Kotiseutumatkailua

Käytiin tänään koirapoikien kanssa taas alaosaston treeneissä Kouvolassa, tällä kertaa vanhoilla kotikulmilla kasarmialueella. Siellä on entisessä varusmiesten koulutusrakennuksessa Suvieran halli. Tilat eivät ole isot, mutta meidän tarpeisiin tällä hetkellä ihan passelit.

Oltiin aika ajoissa paikalla, että ehdittiin käydä lenkki tuttuja paikkoja katselemassa. On siellä niin erilaista, vaikka kuitenkin samanlaista.Tämänkin rakennuksen nurkilla on penskana leikitty, kun nurkalla asuttiin.

Hallin kulmaa toiseen suuntaan, missä taustalla näkyy vanha kotitalo :)

Noah teki ensin pientä radan pätkää, mutta matto ei kovin hyvin pitänyt vauhtiveikon alla ja homma meni vähän luisteluksi. Kivaa oli kumminkin. Peikko teki omalla vuorollaan myös pientä radan pätkää, kun hyppyä ollaan nyt kotona tehty. Aiemminhan se osasi vain putken. Tehtiin myös puomilla kontaktiharjoitusta, eikä puomi taas tänään ollut ollenkaan pelottava. Päinvastoin, täysillä mentiin. Hämmästyttävän hyvin sujui ja kakara alkoi jo oikein innostumaan. Peikolle tehtiin vielä ilmaisuharjoituskin, kun kerran oli apuvoimia tarjolla. Ei sieltä kovin kummoista ääntä tule vieläkään, mutta ehkä ahkerasti harjoittelemalla. Kun se kuitenkin osaa haukkua.

Kotimatkalla pyörähdettiin äiskää moikkaamassa ja kuten aavistinkin, meidän maalaiskoiran mielestä kerrostalossa oli varsin ihmeellistä. Ensinnäkin ne raput, oudot. Peikko kiipesi kyllä ihan hyvin, kunhan ensin pääsi vauhtiin, mutta kun ne oli epäilyttävät aluksi. Eipä se ole moisia koskaan edes nähnyt. Sitten oli ne äänet. Peikko viihtyi oikein hyvin kyllä. Se löysi Viken vanhoja leluja ja touhusi niillä itsekseen. Mitä nyt piti välillä käydä toimittamassa, että tuolla on joku, kun rapusta kuului ääniä. Se on kyllä vaan niin mukava kaveri, kun osaa olla kuin kotonaan missä tahansa.

Hieman oli sumuista Kouvolassa

Torstaina ajeltiin Haminaan KPH:n vuorolle tottistelemaan. Haminassa on hiekkapohjainen aidattu kenttä, jota käyttää koiraporukoiden lisäksi myös hevoset, sekä kulmakunnan koirankusettajat niin kuin koirapuistona. Tosi reilua. Pojat teki molemmat pari kierrosta ja molemmat olivat varsin päteviä. Varsinkin Peikko yllätti jälkimmäisellä kiekalla tekemällä moninkertaisella draivilla normaaliin nähden. Silti se kuunteli hyvin ja osasi kaiken kuten pitääkin. Ekalla kierroksellahan vieras paikka ja hyvin voimakkaasti "hajustettu" kenttä hieman haittasi keskittymistä ja seisomisliike oli kokonaan kadonnut. Muuten toimi silloinkin ihan hyvin.

Hyvin väsyttää reippaan treenailun jälkeen

Limppukin on nyt pysynyt perjantaiaamun karkureissun jälkeen siellä missä kuuluukin. Eilen käytiin molempien ponien kanssa reipas lenkki ja tänään Limppu on ollutkin sitä mieltä, että parempi olla hiljaa ja huomaamatta, ettei akka raahaa taas urheilemaan. Eikä ole raahannut.