaan kun ei löytänyt ennen kuin ehkä kymmenennellä pistolla. Alue oli tallaamaton, joka saattoi vaikuttaa, samoin liika into varmaan kostautui, mutta silti. Muuten olin kyllä todella tyytyväinen koiraani. Turhautumisesta huolimatta, käytös oli moitteetonta maalimiehillä. Ilmaisut oli hienot muutenkin. Into riitti loppuun asti, vaikka vauhti hieman hiipuikin loppua kohti. Hieno koira, erittäin hieno koira.

Kotimatkalla kurvattiin kentälle treenaamaan eteenmenoa. Muutama toisto ihan vain pelkkää pallolle juoksemista, joka oli kentän laidassa heinikossa näkymättömissä. Jos vietiin pallo yhdessä, juoksi Noah reilusti oikealle vinoon ja etsi sitten palloa. En antanut etsiä, vaan kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Kun sitten jätin koiran ja vein pallon, juoksi suoraan pallolle. Maahanmenoa on turha sotkea koko homaan, koska se pelaa kyllä harjoittelemattakin. Noah on kumminkin niin kuuliainen. Ja onhan se pari kertaa kokeiltu, eikä ole ollut ongelmia. 

Torstainakin käytiin treenaamassa eteenmenoa kauppareissun yhteydessä Ahlströmin kentällä, sekä mennessä että tullessa. Ei mennyt silloin ihan niin hyvin kuin eilen. Tehtiin silloin luoksetuloja poispäin pallosta ja kun se ei vaan toimi vielä, jos viivettä tulee. Luoksetulokin alkoi mennä ihan persiilleen ja jäi tullessa jonnekin metrin parin päähän ja hidasteli myös. Pallo selän takana tietty vaikutti, mutta kun ei se silti sinne pallolle sitten juossut, kun sai luvan. Huoh. Hienosti keilasi minut sitten vielä kumoonkin, kun autoin luoksetuloissa pallolla. Että sellainen treeni.

Hakutreenien ja kenttäilyn jälkeen lauantaina mentiin vielä metsään koko porukalla.

Tänään käytiin kirkolla reilun puolentoista tunnin lenkki Diivan ja Noahin kanssa. Ikävä kyllä tuli taas todettua, että pitkät lenkit alkavat olla Diivalle liikaa. No, onhan silläkin ikää jo ja vielä D:n lonkatkin. Harmittaa silti, kun se kumminkin haluaisi liikkua ja onhan Noahistakin kivaa kun on seuraa. Minunkin polveni sitten kipeytyi sen verran, että suunnittelemani lenkittää vielä ponitkin ihan kunnolla tänään, jäi toteutumatta. Harmi. Tosin ihan hyvä varmaan niin, koska kun kävin ponipojat harjaamassa tuossa ennen pimeän tuloa, huomasin että Limpun maha oli taas huonona ja poni selvästi kipeän oloinen. Eipä ole aikoihin ollutkaan. Toivotaan, että menee nopeasti ohi tällä kertaa.