Kesä ja kesäihottuma

Aika suuresti kesään kuuluva tekijä on meillä Ljúfurin kesäihottuma. Se vaikuttaa päivärytmiin ja muutenkin kesän suunnitteluun. Koska Ljúfur on hoidettava joka päivä, ei meillä voi suunnitella poneja vietävän mihinkään vieraalle laitumelle kesäksi. Tai että pyytäisi edes jonkun kotiin hoitamaan, jotta pääsisi joskus johonkin reissuunkin. Ei sillä että minua reissaaminen kiinnostaisikaan, mutta voisihan sitä vaikka käydä Virossa koiranäyttelymatkalla.

Nykyään Ljúfur tosin voi aika hyvin, kesästä ja polttiaisista huolimatta. On löytynyt oikeat konstit ja aineet, sekä minä olen oppinut sen hoitamaan oikein. Pahimmillaanhan se hankasi itseään taukoamatta ja oli stressaantunut ja hysteerinen ensimmäisestä ötökästä keväällä viimeiseen syksyllä. Se oli karvaton, jouheton ja ruvella joka puolelta ja minä olin hermoraunio, kun en pystynyt mitenkään helpottamaan sen oloa, vaikka kuinka yritin. Nyt ei ole hangannut vielä juuri yhtään ja jouhetkin ovat tallella. Ja mielikin on aurinkoinen.

Huono kännyräpsy parin vuoden takaa, kun tilanne ei enää ollut pahimmillaan. Silti kuvassa näkyy selvästi jouhien kunto ja ponin mielentila.

Tässä kuva eiliseltä, missä ainoa vinkki kesäihottumasta on hangatut korvanpäät.

Mitä hoito sitten pitää sisällään. Tällä hetkellä yrtit kuuluvat ruokavalioon päivittäin. Niitä on syötetty maaliskuusta lähtien ja joskus jopa koko vuoden ympäri. Nyt en nähnyt siihen tarvetta. Kivennäiset ynnä muut menee myös yrtteinä, yleensä nokkonen pohjana, siihen lisäilen milloin mitäkin. Kaikki teollinen ruokinnasta on poistettu, paitsi heinä ikävä kyllä on apulannalla kasvatettua, kun luomua on vaikea saada ja on kallistakin.

Poni hölvätään omavalmiste ötökkämyrkyllä (ruokaöljy-etikka-valkosipuli-terva) päästä varpaisiin päivittäin. Ponin harjamarto ja hantäruoto rasvataan Summer Reliefillä, joka on ehdottomasti parhaaksi todettu, päivittäin vähintään kerran. Samaa kamaa laitetaan myös syötyihin/hangattuihin kohtiin. Pahimmillaan rasvaus on suoritettu kolmesti päivässä, tällä hetkellä riittää joka toinen, jopa joka kolmas päivä. Mutta pahin onkin vielä edessä. Ihottumaloimikin oli käytössä ensimmäisinä kesinä, mutta metsätarha. Kun poni sitten kerran löytyi tarhasta ilman loimea täristen paniikissa, kun oli juuttunut loimestaan puuhun, loimen käyttö sai loppua. Nyt kun se ei hankaa, voisi sitä jopa harkita, muttei enää ole tarvetta. Varsinkin kun pääsevät halutessaan pihaton suojiin pakoon ötököitä.

Peräosasto kuvattuna eilen. Kuvasta näkyy selvästi hangattujen tilalle kasvaneet uudet jouhet... ja iso maha.. hups!

Hirvittävän hyvä mieli on siitä, että poni ei enää stressaa ja voi hyvin, vaikkei ihottuma mihinkään kadonnut olekaan. Hoitoa se vaatii ja loppusyksystä viimeistään alan olla aika korvia myöden täynnä jatkuvaa rasvaamista ja odotan ensimmäisiä yöpakkasia ja polttiaisten katoamista, kuin kuuta nousevaa, vaikka en edes pidä pakkasesta tai kylmästä ylipäätään. Talvella on hevosten hoito hirvittävän helppoa, kun ei tarvi rasvailla, eikä vuolla kavioita kovinkaan usein, eikä paljoa luoda paskaakaan, kun sisällä nuo eivät silloin viihdy ja tarhassa kasat ehtivät usein peittyä lumeen, ennen kuin tulen töistä. No, talvella on sitten toiset haasteet ja hommat, joten luppoaikaa tuskin sen enempää jää kuitenkaan. Mutta eipähän tarvi rasvailla.

Olen myös täysin vakuuttunut, että toistensa rapsuttelu vähentää tuntuvasti tarvetta hankailla eli myös suojaa ihovaurioilta ja on siten erittäin hyvä kesäihottuman hoitokeino ;)