Mahdottoman nopea oppimaan on kyllä tuo pikku Peikko. Ihan noin nopeaoppista ei ole tainnut minulla ennen ollakaan. Sitäpaitsi sillä on hirmuton halu oppia ja se yrittää kyllä kaikkensa keksiäkseen sen halutun toiminnan, mistä sitä palkkaa heruu. Ja se jaksaa ja jaksaa. Sillä on hämmästyttävä keskittymiskyky noin pieneksi. Ihan mahtava tyyppi.
Eihän me tietenkään hirveästi mitään tehdä, vaikka lähes päivittäin tehdäänkin. Se on se muutama minuutti päivässä. Pennulle nyt tulee lisäksi paljon ihan normaali elämässäkin uutta opittavaa päivittäin, joten vapaapäivinäkään ei ihan laakereillamme levätä. Kotona lähinnä puuhataan, mutta ollaan me kentälläkin käyty muutaman kerran. Eilen Peikko osallistui ensi kertaa ohjattuihin tottistreeneihin. Hirveällä höngällä se kiskoi kentälle ja oli heti valmis hommiin. Mahtavaa huomata miten nopeasti se on oppinut, että sinne mennään töihin, eikä hengaamaan tyhjän päiten. Häiriöstä ja vieraasta tilanteesta huolimatta se teki kaiken juuri samoin kuin kotonakin. Imuttamisjuttuja ja kun kerran oli appari tarjolla, myös luoksetuloa. Lauantaina tehtiin luoksetulo ekan kerran, jolloin se oli selkeästi pihalla, mikä juttu tämä oikein on, vaikka toimikin toivotusti. Nyt se tuli niin paljon kuin pienistä jaloistaan pääsi ja tiesi tarkkaan, mikä juttu se oli.
Samoin se on oppinut muutaman kerran kokemuksella, mitä hakumetsässä tapahtuu. Mahtavaa katsoa kun se on selkeästi ylpeä itsestään, kun "Peikko ihan itse osaa". Esineruutuakin tehtiin eilen eli leikittiin taas metsässä. Muutaman heiton jälkeen, se ihan itse tajusi käyttää nenäänsä, vaikka aluksi käveli esineen päältäkin huomaamatta sitä. Aiemminhan se on oppinut, että heitetty esine/lelu näkyy koko ajan. Sen kun juoksee ja nappaa suuhunsa. Nyt se siis tajusi, että vaikka sitä ei näy, se on silti siellä ja kun nuuskuttaa, niin sen voi löytää. Tästä on hyvä jatkaa. Niin ja mainittakoon, että tähän kaikkeen meni aikaa ehkä kolme minuuttia. Ja kerta oli toinen, kun leikittiin metsässä.
Eihän tämä kaikki varmaan mitenkään kummalliselta tai ihmeellisen nopealta oppimiselta monenkaan mielestä vaikuta. Mutta kun on viimeiset parikymmentä vuotta puuhaillut lähinnä appenzellien kanssa, unohtamatta tuota laumavietitöntä ja miellyttämisenhalutonta portugeesiä, tämä todellakin tuntuu uskomattoman helpolta. Varsinkin kun Noah on ollut keskimääräistä hitaampi oppija kaikessa.
Niin ja ne (hörö)korvat. Ne olivat teipeittä pari päivää, kunnes ensin laitettiin kevyet teipit. Ja kun niistä ei vastaavaa hyötyä ollut, nyt on sitten teipattu ihan kunnolla taas. Laitettiin ensin vain yöksi ja olivatkin hetken pystyssä sen jälkeen. Sitten olivat hetken ihan luomuna, sitten kevyet teipit ja nyt ovat olleet taas kunnon teipeissä eilisestä illasta ja saavat ollakin. Mielenkiinnolla odotamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti