Joulun aikaan

Joulu oli ja Joulu meni. Kelit ei olleet, eivätkä ole vieläkään, perin jouluiset. Vettä sataa ja synkkää on ja lämmintä. Lämpimästä en valita ja pimeyskin menettelee, kun se nyt kuuluu kuvioon tähän aikaan vuodesta, mutta tuo vesisade ei nyt kyllä kauheasti innosta ulkoiluun.. tai mihinkään muuhunkaan. Muuten Joulun aika on mennyt ihan hyvin.

Maru on nukkunut monta päivää. Ensin se nukkui trimmauspäivän väsyjä pois ja siihen perään Jouluaaton väsyjä. Eilen iltapäivällä alkoi vasta olla normaali oma itsensä. Vaan kyllähän se vetää vanhuksen ventiksi, kun pitää tuntitolkulla päivystää.

Aattona oltiin siis äitini luona, niin kuin aina. Aika myöhään illalla oltiin vasta takaisin kotona. Herkkuja tuli syötyä, niin koirien kuin ihmistenkin. Hevosetkin saivat osansa, kun mukaan tuli pussillinen kuivia leipiä ja toinen porkkanoita. Ja olivathan ne saaneet jo aamulla joulupiparinsa, kuten joka Joulu.

Pojat keskustelee.. Vikke 14v ja Noah 4v.. On ne ihan kavereita ;)

Joulupäivänä sitten yritettiin sulatella ylimääräisiä herkkuja lenkkeilemällä. Ensin läksin ponien kanssa liikenteeseen. Ja koska ne on nyt olleet aika vähällä liikunnalla, virtaa oli kertynyt. Vaan ei hätää. Riimut päähän ja suunta metsään, Ljúfur narussa ja Limppu vapaana. Se kun ei aina oikein pysy käsissä. Ja aikamoista rodeota se vetikin pitkin metsää. Pysyi kuitenkin hyvin mukana ja tuli jopa rapsuteltavaksi (luetaan: kaivelemaan taskuja herkkujen toivossa) aika ajoin. Ljúfur esittelikin sitten narun nokassa aikamoisia korkean koulun liikkeitä, sillä seurauksella, että tömäytti minua etusella näpeille ja takasella mahaan. Ihan omaa tyhmyyttä, kun oli liian lyhyt naru, niin ei raukka kauemmaskaan päässyt intoilemaan. Itsekin se pelästyi, kun otti osumaa ja hetken aina pörisi tiukan narun päässä silmät ymmyrkäisinä. Matka jatkui ja kun Limppu oli käynyt kahden naapurin pihalla pyörähtämässä, joutui sekin naruun. Rauhallista tahtia sujui loppumatka, vaan hiki tuli silti kaikille.

Diivan ja Noahin kanssa kävin sitten ihan reippaan metsälenkin vähän normaalista poikkeavassa maastossa. Eli tavoistani poiketen, ajoin autolla tuohon muutaman kilometrin päähän, mistä sitten lähdin lenkille. Ihan kiva oli pyöriä vähän vieraammissa maastoissa vaihteeksi ja koiratkin juoksivat varsin hyvin. Sitten alkoikin jo olla nälkä ja joutui taas ahtamaan itsensä täyteen herkkuja.

Eilen olikin sitten varsin laiska päivä. Päivällä kävin koirien kanssa pienen lenkin metsässä ja Noahin kanssa kaksin illalla. Noksun kanssa myös vähän treenattiin. Pihalla otettiin hyppynoutoa, mikä olikin hyvin päässyt unohtumaan. Kiersi takaisin tullessa esteen. Muutaman yrityksen jälkeen muistui mieleen kyllä, jotta hypätä täytyy molempiin suuntiin. Ja hypyt oli hyviä ja ilmavia. Illalla käytiin kaksin Hutikalla lenkillä ja treenattiin siinä samalla. Nyt oli taas liikkeestä istuminen kadonnut. Ei onnistunut sitten millään, aina jäi seisomaan. Huoh. Viimein annoin periksi ja kas, koiraskoira juoksi vääntämään kasan. Sen jälkeen onnistui sitten istuminenkin :) Tyhmä ohjaaja ei siis taaskaan osannut kuunnella koiraansa. Noah kyllä tekee, jos vaan osaa, ellei ole jotain vialla.

Vanha kuva hakuporukan tottistreeneistä Rotikossa kesällä 2011

Autolle mennessä kiipeiltiin koulun nurkalla telineillä eli Noah joutui kävelemään lankulla, joka ei ollut ihan suora, korkeutta max 50cm. Ei ollutkaan helppoa, kun joutui oikein keskittymään, jotta pysyi kapealla lankulla. Aika monta toistoa tarvittiin, ennen kuin herra pääsi loppuun asti putoamatta. Hyvää keskittymistreeniä, molemmille. Pisteet koiraskoiralle kun jaksoi loppuun asti yrittää täysillä.