lauantai 6. joulukuuta 2014

Viikon saldo, yksi karannut eläin ja ihan hyvää tottista

Tällä kertaa oli Noahin vuoro kadota kuin tuhka tuuleen. Töiden jälkeen lompsin paskan luontiin pihattoon, kuten joka päivä. Noah istui pihalla tuijottamassa kaukaisuuteen, kuten joka päivä. Kun tulin pihatosta, niiden kolmen kakkakasan kottariin siirron jälkeen, ei Noahia ollut mailla halmeilla. No, se ei vielä ole tavatonta, se kun tapaa kuitenkin käydä ihan omatoimisesti metsässä tarpeillaan. Nyt se vaan ei ilmestynyt takaisin pihalle kutsuttaessakaan. Pimeää, ei pantaa eli ei heijastimia, great. Ja eikun etsimään. Reilun tunnin kuluttua se sitten löytyi metsätieltä, hyvin keskittyneenä nuuskuttamaan jotain mielenkiintoista hajua, joka sen varmaankin oli pihasta pois vienyt. Se oli hyvin hämmästynyt, kun pärähdin paikalle ja näytti ihan siltä, kuin se ei olisi edes tajunnut poistuneensa pihalta. Nyt on koiraskoira ollutkin tehovalvonnassa ja aina ulkoillessa panta kaulassa, vaikka ei sillä kyllä mitään aikomustakaan ole ollut toistaa retkeään. Hyvä niin.


Kuva viime viikonlopulta. Nyt ei enää lunta taikka pakkasta ole paljoa näkynyt. Mitä nyt tänään on koko päivän satanut räntää/lunta/vettä/mitä lie.

Muuten viikko on ollut tavanomainen. Lenkkeilty on ja treenattukin, joskaan ei kovin aktiivisesti. Peikko pelaa tottista sekä muuta pientä kyllä päivittäin kotona, Noah on tehnyt vähemmän. Vaikka kyllä sekin aina jotain pientä joutuu suorittamaan siinä sivussa. Pari kertaa ollaan käyty kentällä, molemmilla kerroilla eri paikassa. Ja Peikosta kyllä huomaa hyvin selvästi, milloin ollaan tutussa paikassa ja tilanteessa. Omalla kentällä ja kotona se keskittyy täysillä ja on välillä liiankin aktiivinen. Kun taas vieraalla kentällä se tekee vähän käsijarru päällä, eikä aina pysty keskittymään asioihin, joita ei osaa vielä kunnolla. Vaikka on tilanne parantunut, kun ollaan aktiivisesti uusia paikkoja käyty kiertämässä. Teini on teini ja sitä nyt vaan kiinnostaa kaikki, joten häiriön kesto ei todellakaan ole juuri nyt kummoinen. Onneksi se ei ole teini loppuikäänsä, vaan tasoittuu tuosta kyllä. Keskittyihän se pentunakin ihan missä vaan täysillä.


Bongaa Peikko

Torstaina kävästiin pitkästä aikaa omalla kentällä. Molemmat pojat oli ihan hirveän hienoja. Noah teki pieninä pätkinä vähän kaikkea ja leikki paljon. Vire oli taas ihan hyvä. Ehkä "korjaussarjasta" oli apua tai sitten se mikä on vaivannut, ei vaivaa enää. Me siis tehtiin alku viikosta toisella kentällä ja Noah oli tosi vaisu. Ja kun se on sellaisessa tilassa, se reagoi kaikkeen voimakkaasti. Vahingossa sai sitten pallosta päähänsä ja meni lähes paniikkiin. Onneksi sillä on viettiä ja kun vähän härnää, se nousee kyllä. Ravistelin ja tönin ihan urakalla ja kun viimein hermostui ja tuli näpeille ihan kunnolla, kehuin ja sai pallon. Ei ehkä joka koiralle sopiva konsti, mutta Noahilla toimii. Se kun on ihan liiankin kiltti ja kaipaa aina välillä vähän egon pönkitystä. Eikä silti tarvi pelätä, että se ikinä purisi oikeasti.


Lätäköt on pop, kelistä riippumatta. Kännykuva tämän päiväiseltä lenkiltä.

Peikko teki ensimmäisellä kierroksella seuraamista ja hyvin seuraa jo pitkiäkin pätkiä ilman "nakkia nenässä". Tällä kertaa olikin ihan erityisen hyvä. Pysäytysliikkeitä pelattiin myös ja nekin toimi hirvittävän hienosti, jopa seisominen, joka on se huonoin. Yhtään virhettä ei tehnyt. Jokohan sitä voisi alkaa niissäkin kävellä oikein päin. Ollaan siis vielä tehty peruuttamalla. Minä siis peruutan, ei Peikko. Toisella kierroksella tehtiin paikallaoloa ja luoksetuloa. Niin hyvin on oppinut, että maatessaan vajoaa "tilaan" ja joutuu lähes herättelemään palatessa luokse. On silti ihan terävänä kokoajan eli ei siis nuku kuitenkaan. Ilmeisesti vaan keskittyy niin täysillä, kun on niin kovin vaikeaa olla paikallaan. Ja onhan paikallamakuu tietenkin vakava asia :) Hieno pikku koira.


Tältä päivältä tämäkin.

Kotona ollaan keskitytty Peikon kanssa esineruutu-juttuihin eli ollaan vahvistettu käskysanaa nostelemalla sisällä leluja käteen. Nyt sujuu jo todella hyvin ja innokkaasti. Pihallekin ollaan hommaa siirretty ja sielläkin etsii jo ihan hyvin. Vaikkei se olekaan ollut koskaan ongelma, vaan se tuominen. Nyt siis ymmärtää jo, että esine pitää tuoda myös. Itse noutoa ollaan nyt tehty vähemmän, kun se sujuu ihan hyvin. Paitsi silloin kun on lunta, koska Peikosta on ällöä jos lunta menee suuhun. Sisällä ollaan tehty myös paikalla käännöksiä ja kyllä onkin perän käyttö vaikeaa. Sitten ollaan tehty perusasentoon siirtymistä milloin mistäkin, eteen siirtymistä milloin mistäkin ja perusasennon hakemista maasta ja seisomisesta. Tärkeitä asioita, mitä on helppo tehdä pienissä tiloissa.




Ilmaisua ollaan myös treenattu, muttei sieltä kovin kummoista ääntä kotioloissa irtoa. Ymmärtää kuitenkin, mitä pitäisi tehdä, mutta äänen muodostaminen nyt vaan tuntuu menevän enempi aivasteluksi. Ehkä se siitä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti