Ponipojat lenkillä. Ljúfurissa virtaa ihan sopivasti, Limpussa ei tänään lähellekään riittävästi. Tai olisi kai sitä ollut, jos olisi päässyt metsään rallittamaan, kuten se taisi kuvitella syöksyessään tarhasta. Vaan se into lopahti alkuunsa, kun huomasi meidän suuntaavan tielle eikä metsään. Ollaan me oltu näky, kun toinen menee edellä hirmutonta kyytiä, minulla käsi ojossa. Ja toinen tulee narun mitan (4m) verran perässä, minun oikean käteni venyessä taakse. Hohhoijaa.. No, hyvin me selvittiin ja Limppukin vähän reipastui jossain vaiheessa, kun puoliunessa raahustaessaan meinasi mennä turvalleen oikeinkin komiasti. Hurjalta muuten näyttää, kun 500 kiloa alkaa kallistua eteenpäin vauhdilla, siinä vaiheessa kun jalat stoppaa, mutta ruho vielä jatkaa matkaa. Ei se mitenkään kömpelö ole, ei.
Kotiin päästessä, kaikilla oli taas hiki pinnassa, mutta se tuskin johtui ruumiillisesta ponnistelusta, vaan lähinnä liian lämpimästä ilmasta. Limppu kellahtikin samoin tein tarhaan päästyään pitkälleen, kun oli raukka joutunut kävelemään ihan jopa neljä kilometriä, Ljúfurin kipittäessä tomerasti korvaamaan juuri kadotetut kalorit.
 |
| Hiki tuli ja iski väsy, kun akka pakotti lenkille. Ilkeä ihminen. |
 |
| Menetkös siitä kuvaamasta, ei nyt kiinnosta kuule paljon poseerata. |
 |
| Tää tahtois niinku NUKKUU hei. Etkö nää ääliö, silmät ei pysy auki. Ei sitten mitenkään. |
 |
| Niih! Mää nukun ny. |
 |
| Omnomnom... Rouskis... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti