Aamupäivällä lähdettiin reippaina poikakoirien kanssa polkupyörällä kohti Siltakylää. Eilen olin työporukan kanssa juhlimassa ja auton jätin lähtiessä bussipysäkille. Tänään haettiin se kotiin. Ehkä ei ihan niin hyvä ajatus lähteä innokkaiden koiraskoirien kanssa pyöräilemään, kun eilen vielä satoi vettä ja yöllä sitten pakasti. Ihan oli pikkasen liukasta nimittäin! Selvittiin kumminkin autolle ja jopa ovet aukesivat, vaikka aika jäässä auto olikin.
Kotiin tultua innostuin virittelemään ulkovalosarjoja, jotka ostin jo jonkin aikaa sitten halvennuksesta. Ovat odottaneet tuulettomia kelejä sisätiloissa, kun sen verran mukavasti on myrskynnyt. Nyt ovat viimein paikoillaan ja heti kyllä piristi pimeää ja synkkää maisemaa. Noah ja Peikko juoksivat koko ajan suurinpiirtein täysiä. Ei paljoa painanut juuri heitetty seitsemän kilometrin pyörälenkki.
Tallille lähtö hiukan venähti, kun noita valoja virittelin ja hetkiseksi vielä istahdin sen jälkeen. Ehdin kuitenkin ennen pimeää vielä lenkille poninkin kanssa. Pari päivää onkin Ljúfurilla ollut "mammavapaata". Keskiviikkona käytiin viimeksi ohjasajolenkki ja silloin oli virtaa ponissa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ihmettelin kovin moista käytöstä, kunnes muistin työkaverin kertoneen, että hänen hevoselleen oli hamppu noussut hattuun ja virtaa kertynyt ihan yli oman tarpeen. Uusi rehu aloitettiin tiistaina eli hampun syyksi meni hölmöilyt. Mielenkiinnolla tänään siis odotin, mitä tuleman pitää, kun virittelin ponille taas ohjasajovermeet niskaan. Kun oli kaksi vapaapäivääkin alla. Hyvin sujui kuitenkin. Reipas Ljúfur oli kyllä, mutta sillä tavalla sopivasti. Ei mitään pöllöilyenergiaa tällä kertaa.
Huomenna jos on tällainen keli kuin tänään ja ruunan mieli sopivan iloinen, voisi uskaltautua vaikka ratsaillekin. Pakkohan sitäkin puolta olisi treenata, että saisi rutiinia samoin kuin ohjasajossakin. Keväällä vielä oli ohjasajossa mukana varsin jännittynyt ruuna ja sen yhden kerran otti pitkätkin, mutta äkkiä sitten kuitenkin rentoutui tässäkin hommassa ja nyt tekee sitä hyvinkin mielellään. Samaa odottaisin ratsuilujenkin kanssa tapahtuvaksi, kunhan saataisi aikaiseksi treenata..
Kotiin tultua innostuin virittelemään ulkovalosarjoja, jotka ostin jo jonkin aikaa sitten halvennuksesta. Ovat odottaneet tuulettomia kelejä sisätiloissa, kun sen verran mukavasti on myrskynnyt. Nyt ovat viimein paikoillaan ja heti kyllä piristi pimeää ja synkkää maisemaa. Noah ja Peikko juoksivat koko ajan suurinpiirtein täysiä. Ei paljoa painanut juuri heitetty seitsemän kilometrin pyörälenkki.
 |
| Ihan justiinsa kävin kuvan ottamassa vartavasten tätä postausta varten. Valkoisten valojen alla lepäävät Hertta, Maru ja Diiva, ystävykset. |
Tallille lähtö hiukan venähti, kun noita valoja virittelin ja hetkiseksi vielä istahdin sen jälkeen. Ehdin kuitenkin ennen pimeää vielä lenkille poninkin kanssa. Pari päivää onkin Ljúfurilla ollut "mammavapaata". Keskiviikkona käytiin viimeksi ohjasajolenkki ja silloin oli virtaa ponissa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ihmettelin kovin moista käytöstä, kunnes muistin työkaverin kertoneen, että hänen hevoselleen oli hamppu noussut hattuun ja virtaa kertynyt ihan yli oman tarpeen. Uusi rehu aloitettiin tiistaina eli hampun syyksi meni hölmöilyt. Mielenkiinnolla tänään siis odotin, mitä tuleman pitää, kun virittelin ponille taas ohjasajovermeet niskaan. Kun oli kaksi vapaapäivääkin alla. Hyvin sujui kuitenkin. Reipas Ljúfur oli kyllä, mutta sillä tavalla sopivasti. Ei mitään pöllöilyenergiaa tällä kertaa.
 |
| Ruuna Reipas lenkkeilee |
Huomenna jos on tällainen keli kuin tänään ja ruunan mieli sopivan iloinen, voisi uskaltautua vaikka ratsaillekin. Pakkohan sitäkin puolta olisi treenata, että saisi rutiinia samoin kuin ohjasajossakin. Keväällä vielä oli ohjasajossa mukana varsin jännittynyt ruuna ja sen yhden kerran otti pitkätkin, mutta äkkiä sitten kuitenkin rentoutui tässäkin hommassa ja nyt tekee sitä hyvinkin mielellään. Samaa odottaisin ratsuilujenkin kanssa tapahtuvaksi, kunhan saataisi aikaiseksi treenata..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti