Joulukuun yhdeksästoista

Tänään oli kyllä sellainen lenkki että. Olin töissä kolmeen ja tallille päästessä tietysti oli jo pimeää. Niinpä, kerrankin kun olisi aurinkokin paistellut. Ei ollut juuri onnea tässä. No, poni tarhasta ja saven puhdistukseen. Mukavan kuorrutuksen olikin kerryttänyt kahdessa päivässä. Hyvä tietysti että piehtaroi, mutta.. Ei ihan hetkessä ollut valmista tällä kertaa. Positiivista näissä kurakeleissä on se, että Ljúfur on hienosti siedättynyt korvien hoitamiseen. Meille tullessaan korviin ei saanut koskea ollenkaan. Ajan kanssa päästiin tilanteeseen, että koskea sai, muttei esimerkiksi rapsuttaa tai harjata tai muutenkaan hoitaa. Tänään harjattiin jo ihan sujuvasti savet molemmista korvista. Jei!

Martti ja Luippis lokakuun viimeisenä

Matkaankin päästiin viimein, noin tuntia myöhemmin. Kun oltiin siis raavittu kuivuneet savet turkista, suihkutettu märäs savet jaloista ja pukeuduttu bootseihin ja heijastimiin. Koirat autosta mukaan matkaan. Ljúfur oli reipas ja hyväntuulinen ja sai kävellä edellä, kun se siitä on niin kivaa. Puolet matkasta menikin ihan rennoissa merkeissä, kunnes akka sai päähänsä "kävelyttää" poninsa vasemmalla puolella. Ja sehän olikin sitten varsin kummallista. 

Näin siis etenimme tänäänkin. Tosin kuva on viime viikonlopulta, kun pimeässä on varsin vaikea saada edes tämän tasoisia kuvia.

Ljúfurhan kävelee normaalisti talutettuna kummalla puolella tahansa ihan sujuvasti. Nyt kuitenkin ajattelin vaihtelun vuoksi ja koska alkoi kävellä ihan mutkalla, vaihtaa välillä puolta näin edelläkin talutettaessa. No, sehän oli Ljúfurista jännää, kun ei koskaan ennenkään ja sillee. Vauhti kiihtyi ja kanttasi aina edestäni kohti  tien oikeaa reunaa ja päätyi siis poikittain keskelle tietä kun naru loppui. Eikä meinannut sitten millään rauhoittua ja kulkea nätisti. Koiratkin hermostuivat, kun minä säädin Ljúfurin kanssa ja alkoivat pyöriä jaloissa ja kokoajan sai olla käskemässä niitä edelle, etteivät jää oikeasti jalkoihin. Enkä sitten pystynyt oikein keskittymään kunnolla koiriin enkä poniin. Ihan melkein tallilla jo, saatiin sentään pieni pätkä ihan hyvää eteenpäin suuntautuvaa kävelyä ja sitten saikin vaihtaa taas tutulle puolelle. Ihan meinasi mennä kunnolla hermot kaikilta. Ai miten niin pitäisi poiketa rutiineista ihan säännöllisesti. Huoh. Huomenna olemme toivottavasti paremmalla fiiliksellä kaikki neljä.