Loma lähenee loppuaan. Arki koittaa ensi viikolla, auts. No, siitä se taas lähtee, kunhan vauhtiin pääsee. Ei kyllä yhtään innosta. Koirat varmaan on ihan tyytyväisiä, kun saavat taas levätä. Noah on jo muutenkin lomalla harrasteista, kun alkaa käydä ylikierroksilla. Ollaan me tällä viikolla vielä tehty ruutua ja ampumistreeniä kentällä alkuviikosta, muttei sitten muuta. Tänään saa vielä ilotella aksassa, mutta sitten saa olla ensi viikonloppuun asti ihan lomalainen. Silloin onkin PK-yhdistyksemme kesäleiri ja ollaan ilmoittauduttu hakuun ja tottiksiin.
Peikko on sitten treenannut ahkerasti, kun Noah ei ole kyennyt. Jotenkin kummasti tälle viikolle nyt sattui neljät hakutreenit ja Peikko onkin edistynyt ihan mukavasti. Se on oppinut keskittymään, kun maalimies poistuu metsään. Herra istahtaa rauhassa katsomaan perään ja sen saa rauhassa lähetettyä, paitsi jos tulee liian pitkä viive maalimiehen katoamisen ja lähetyksen väliin. Sitten alkaa huuto ja hilluminen, kun matkaan olisi päästävä heti. Peikko ei siis enää tarvi katkeamatonta näköärsykettä juostakseen maalimiehelle. Eilen se jopa näytti käyttävän nenäänsä, kun ei mennytkään samoja jälkiä kuin maalimies. Matkaakin on saanut kasvattaa jo ihan reilusti ja sinne menee Peikko. Se myös menee maahan maalimiehelle eli purkille. Eikä muuten haittaa, vaikka heittäisi matkalla kuperkeikan, matka jatkuu vauhdilla, kunhan jalat taas tapaavat pitävän maankamaran.
Ponipojilla oli muutamana päivänä vähän vauhtia, kun tuosta tieltä meni ohi ihan vieras hevonen. Limpulla varsinkin meni päivätolkulla rauhoittua, kun oli niin jännittävää. Se kulki kyllä kilometrikaupalla edestakaisin ja ihmetteli, että mihin se kaveri katosi. Liian harvoin ketään ihan ohi tästä kulkee hevosten kanssa, kun meidät pääsee hienosti ohittamaan metsätien kautta kauempaa.
Tänään ponit ovat toimineet ruohonleikkureina ja siistineet pihaa. Limppu kyttää yhä portilla, josko hommat jatkuisi. Reipas työmies, kun ei malttaisi levätä ollenkaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti