Joulukuun kuudestoista

Niin sitä ollaan taas yksi päivä lähempänä Joulua. Ihan ei kovin kummoista joulumieltä ole näkynyt tässä osoitteessa, mutta ehtiihän se vielä. Lumi toki auttaisi asiaa, vaikka en minä niin sen ystävä olekaan. Ensi viikolla sentään alkaa valo taas lisääntyä. Jotain piristystä pimeään.

Ei ollut enää tänään pakkasta. Vettä satoi, kun lenkillä olin. Onneksi kuitenkin maa on vielä jäässä, joten kuraa ei vielä tänään ollut.

Valopää kuun valossa. Herraa hiukkasen syletti mokoma salamavalolla välkyttely. Häikäsikin ihan liikaa.

Tänään on väsyttänyt tosi kovasti. Onneksi ulkoilu auttaa aina ja pidempi lenkki tuli sitten heitettyä kuin mitä alunperin oli ajatus. Tänään oltiin koko porukalla taas liikenteessä. Ljúfur oli vähän laiskalla tuulella tai sitten se on jumissa tai jotain, kun kovin hankalaa oli eteneminen. Kyllä se sitten ihan reippaasti liikkui, kun kunnolla käski eli tiedä sitten..

Tämä tyyppi ei ollut yhtään laiska, juosta jolkotteli niin että hirvitti.

Kotona putsailin auton takalasia, kun ei enää läpi nähnyt, ja koirat juoksivat keskenään. Yht'äkkiä kuului huuto ja Peikko oli kolmijalkainen. Toinen takajalka pois pelistä. Hitto, kun pelästyin. Onneksi kuitenkin turhaan. Parin minuutin päästä se meni jo taas täysiä ilman pienintäkään ontumista tai varomista. Huh.

Uutisiakin on tänään tullut, hyviä sellaisia. Noahin tytär on kuvattu ja luusto näyttäisi olevan kunnossa. Virallisia tuloksia odotellessa. Ruotsissa asuva poikahan kuvattiin jo heti vuoden vanhana ja terve on sekin. Toivotaan, että muutkin ovat.