Treenattu on ihan ahkerasti. Ja vielä ennen loman loppua tullaan treenaamaankin, kun nyt kerran aikaa on. Ja kelitkin on kohdillaan, nimittäin treenaamista ajatellen. Ei pääse ainakaan hiki yllättämään, eikä maastot pölyä. Hiukkasen voi välillä kastua, mutta ei sen niin väliksi. Onhan noita sadeasuja.
Peikko alkaa olla kunnossa ja ruoka maistuu entiseen tapaan. Vatsassa taisi olla ne ongelmat, kun nieleskeli kanankauloja ja luita ym kokonaisina ja siihen vielä kuivaruuan vaihto, niin sitten oli maha löysällä ja kai kipeäkin, kun niin väsyneen oloinen oli. Herkkuja silti ollaan treenatessa käytetty, jotta varmasti homma pysyy mielenkiintoisena. Parhaaksi on osoittautunut jauhettu maksa paistettuna kananmunan kera ja paloiteltuna sopiviksi paloiksi. Kyllä muuten maistuu.
Mitä niillä "maksapaloilla" on sitten tehty. No, imutusharjoituksia tietty, kentällä ja pihalla. Hyvin sujuu, paitsi etten ole ihan varma onko paikka ja asento koiralla oikea. Pitäisi olla peili tai appari. Samalla sivulle- ja eteentuloja, sekä maahanmenoja. Käskyjä ei olla vielä otettu käyttöön, enkä ihan mene takuuseen ymmärtääkö Peikko toistaiseksi kauheasti tekemisistään mitään. Mutta kivaa on ja perusteet ainakin on sitten olemassa myöhempää käyttöä varten.
Maahanmenoa purkille hakuilmaisua silmällä pitäen ollaan myös treenattu nyt kolmena päivänä ja sen se ainakin on oppinut tosi nopsasti. Eilen oltiin hakutreeneissä ja se tarjosi sitä sielläkin. Mahtava kakara. Muutenkin oli kiva huomata, että tyyppi tietää jo, mitä sinne metsään oikeen on menty tekemään. Eilinen oli siis kolmas treeni tätä lajia. Eihän penskan treeni vielä kovin kummoinen ole. Maalimies karkaa purkkeineen metsään muutaman metrin ja Peikko lasketaan perään. Siellä se sitten syö ja seurustelee. Helppoa.
Muuten Peikon elämään on kuulunut leikkiä kavereiden ja mamman kanssa. Tutustumista uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, sekä uusiin koiratuttavuuksiin. Peuhaamista muiden pentujen kanssa mahdollisuuksien mukaan ja seurustelua ihmisten kanssa. Lenkkeilyä ja autoilua. Kaikki käy ja aina on kivaa. Agiseuran möllikisoissa tavattiinkin paljon kivoja kavereita ja vähän meinasi lähteä mopo käsistä tyypiltä. Joutui välillä autoon rauhoittumaan. Mutta parempi niin, kuin pälyilevä ja panikoiva pentu.
Niin ja ne korvat.. Tähän aamuun asti teipattuina kevyesti ulkoreunoistaan ja pystyssä. Tänä aamuna teipit poistettu, kun korvat muuttavat muotoaan jälleen teipeistä huolimatta jatkuvasti. Ehkeivät ole siis vielä valmiita lopulliseen muutokseen. Tilanne tällä hetkellä se, että levossa lurpallaan molemmat tai vain vasen, lenkillä ja leikkiessä molemmat pystyssä. Olkoon nyt ainakin hetken ilman teippejä, jottei iho turhaan ärsyynny, ja kattellaan tilannetta ajan kanssa. Eihän tuota ikääkään ole kuin sen 11 viikkoa.
Noah on treenannut hakua aika ahkerasti. Ja sitten esineruutua vähemmän ahkerasti. Ja tottista taas silleen sopivasti. Kai. Treenattu kumminkin ollaan. Tottiksessa ollaan lähinnä tehty telinenoutoja ja noudon tekniikkaa ja palautuksen nopeutta iskunoutona. Viimeksi kentällä se jopa ratkaisi A-estenoudossa takaisintulon vinosti heitetyltä kapulalta tulemalla yli hyppyesteestä. Suunta on oikea, vaikka virhe tuo tietysti olikin. Mutta kunhan edes yrittää ratkaista, jos esteen ylitys on jostain syystä vaikeutunut. Kuten liian lähelle heitetyn kapulan takia.. On taas kuivaharjoiteltu heittoakin ja alkaahan se jo sujua joten kuten.
Luoksetuloa ollaan tehty myös. Pitkällä matkalla ja selkeällä jarrutuksella. Ehkä toimii, ehkä ei. Nyt näyttää lupaavalta, mutta kunhan laitetaan taas osaset kasaan, niin sitten sen vasta oikeasti näkee, onko hommasta ollut hyödyksi asti. Paikkamakuun ja muutenkin makuulta perusasentoon nousemisen kanssa ollaan myös taisteltu. Herra kun ei halua nousta, muutoin kuin pientä väkivaltaa käyttäen. Sitä kun nyt on yleensäkin painotettu, ettei sieltä todellakaan nousta tai edes vilkuilla minnekään, vaikka tapahtuisi mitä. On sitten jäänyt homma tekemättä loppuun asti. Huoh. No, ehkä minä vielä opin..
Haussa ollaan painotettu nyt yhä siihen etenemiseen radalla. Välillä sitten tehty ihan normaali ratatreeniäkin ja yksi ihan pelkkä piilotreeni myös. Eilen tehtiin etenemisharjoitus suorapalkoilla. Maalimies antoi äänen edestä, siirtyi radan suuntaisesti eteenpäin ja oli valmiina palkkaamaan koiran sen tullessa kohti. Hyvin kääntyi joka kerta juuri oikeaan suuntaan kerrankin. Näitä täytyy tehdä vielä muutaman kerran, niin josko se kuvio vaikka sieltä vielä selkenisi. Minun pitää myös muistaa liikkua eteenpäin keskilinjalla noissa suorapalkossa varsinkin, eikä vaan jäädä ihmettelemään, että mihinkäs se koira onkaan menossa.
Meillä on myös ilmennyt ongelma nimeltä ennakointi. Kisoista peräisin oleva ehkäpä, kun jouduin sen komentamaan sieltä ekalta maalimieheltä niin kovasti ja sitten jäi ilman palkkaakin vielä, niin sitten kai yhdistellyt asioita ja tulee nyt liiankin rivakasti sivulle jopa ihan oma-aloitteisesti. Ei hyvä. Siihen täytyy myös vastaisuudessa perehtyä. Tosin ongelma on lähinnä piiloilla, mutta täytyy sille nyt kumminkin jotain tehdä, ennen kuin se on oikeasti ongelma.
Ruutua ollaan tehty pari kertaa tosi helppona. Nyt viimeksi oli valmiit esineet ja hyvin lähtikin suorittamaan, muttei sitten vaan löytänyt. En halunnut kuitenkaan kauheasti ajaa väkisinkään, joten päädyin kävelemään mukanaan ruutuun kannustamaan koiraa etsimään ja tietty sitten leikkimään, kun esine nousi. Ei huono harjoitus, vaikkei ehkä ihan sitä mitä suunnittelin. Motivaatiohan se kuitenkin on tärkeintä ennen muita hienouksia. Enkä nyt ainakaan päässyt pilaamaan mitään...
Aksaakin on Noah tehnyt ja siitä nyt ainakin jonkinlaista todisteaineistoa tässä. Koira kyllä osaa, vaan ohjaaja on onneton ja hidas ja kaikkea muutakin julkaisukelpaamatonta. Vaan on se silti ihan hauskaa. Tänään taas olisi treenit, vaan minä teloin nilkkani maanantaina ja se on vieläkin aika huono, vaikkakin jo selkeästi parempi. En siis varmaankaan pysty juoksemaan, mutta paikalle nyt menen ainakin. Jos ei muuta, niin ainakin Peikolle se on hyvää harjoitusta taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti