Että minä sitten rakastan tätä ponia. Se vaan on niin fiksu ja järkevä. Eihän se aina niin hyvinkäyttäytyvä ole, mutta se taas on suurimmalta osalta ihan ihmisten aikaansaannosta. Perusluonne sen kaiken opitun alla on kuitenkin ihan paras ja sydän kultaa.
Maru on vanhuuttaan jo hyvin huonokuuloinen, eikä se kovin hyvin näekään. Se ei aina huomaa edes hevosen tulemista lähelle. Tänään se nuuskutteli paikallaan pimeässä tarhassa, juuri siinä kohtaa mistä Limpun piti päästä kulkemaan heinäverkolle. Kovin varovasti Limppu kosketti Marua turvallaan ja kun Maru ei vieläkään siirtynyt, työnsi varovasti mummokoiran liikkeelle. Odotti hetken kuin varmistaakseen että kaveri varmasti ehtii alta pois ja käveli sitten rouskuttelemaan heiniään.
Jos kyseessä olisi ollut Noah tai Diiva, Limppu olisi joko tyynesti kävellyt päin luottaen siihen, että kyllä ne väistää, tai sitten tönäissyt hyvinkin ronskisti tyypit tieltään. Ljúfurin se olisi väistättänyt tieltään pienellä korvien liikkeellä ja minut todennäköisesti kiertänyt tai sitten se olisi pysähtynyt seurustelemaan. Riippuu ihan millä tuulella herra olisi sattunut olemaan.
Se on vaan niin paras. Raivostuttavan omapäinen ja viisas, mutta myös hyvin herkkä ja miellyttämisenhaluinen. Maailman paras pieni vuonoponi ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti