Aurinkoa

Käveltiin poikain kanssa aamupäivästä läheiselle maneesille mätsäriin. Ei näkynyt aurinkoa, pikku pakkanen oli ja joku milli eilen satanutta lunta.

Aika vähän oli mätsärissä väkeä ja vielä vähemmän tuttuja, mutta viihdyttiin me silti paikalla sellaiset puolitoista tuntia. Peikolla ei näyttänyt olevan minkäänlaisia ongelmia toisten koirien kanssa. Samoin käyttäytyi kuin tähänkin asti. Paitsi, että se on viimein löytänyt äänensä. Se haukkui topakasti, kun se halusi treenikaverin snautserin namit. Se haukkui minulle, kun alkoi olla tylsää. Siis haukkui, ei vain puhissut. Kun ei nameja tullut mukaan, vaikka niin suunnittelin, palkkasin hanskalla repimällä.

Kun viimein poistuimme maneesista, oli ulkona alkanut taivas kirkastua ja pian aurinko paistoi jo melkein pilvettömältä taivaalta.

Ei pidetty mitään kiirettä kotimatkalla ja aikaa kuluikin reilusti enemmän kuin mennessä. Vaan kun ilma oli hieno, niin mikäs siinä.

Vastavalolla kikkailua

Kivoja kuvia olisi saanut, jos olisi ollut järkkäri mukana. Vaan tällä kertaa piti tyytyä vain pokkariin. Ei sekään huono ole, kun vaan osaisi paremmin käyttää.

Kolmisen tuntia meni reissussa yhteensä ja kotiin päästyä olikin jo kova nälkä. Pojat oli ihan mukavan väsyneitä tovin jos toisenkin ja aika rauhassa saikin ruokaa laitella. Peikolla ei kauaa lepovaihe kestänyt, vaan huonosti on muista sille seuraa loppu päivästä ollut. Minä vähän leikin sen kanssa paremman puutteessa.

Kotimatkalla kuvattua