Aksapäivä ja asioidenhoitopäivä ja älyttömän liukas ja lämmin päivä. No, se on kai aika normaalia, että kun ilma lauhtuu niin liukasta tulee. Kaikki tiet on ihan peilijäässä, eikä täältä ole toivoakaan päästä lenkille muualle kuin metsään. Onneksi pihasta pääsee suoraan metsään, joten lenkkeily on kumminkin mahdollista. Tylsäksi vaan käy jos koko talvi on tällaista. Lämpimästä kyllä pidän, mutta tuosta liukkaasta en. Eilenkin menin jo kerran nurin, vaikka kuinka yritin varoa. Kyynärpäästä kipeä oikea käteni on nyt sitten kipeä myös ranteesta. Hienoa.
Illalla kumminkin aksaan. Ja koska hallin tie on tunnetusti huonosti hoidettu ja aina liukas muutenkin, lenkitin koirani jo kotona valmiiksi, kun kerrankin oli aikaa. Hallilla ei sitten tarvinut liukastella kuin pieni matka, kun lämmittelyt voi tehdä hallissakin.
Helpohko rata tällä kertaa ja aika sopivan mittainenkin. Kuva ei ehkä ole ihan just, mutta melkein. Kuten ennenkin, niin kotona myöhemmin muistin mukaan piirretty rata, ei aina ole ihan yksi yhteen totuuden kanssa. Sen verran kuitenkin, että muistaa mitä on tehty.
Noah oli pätevä ja normaalia rauhallisemmassa mielentilassa. Onhan se tietty eri asia kun en ole töissä, verrattuna siihen että nappaan koiran töistä tultua lähes suoraan treeneihin, kun se on levännyt koko päivän. Itsellä meni tovi, ennen kuin pystyin keskittymään kunnolla. Kepeillemeno oli minulle jotenkin hankala. Koira kyllä onnistui kun vaan osasin ohjata oikein. Tosin se pujotteli jotenkin jäykästi, ei ollenkaan niin sujuvasti kuin yleensä. Täytynee käydä se tänään läpi, ettei ole mistään jumissa. Pituuden jälkeen oli myös vaikeaa saada koira kääntymään ilman pyörähdystä putkelle. Eikä se tainnut onnistuakaan. Muurille meno oli myös hämmästyttävän hankala. Kontaktit oli tällä kertaa hienot. Ihan hyvä mieli jäi.
Marulle käytiin varaamassa kampaaja-aika ja samalla mummo-koira pääsikin jo aivan liian pitkistä ja haisevista partakarvoistaan. Nyt on nätti naama ja reilu viikon päästä nätti mummokoira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti