Hups!

On tuo pikku Peikko vetänyt niin hyvin kaikki ajatukset itseensä, etten ole varmaankaan muistanut pentupäivitystä vallan ollenkaan väsätä. Kotisivut kyllä päivitin, mutta tämä kanava on jäänyt nyt ihan Peikko-päivitysten armoille.

Noahille ja Serille siis syntyi seitsemän pentua 24.5., kolme urosta ja neljä narttua. Kaikki pennut ovat vahvoja ja hyvällä värityksellä varustettuja eli ei juurikaan niskamerkkejä. Yhdellä uroksella on selkeämpi niskatäplä, joka jää myös pysyväksi, vaikkei kovin isoksi. Muilla varmaan katoaa nekin vähät karvat, mitä siellä nyt on. Odotin huomattavasti enemmän valkoista, kun Noahilla on kuitenkin puolikaulus ja koko sisarussarja on aika reiluilla niskamerkeillä varustettuja. Mutta hyvä näin. Niskamerkkihän on sallittu, muttei niin toivottu ominaisuus ja tuntuu myös periytyvän voimakkaasti yleensä eli aina parempi mitä vähemmän sitä valkoista sieltä niskasta löytyy. Muutenkin väritykset on hienot, joillakin niukat valkoiset kuten äidillään, mutta riittävät.

Tässä näkyykin "Läikkä" ja sisarukset, ikää noin viikko. kuva kennel Schellendorfs

Kohta alkavatkin tyyppien silmät jo varmaan rakoilla ja muutenkin alkavat muuttua marsuista enempi koiranpennuiksi. Mielenkiinnolla seuraan kehitystä ja suunnitelmissa olisi vielä tässä loman aikana ajella niitä katsomaankin, kunhan hiukan vielä kasvavat.

Muuten ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa ole ilmaantunut. Ponipojille tein tarhan takaosaan laajennuksen, niin että saan suljettua sen helposti pois käytöstä. Yöt esimerkiksi on ollut suljettuna, jotta saan sähkön kiertämään. Ei ne siellä kyllä juurikaan oleskele, käyvät kyllä, mutta tulevat kiireellä pois, kun on vähän jännittävää. Onpahan kuitenkin jotain pureskeltavaa maassakin ja virikettä ainakin jos ei muuta. Ajatus olisi väsätä myös tänne pihan puolelle vastaava systeemi. Saa nähdä, tuleeko tehtyä.

Poneilta on myös poistettu heinäverkot toistaiseksi ja heinät jaetaan maahan. Alkoivat viettää aikaa niin paljon sisätiloissa, että heinää ei kulunut juuri lainkaan. 5kg/kaksi hevosta on aivan liian vähän ja vaikka vatsan ympärys hyvin näytti kutistuvankin, aiheuttaa se taas muita ongelmia, kuten Limpulle ripulia. Vatsahaava on myös todennäköinen seuraus liian vähäisestä korsirehun määrästä, joten jotain tarvitsi tehdä. Lopetin siis ruokintakalkin antamisen, joka meillä ainakin siis vähentää ruokahalua huomattavasti, tosin yleensä juuri sopivasti. Ja poistin heinäverkot. Ja nyt näyttäisikin heinää kuluvan ainakin se 10kg vuorokaudessa, mikä on jo varsin riittävä määrä. Pari heinäverkkoa saatan jopa palauttaa paikalleen.

Koirapoikien kanssa ollaan treenattu päivittäin jotain, lähinnä tottisjuttuja. Noahilla on virtaa tekemiseen vaikka muille jakaa, mutta Peikon hyvin kasvanut ruokamotivaatio on hiukan kadoksissa. Ruokaa ei juurikaan kiinnosta saalistaa, leluilla leikkii kyllä. Herkuilla kuten broilerin sydämillä jaksaa keskittyä ruokaan paremmin. Mutta vastahan tuo on reilu yhdeksän viikkoa vanha, joten ei nyt ehkä vielä kannata heittää kirvestä kaivoon. Yritetään siis tehdä lisää motivaatiota nälällä ja herkuilla.

Kovin reipas kaveri se vaan on. Mikään ei juuri pelota. Eilen käytiin kaveria moikkaamassa hänen lemmikkieläinliikkeessään Kotkan saarella. Kaikki oli kivaa, ja 7kk vanhan bokseripennun kanssa olisi niin ollut hauskaa touhuta, mutta kun se kokoero. Kaupunkikaan ei juuri hämmästyttänyt. Hieman auton jarrujen kirskunta linja-autoasemalla pelästytti, mutta vain hieman. Olihan se outo ääni. Sunnuntaina kuuli kentällä ekat laukauksensa vähän vahingossa, eikä suuresti reagoinut. Mitä nyt kuunteli hetken ja jatkoi taas touhujaan.

Korvatkin tyypillä oli eilen jo melkein kokonaan pystyssä, mutta tänään ovat taas lurpallaan. Vaan ehkä ne sieltä nousee kuitenkin, kunhan sen aika on.