Pätevä peli

On siis tämä tyyppi tässä. Ja varsin pätevä onkin.

Eilen oli joka perjantaisen agilityn aika. Ja vaikka ohjaaja onkin vielä hieman toisjalkainen viime lauantaisen äksidentin takia, lähdin kuitenkin hallille. Ajatuksena oli tehdä verkkapuolella omineen jotain treenintynkää missä ei tarvisi juosta. Rata vaikutti kuitenkin sellaiselle, että saattaisin siitä selviytyä kävelemällä ja pienellä hölkällä, joten kokeiltavahan se oli.

Tässä taas muistista tänä aamuna rustattu ratapiirros. Ei siis täysin totuudenmukainen, mutta antaa jotain kuvaa kuitenkin.

Ennen ratatreeniä tehtiin taas tottista ja pientä estetreeniäkin. Tällä kertaa otin sen kannan, että jos yhtään alkaa lepattaa, käsken maahan rauhoittumaan. Aika tiheään joutui aluksi konstia käyttämään kun intoa oli taas ihan yli sallitun. Nopeasti kuitenkin makuulla rauhoittui, eikä lopuksi tarvinut kuin maahan-käskyn, kun jo kasasi itsensä.

Tehtiin pätkissä. Ensimmäinen palkka tuli puomin jälkeen, minne päästiin ensi yrittämällä virheittä. Jätin sitten koiran puomin ja muurin väliin istumaan ja siirryin itse puomin taakse, jotta ehdin ajoissa kepeille. Kutsu muurin yli ja käsky putkeen. Matka jatkui aalle asti. Palkkasin aalta. Toistettiin pätkä, mutta palkka tuli jo ennen aata kun kääntyi hyvin renkaalle. Ensi yrittämällä kun putken ja renkaan välissä tuli ylimääräinen pyörähdys, minun ohjausvirheestäni johtuva kylläkin. Aalta jatkettiin putkelle 15 asti, jonka jälkeen palkka ja pallo suussa viimeiset kolme estettä. Noah oli tosi keskittynyt, kuunteli hyvin ohjausta ja eteni erinomaisesti. Eikä hötkyillyt yhtään ylimääräistä. Suorastaan täydellinen suoritus.

Tänään oli ohjelmassa hakuilua. Ja taas oli niin vallan pätevä tyyppi matkassa, ettei omaksi meinannut tunnistaa. Kolme maalimiestä otettiin lyhyeltä matkalta. Noah keskittyi taas todella hyvin, oli rauhallisessa mielentilassa koko treenin ajan ja jotenkin hyvin varman oloinen. Ilmaisut sujuivat täydellisesti ilman pienintäkään ajatusta moikkailun suuntaan. Haukku alkoi heti kun maalimies löytyi ja piti hyvin paikkansa  maaten koko ilmaisun ajan. Palkkapallon kanssa ei halunnut yhtään rämpättää omineen, vaan tarjosi saman tien maalimiehelle leikittäväksi. Upea koira ♥

Sitten ne pakolliset ponipäivitykset. Limppu voi hyvin, mutta Ljúfur ei ole vieläkään ihan kunnossa. Ei suoranaisesti onnu, mutta on kyllä epäpuhdas ja kääntyminen on yhä vaikeaa, varsinkin aamuisin. Iltaisin on muutenkin aina parempi kuin aamulla, jolloin tuntuu olevan tosi jumissa. Ei edes piehtaroi, kuten yleensä ensimmäisenä tarhaan päästessään tekee. Piehtaroinnin jälkiä tarhasta kuitenkin löytyy, joten jossain vaiheessa päivää se kuitenkin harrastaa mielipuuhaansa. Limppu ei piehtaroi muutoin kun makuulta noustessaan, joten sen tekemiä jäljet eivät ole. Ihan iloinen ja reipas poni kuitenkin on ja jonottaa portilla odottamassa mukaan pääsyä kun olen lenkille lähdössä. Päivä kerrallaan mennään ja toivotaan parasta. Hieronut olen ja huomenna on tarkoitus vuolla kaviot. Täytyy yrittää muistaa tehdä myös venytyksiä. Voi kun se nyt kuntoutuisi, että päästäisi taas liikkeelle, jotta ei ihan muodottomaksi paisu.