keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas

Tänä aamuna koin suuren järkytyksen, kun päästin koiria pihalle. Vettä tuli kaatamalla, vaikka säätiedot lupailivat kirkasta auringonpaistetta. Olin hyvin pettynyt. Sade ei kuitenkaan kestänyt onneksi kauaa, mutta hyvin se muutti kaikki jo hyvin kuivuneet paikat taas kuravelliksi.

Töistä päästiin tänään jo vähän aiemmin, joten olin kotona valoisalla. Kiireesti vaatteet vaihtoon ja metsään. Ajattelin kerätä vähän suppiksia, muttei niitä tuossa meidän takametsässä paljoa ollut, enkä viitsinyt kauemmaksi lähteä. Kotona kinkku uuniin ja lattioiden siivous. Kauaahan puhtaista lattioista ei pääse näillä keleillä nauttimaan, mutta kunhan nyt edes hetken.


Rankkaa tää siivoominen t: Peikko

Tallillekin ehdin vielä hyvin. Tänään tingittiin liikunnasta ja tehtiin selkäännousutreeniä porkkanapoletti palkalla. Kunhan olin ensin taas jälleen kerran kaivanut ponini savikerroksen alta. Huoh. Vaikka viisaammat väittääkin, että savinaamio on hyväksi hipiälle, niin ihan päivittäin savikylpyä ei kuitenkaan tarvitsisi ottaa.


Ei se nyt niin pahalta kuvassa näytä. Todellisuudessa kuorrutusta on noin puolen sentin kerros ihan koko ponissa.

Satula siis selkään, jakkara viereen ja tuumasta toimeen. Ensin nousin vain jalustimelle, naks ja palkka. Käytän naksuttimen sijasta suuäännettä, kun se on helppo pitää aina mukana :) Seuraavaksi selkään asti, naks ja palkka ja saman tien alas. Sitten pidennettiin selässä olo aikaa. Rapsutuksia ja namia naamaan. Eipä tuo ole ollut ongelma aikoihin, eikä ollut sitä nytkään.


Anna jo sitä namia!

Välillä juoksuttelin kentällä muutamat ympyrät molempiin suuntiin. Lähestulkoon kaikki askellajit tuli taas tänään käytyä läpi, liitopassia lukuunottamatta. Possupassia nähtiin kyllä ja pätkittäin ihan sievää tölttiäkin. Sitten taas takaisin treenin pariin. Jatkettiin selässä olo ajan pidentämistä, samalla aloin itse etsiä kadonnutta istuntaani. Selkeästi alkoi Ljúfuria hiukan turhauttaa moinen säätö ja paikallaan seisoskelu, kun hänen mielestään työtkin (juoksutus) oli jo tehty. Nälkäkin kurni pienen ponin mahassa, kun olihan sitä joutunut olemaan jo yli tunnin ilman heinäpaalia nenän edessä. Lopetettiin siis ennen kuin hermot olisi menneet jommalta kummalta tai molemmilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti