Kylläpäs sattuikin täydellinen ulkoilukeli tänään. Aurinko paistoi täydeltä terältä, pakkasta -6, eikä tuulta juuri lainkaan. Eipä ole juuri moisista keleistä tarvinut tänä talvena nauttia, kun aina joko tulee lunta taivaan täydeltä tai tuulee täysiä. Ja jos ei näistä kumpaakaan niin pakkasta on -20 tai ainakin taivas paksussa pilvessä. Tänään siis nautittiin.
Noahin, Diivan ja Ljúfurin kanssa lähdettiin siis matkaan puolen päivän jälkeen. Kylätietä kirkon suuntaan, joka siis ei ole lähelläkään, vaan noin 7km päässä. Suunta oli sinne kumminkin. Pellolle kanttasimme kylätien lopussa kun sattui sopiva moottorikelkan jälki. Koiriahan hanki kantoi ilmankin, muttei minua eikä ponia. Vaan kelkan jälki kantoi meitä molempia. Pari kertaa Ljúfurin jalka humpsahti syvemmälle ja samalla se kolautti aina minua etukaviolla kantapäille. Auts!
Pellolta lähdettiin samaa tietä takaisin mitä tultiinkin, muttei ihan vielä kotiin maltettu mennä, vaan kantattiin viime metreillä vielä metsätielle. Siellä törmättiin naapurin Kerttu-staffiin ja Noahin korvat muuttui välittömästi koristeiksi ja aivot valahti palleihin. Usein näin ei onneksi käy, joten sallittakoon hetkellinen hurmaantuminen nuorukaiselle silloin tällöin. Kerttu tosin ei ollut kovin innostunut. Noah kuitenkin päätti lähteä mielummin meidän matkaan kuin Kertun ja isännän kanssa hiihtoretkelle, vaikka kieltämättä jokusen kerran saikin käskeä.
Hyvin kiritti Kertun hajut metsässä Noahin kotimatkaa. Kovaa juoksi koiraskoira. Vaan vielä sitä virtaa olisi kotonakin ollut, mutta kun minulle iski lenkillä ihan armoton nälkä, joutui Noksukin tyytymään sisällä makoiluun.
Huomenna saakin taas lenkkeillä pimeällä, vaikka selkeästi se jo tuleekin myöhemmin. Kevättä kohti mennään kumminkin ja ei aikaakaan kun jo töiden jälkeen ehtii ainakin lähteä valoisan aikaan liikkeelle. Minä en pidä pimeästä, vaikka otsalampun valossa hyvin näkeekin kulkea. Pimeässäkin näkisi tarpeeksi kun on kumminkin tuota lunta, mutta koska koirat on yleensä vapaana, haluan kuitenkin nähdä vähän enemmänkin, jottei yllätyksiä tulisi. Ja sitäpaitsi kohtahan on kesä kun tänään oli kaverin kameran muistikortille tallentunut kuva peipposesta ;) Voi, olisipa minullakin kunnon kamera. Nämä kannykkäräpsyt, kuten tänään, tai pokkarikuvat kun ei kovin kummosia ole. Vaan näillä mennään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti