Nyt ottaa päästä

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.. ja nyt voisi sanoa että todellakin sananmukaisesti.

Olin eilen lähdössä lenkille joskus ennen neljää ja koska tiesin että ehtii tulla pimeä, ennen kuin olen taas kotona, varustauduin heijastimin. Ljúfurin olin päättänyt ottaa myös mukaan, joten nappasin sillekin heijastinriimun lisäksi jalkaheijastimet matkaan. Sitten tarhaan noutamaan ponia. Pörrr, sanoi Ljúfur, kun näki jalkaheijastimet käsissäni. Pörrr ja pörrr, puufff! Apua, mitä sulla on kädessä?

Hetki ihmeteltiin ja nuuskuteltiin pelottavia heijastimia. Riimu päähän, naru selän päälle ja heijastimia kiinnittämään. Poni väistää. Keskustellaan ja saadaan heijastimet etusiin. Poni on varuillaan. En kuitenkaan kuuntele sitä, kun eihän näiden kanssa ennenkään ole ongelmia ollut. Voihan tyhmä ihminen! Kyykistyin vasemman takasen kohdalle laittamaan heijastinta. Ljúfur varoitti nostamalla jalkaa, "tää ei ole turvallista". En välittänyt ja naps, salaman nopeasti poni napautti takasella sivulle, osui minua polveen, menin nurin ja poni rynnisti kaatuneeseen mammaan sotkeutuen pakoon.

Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin odotella pitkin tarhaa juoksentelevan ponin rauhoittumista. Onneksi naru pysyi kuin pysyikin selän päällä, eikä sotkeutunut jalkoihin. Siitähän se vasta paniikki olisi syntynyt.

Poni pysähtyi. Poni kiinni. Poni yhä varuillaan. Uusi yritys. Väistää väistää. Yrittää potkaista. Sitten tulee jo Limppukin siihen häiriköimään, joten otan Ljúfurin ja menen pihalle. Siellä sitten rauhassa aikaa käyttäen saadaan heijastimet jalkoihin ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Poni on hieman varuillaan, mutta kestää hyvin paikallaan kun puhun koko ajan rauhoittavasti. Lähdetään lenkille. Harmittaa.

Lenkki tulee heitettyä ja heijastimien poistamisessa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Poni on ihan rento. Tulee hiukan parempi mieli, mutta oma polvi harmittaa yhä, vaikkei se kovin kipeältä tunnukaan...vielä. Ponin vasen etunen sitä vastoin ei vaikuta normaalilta. Lenkillä jo katselin, että liikkuu hieman epäpuhtaasti, mutten löytänyt jalasta mitään vikaa ja poni liikkui mielellään. Laitan kuitenkin sen tarhaan ja haen vettä kun jano näytti pojalla olevan. Kun se sitten kääntyy kupille juomaan, varoo se etustaan tosi voimakkaasti. Voi itku.

Tänä aamuna se olikin sitten jo tosi kipeä. Kääntyminen ei meinannut onnistua mitenkään ja kävelykin oli vaikeaa. Edelleenkään en löytänyt jalasta mitään selkeää vikaa. Polven kohdalta vähän tuntui aristavan, mutta koska se on muutenkin herkkis, en tiedä oliko kyse kivusta vai vain epämiellyttävästä tunteesta. Tarhaan se kuitenkin meni kun en halunnut sitä yksin tallissakaan seisottaa ja kun se selkeästi oli pahempi levon jälkeen.  Pitikin liikuttaa puolikuntoista ponia. Että harmittaa.

Ei kai se muu auta kuin seurailla tilannetta ja jos ei parannusta tunnu tilanteeseen tulevan, soittaa huomenna eläinlääkärille. Ihmislääkärille ainakin täytyy soittaa, koska minä en taida tällä jalalla töitä tehdä ainakaan vielä huomenna.