Tälle viimeksi kuluneelle viikolle on mahtunut lumitöitä ja lumitöitä ja sitten vielä lumitöitä. Tälle päivälle luvattu pyry tosin muuttui jossain vaiheessa vesisateeksi, mutta on sitä kyllä siltikin taas kertynyt ihan kiitettävästi. Lenkkeily on jäänyt aika vähiin, mutta onneksi koiraskoira on saanut liikuntaa lumitöiden merkeissä.
Ollaan me kuitenkin vähän puuhasteltukin lumitöiden lomassa. Ponipojat ovat olleet lomalla, Ljúfur lähinnä jalkansa takia ja Limppu muuten vaan. Ihan vailla huomiota ei nekään silti ole olleet. Lähes joka päivä ollaan kuitenkin harjailtu harjat ja hännät selväksi, sekä jääpuikot pois turkeista. Kavioita on myös ahkerasti putsailtu. Ljúfurilla on tosin ollut älä koske mun kavioihin - kausi, joten keskustelua on joutunut käymään. Ensin se poistui heti kättelyssä paikalta jo kun näki kaviokoukun. Sitten se poistui paikalta joka kavion jälkeen. Joka kerta se on kuitenkin palannut vapaaehtoisesti luokseni. Hoitotoimet on siis suoritettu vapaana tarhassa. Kyllä me joka kerta on saatu homma hoidettua, se vaan on vienyt aikaa ja vaatinut kärsivällisyyttä. Viimeksi homma sujui taas jo vallan mainiosti. Poniini poistui paikalta ainoastaan ensimmäisen kavion jälkeen. Kaksi viimeistä nousikin sitten jo valmiiksi heti kun edellinen oli maassa.
Limpulla oli eilen joku ihme virtapiikki-päivä. Kun olin tarhassa täyttämässä heinäverkkoja, se kipitti ensin perässä, kunnes teki äkkikäännöksen tulosuuntaan ja painoi hurjasti pukitellen kunnon kierroksen. Sitten se tuli tarkastamaan tarjonnan ja juoksi jälleen pukitellen kierroksen. Kun verkot oli täytetty, Limppu kävi vuoron perään joka verkolla ottamassa pari suullista ja joka verkon välin juoksi komealla reippaalla ravilla päätään heilutellen. Kuinka kauan se juoksenteluaan jatkoi, ei tarina kerro, koska minä poistuin paikalta lähteäkseni Noahin kanssa agilitytreeneihin. Illalla talliin tuli kuitenkin kohtuullisen väsynyt pappaheppa, joten jonkun kierroksen se on lähtönikin jälkeen vielä heittänyt.
Tämän viikon agsatreenit eivät sujuneet ihan niin hyvin kuin viime viikolla, muttei huonostikaan. Lähinnä toivomisen varaa oli Noksun mielentilassa. Tai sitten minun mielentilassani, joka sitten vaikutti koiran mielentilaan. Ihan en ole keksinyt mitä oikein tapahtui. Nimittäin halliin tullessamme homma oli vielä ihan hanskassa. Noah oli keskittynyt ja rauhallinen ja selvästi muisti edellisen kerran punaisen langan, koska kasasi itsensä todella hienosti ihan itse ilman apua jos alkoi liikaa lepattaa. Sitten tapahtui jotain ja koira olikin yht'äkkiä ylikierroksilla käyvä piipittävä aikapommi. Ratatreeniin kuitenkin mentiin ja ylikierroksista huolimatta, homma toimi ihan kohtuullisesti. Lopussa alkoi väsähtää ja alkoi taas ampuilemaan käsille, sillä seurauksella että onnistui kampittamaan minut kanveesiin. Siitä seurasi pieni sanktio ja viimeiset esteet mentiin ihan hyvässä temmossa. Olisi taas pitänyt muistaa lopettaa ajoissa, vielä kun meni hyvin. Yleensä sen teenkin, mutta jostain syystä en nyt tehnyt. No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tällä kertaa todellakin sananmukaisesti.
Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla tänä aamuna kun suunnistimme taasen koiraskoiran kanssa harrasteiden pariin. Tällä kertaa ohjelmassa oli hakua. Vaan herrapa yllätti jälleen kerran. Keskittyneenä teki työnsä ja vaikka intoa selvästi oli yli oman tarpeen, pysyi ilmaistessakin hyvin kasassa, eikä yhtään häirinnyt maalimiestä vaan haukkua louskutti siististi metrin päässä maaten.. tai no ehkä puolen metrin, mutta kuitenkin. Jo toinen kerta peräkkäin kun homma toimii kuten sen pitääkin. Alkaakohan se aikuistua? Ehkä, ehkä ei. Mutta minun odotukseni ensi kesän suhteen ovat ainakin tällä hetkellä kohtuullisen korkealla.
Huomenna olisi vielä, ainakin säätiedoitusten mukaan, ohjelmassa lumitöitä. Ponien kanssa pitäisi myös yrittää ehtiä jotain puuhastella. Lenkille minä menen ainakin, oli aikaa tai ei. Tänäänkin tehtiin kunnon lenkki, vaikka piti vain pikku lenkki pyörähtää.
Ollaan me kuitenkin vähän puuhasteltukin lumitöiden lomassa. Ponipojat ovat olleet lomalla, Ljúfur lähinnä jalkansa takia ja Limppu muuten vaan. Ihan vailla huomiota ei nekään silti ole olleet. Lähes joka päivä ollaan kuitenkin harjailtu harjat ja hännät selväksi, sekä jääpuikot pois turkeista. Kavioita on myös ahkerasti putsailtu. Ljúfurilla on tosin ollut älä koske mun kavioihin - kausi, joten keskustelua on joutunut käymään. Ensin se poistui heti kättelyssä paikalta jo kun näki kaviokoukun. Sitten se poistui paikalta joka kavion jälkeen. Joka kerta se on kuitenkin palannut vapaaehtoisesti luokseni. Hoitotoimet on siis suoritettu vapaana tarhassa. Kyllä me joka kerta on saatu homma hoidettua, se vaan on vienyt aikaa ja vaatinut kärsivällisyyttä. Viimeksi homma sujui taas jo vallan mainiosti. Poniini poistui paikalta ainoastaan ensimmäisen kavion jälkeen. Kaksi viimeistä nousikin sitten jo valmiiksi heti kun edellinen oli maassa.
 |
| Paksumahainen poniini |
Limpulla oli eilen joku ihme virtapiikki-päivä. Kun olin tarhassa täyttämässä heinäverkkoja, se kipitti ensin perässä, kunnes teki äkkikäännöksen tulosuuntaan ja painoi hurjasti pukitellen kunnon kierroksen. Sitten se tuli tarkastamaan tarjonnan ja juoksi jälleen pukitellen kierroksen. Kun verkot oli täytetty, Limppu kävi vuoron perään joka verkolla ottamassa pari suullista ja joka verkon välin juoksi komealla reippaalla ravilla päätään heilutellen. Kuinka kauan se juoksenteluaan jatkoi, ei tarina kerro, koska minä poistuin paikalta lähteäkseni Noahin kanssa agilitytreeneihin. Illalla talliin tuli kuitenkin kohtuullisen väsynyt pappaheppa, joten jonkun kierroksen se on lähtönikin jälkeen vielä heittänyt.
Tämän viikon agsatreenit eivät sujuneet ihan niin hyvin kuin viime viikolla, muttei huonostikaan. Lähinnä toivomisen varaa oli Noksun mielentilassa. Tai sitten minun mielentilassani, joka sitten vaikutti koiran mielentilaan. Ihan en ole keksinyt mitä oikein tapahtui. Nimittäin halliin tullessamme homma oli vielä ihan hanskassa. Noah oli keskittynyt ja rauhallinen ja selvästi muisti edellisen kerran punaisen langan, koska kasasi itsensä todella hienosti ihan itse ilman apua jos alkoi liikaa lepattaa. Sitten tapahtui jotain ja koira olikin yht'äkkiä ylikierroksilla käyvä piipittävä aikapommi. Ratatreeniin kuitenkin mentiin ja ylikierroksista huolimatta, homma toimi ihan kohtuullisesti. Lopussa alkoi väsähtää ja alkoi taas ampuilemaan käsille, sillä seurauksella että onnistui kampittamaan minut kanveesiin. Siitä seurasi pieni sanktio ja viimeiset esteet mentiin ihan hyvässä temmossa. Olisi taas pitänyt muistaa lopettaa ajoissa, vielä kun meni hyvin. Yleensä sen teenkin, mutta jostain syystä en nyt tehnyt. No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tällä kertaa todellakin sananmukaisesti.
 |
| Tällaista rataa kipiteltiin tällä kertaa |
Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla tänä aamuna kun suunnistimme taasen koiraskoiran kanssa harrasteiden pariin. Tällä kertaa ohjelmassa oli hakua. Vaan herrapa yllätti jälleen kerran. Keskittyneenä teki työnsä ja vaikka intoa selvästi oli yli oman tarpeen, pysyi ilmaistessakin hyvin kasassa, eikä yhtään häirinnyt maalimiestä vaan haukkua louskutti siististi metrin päässä maaten.. tai no ehkä puolen metrin, mutta kuitenkin. Jo toinen kerta peräkkäin kun homma toimii kuten sen pitääkin. Alkaakohan se aikuistua? Ehkä, ehkä ei. Mutta minun odotukseni ensi kesän suhteen ovat ainakin tällä hetkellä kohtuullisen korkealla.
Huomenna olisi vielä, ainakin säätiedoitusten mukaan, ohjelmassa lumitöitä. Ponien kanssa pitäisi myös yrittää ehtiä jotain puuhastella. Lenkille minä menen ainakin, oli aikaa tai ei. Tänäänkin tehtiin kunnon lenkki, vaikka piti vain pikku lenkki pyörähtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti