Meillä ollaan vietetty Itsenäisyyspäivää rennosti harrastusten parissa. Aamupäivästä lähdettiin poikien kanssa Agility-kisoihin hengaamaan. Kiva tavata tuttuja, katsella hyviä suorituksia ja samalla maalaiskoirat saavat kunnolla virikkeitä ja väsyvät mukavasti siinä sivussa. Molemmat osasivat jopa käyttäytyä. Tai Peikkohan nyt osaa aina, Noahista ei aina voi mennä niin takuuseen.
Siinä samalla kun käytiin vielä reipas lenkki lähimetsässä nuuskuttelemassa vieraita hajuja, on koiraskoirat olleet aika rauhallisia loppupäivän. Vielä ne taitaa kuitenkin joutua jonkun pienen lenkin heittämään.
Hallilta kun tultiin kotiin, menikin sitten melkein heti sähköt. Kova tuuli kun ulkona on puhaltanut taas tänään. Ehdin sentään juuri saada ruuan lämmitettyä, kun pimeni, joten otsalampun valossa täytyi syödä. Sitten olikin hyvä lähteä samoin tein tallille. Ilman sähköjä kun ei kauheasti mitään voi tehdä.
Ljúfurin kanssa ehdin juuri ja juuri liikkeelle ennen pimeän tuloa. Nopsasti poni pihatosta pihalle ja pikainen harjaus. Onneksi oli ymmärtänyt olla piehtaroimatta, joten harjaus todellakin sujui nopeasti. Silat selkään ja saipparit päähän ja eikun menoksi. Melkein puolet matkasta päästiin kipittelemään ilman otsalampun apua, vaikka hämärää toki oli jo lähtiessä. Tallille palatessa olikin sitten jo ihan pimeää. Ajatus oli alunperin vääntää vähän kentälläkin, mutten sitten kuitenkaan viitsinyt. Ehtiihän sitä taas viikolla, kun ei aina viitsi pimeään lähteä kulkemaan.
Lähetys Linnan Juhlista alkoi juuri. Sitä siis ohjelmassa loppuilta, jos ei muuten niin kuuntelemalla samalla kun tekee muuta. Siivotakin pitäisi. Taas. Ne on ne kurakelit ja koirat jotka sitä kuraa sisälle kantavat. On se hyvä, etteivät hevoset enää ole omassa pihassa. Ei kerry ihan niin paljoa turvetta ja heinää sentään sisälle.
 |
| Pojat kaksi vuotta sitten. Olisipa Limppu vieläkin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti