Peikon korvatilanne näyttää muuttuvan päivittäin, mielenkiintoista. Tiistaina molemmat korvat olivat pystyssä, toinen ei niin tukevasti, mutta pystyssä kuitenkin. Eilen taas molemmat korvat olivat tiukasti lurpallaan, ei siis edes kevyet, kuten viikonlopulla jo olivat, vaan raskaat ja päänmyötäiset. Tosin Peikko oli muutenkin varsin väsynyt, nukkui koko päivän. Liekö kipeä vai todellakin kuoleman väsynyt, mutta nukkumisen lisäksi, syöminen oli huonoa. Illalla jo kuitenkin oma rasittava itsensä ja ruokakin maistui. Tänään on ollut myös ihan normaalin oloinen. Käytiin rannassakin ja samalla lenkillä, ja ihan hyvin herra jaksoi muiden mukana. Se jopa ui hiukan ja hyvin uikin.
 |
| Sunnuntain korvatilanne |
Tänään korvien tilanne on taas muuttunut. Aamulla herätessä oli molemmat korvat taas pystyssä. Toinen tosin lurpahti heti kun lähti liikkeelle, mutta toinen on yhä pystyssä joten kuten. Ja toinen todella raskas ja päänmyötäinen luppakorva.
 |
| Tältä näyttää nyt. |
Saa nähdä miltä pikku Peikko näyttää huomenna tai ensi viikolla. Toivottavasti korvat nousevat itsekseen, ettei tarvisi alkaa teippailemaan. Tänään tosin jo testasin sitäkin mahdollisuutta ihan kokeeksi ja harjoituksen kannalta molemmille. Kun kuitenkin näyttää alkavan jonkinlaista taitetta muodostumaan korvalehteen. Jos vaikka yöksi laittaisi teipit, niin näkisi sitten miten reagoivat siihen. Tai sitten vaan katsellaan vielä tovi. On ne muillakin mudeilla nousseet, vaikka vielä tässä vaiheessa ei olisi siitä ollut tietoakaan.
 |
| Tänään uitiin meren lisäksi myös vesikupissa. |
Tänään on myös leikattu taas kerran kynnet ja kai se sitten niin menee, että kolmas kerta toden sanoo tai jotain, mutta tänään ei ollut homma yhtään helppoa. Herra siis päätti tapella vastaan ihan tosissaan. Hikihän siinä tuli ja ihan turhaan, kun leikattiin ne kuitenkin. Sitten vasta pääsi pälkähästä kun rauhottui kunnolla. Punnittiin myös ja vaaka näytti 5,9kg eli kasvaa se, vaikkei minusta siltä näytäkään. Panta tosin paljastaa ja ollaankin saatu jo siirtyä isomman pojan pantaan, mikä vielä viime viikolla oli haave vain. Ei sillä nyt niin kiire olisi ollut, kun vanhassakin pannassa vielä on yksi reikä käyttämättä, mutta kun minä pidän enemmän pikalukollisista- tai puolikuristavista pannoista, kun ovat niin paljon helpompia pukea. Meillä kun ei pantoja kaulassa pidetä, muuta kuin pakosta eli lenkillä jos silloinkaan, ihan jo turvallisuudenkin takia. Samasta syystä ponipojat ovat myös ilman riimuja. Monelle on käynyt huonosti kun ovat jääneet siitä pannasta tai riimusta kiinni johonkin. Ikävä kyllä tuttujakin koiria on kuristunut kuoliaaksi. Parempi siis varoa.
 |
| Hei, me leikitään.. vai yrittääkö hirveä hurja mudilapsi syödä vanhan appelsiinin suihinsa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti