Pimeetä puuhailua

Kummallinen talvi taas, kun on niin lämmintä ja märkää ja pimeää. Viime yönä oli satanut räntää, maa valkoisena aamusta ja lisää tuli, ukkonenkin jyrähteli ja sähköt pätki. Sitten tuli vettä ja valkoinen katosi kovaa kyytiä. Nyt näyttäisi satavan taas jotain kiinteämpää. Ja kohtahan onkin taas pimeää. (Paitsi, että nyt on ollut pimeää jo kauan, mutta koska sähköt meni neljäksi tunniksi, eikä läppärini akku pelitä, jäi päivitys hiukkasen puolitiehen.)

Tältä näytti siinä vaiheessa kun aurinko oli juuri noussut. Ja siis tuon koivun ei todellakaan kuuluisi näkyä tuosta ikkunasta.

Räntä on kuitenkin raskasta ja vielä kun on lämmin ilma niin... Ei ole ainoa puu, jolle on tänään käynyt samoin tai vieläkin huonommin.

No, näillä on mentävä ja elettävä vaan sen mukaan miten pystyy. Ja ollaan sitä jotain pystyttykin. Viime sunnuntaina oltiin kentällä hakuporukalla sponsoreille joulukorttikuvia ottamassa. Keli ei ollut kiva, mutta kuvat saatiin otettua ja vähän jotain tehtyäkin. Peikolla ei vaan kauheasti riittänyt keskittymiskyky, joten vähäiseksi jäi treenit, kun pikkukoira reagoi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. No, murkku mikä murkku. Eikä Noahkaan tehnyt juuri muuta kuin elämänsä ensimmäisen toko-paikkiksen. Vähän oli ensin jännää koiraskoirasta, kun ei ymmärtänyt jutun juonta, mutta hyvin suoriutui silti.

Yhdellä nelijalkaisella ei pitänyt pokka ja ohjaaja joutui poistamaan koiransa rivistöstä. Vähän jäi vajaaksi näkymä kyllä ilman tätä kaveria. (vasemmalta bvn Kerttu, Noah, bpmu Vertti, bptu Vili kuva Mari Alajääski)

Maanantaina tuli vettä taivaan täydeltä, eikä lenkille olisi viitsinyt millään lähteä. Päätinkin siis ottaa härkää sarvista ja "valjastaa" koirapojat polkupyörän vierelle juoksemaan. Peikko ei siis ole vielä opetellut moista liikuntamuotoa, kun ei ikääkään ole paljoa. Nyt kumminkin ajattelin olevan hyvä hetki harjoitella ensi kesää varten toimintamalli valmiiksi. Tosin suurimman osan juoksivat vapaana. Ne osuudet, mitkä olivat hihnassa (yhteensä max 1km, kolmessa eri pätkässä), Peikko juoksi kuin olisi aina niin tehnyt. Odotin sinkoiluja puolelta toiselle, mitä se kävellessäkin yrittää välillä, tai edes jonkinlaista riehumista. Mutta ei mitään. Joku on vissiinkin salaa käynyt opettamassa homman pikkukoiralle.

Muutama muukin uusi asia on tällä viikolla löytänyt tiensä pikkukoiran elämään. Yhtenä iltana käveltiin koululle treenaamaan ja myös Noah treenasi, joten Peikko joutui odottamaan vuoroaan ensi kertaa kiinnitettynä hihnalla (tällä kertaa) postilaatikkokatokseen. Noin puolessa välissä odottelua, se sanoi kerran hau ja se oli sitten siinä. Muuten istua nökötti kiltisti paikallaan. On se kyllä harvinaisen helppo koira.

Uutena on tullut myös treenaaminen parkkihallissa. No, kun kokoajan sataa vettä, niin kauppareissulla olen käyttänyt Prisman parkkihallia hyväkseni. Hieman on aiheuttanut ihmetystä pikkukoirassa, mutta olosuhteisiin nähden homma on sujunut hienosti. Lähikaupan parkkipaikallakin ollaan puuhattu, koska valot. Viimeksi oli vielä hirmuinen tuuli ja lippujen narut paukkui aika kovasti. Kyllä se häiritsi selvästi, muttei haitannut juuri tekemistä. Ja mikä kummallisinta, kun Peikko on vähän varpaillaan ja kohtuullisilla kierroksillakin, siellä oudoissa paikoissa ja tilanteissa, ilmaisut on kehittyneet huimasti. Se oikeasti haukkuu, käskevästi ja kovaäänisesti! Tänään se haukkui kerran jo kotonakin ihan äänellä, eikä vain puhissut. Olen niin iloinen.

Noahin kanssa on vain naksuteltu ja monen vuoden tauon jälkeen käytetty siinä hommassa makkaraa. Onhan se rauhallisempi, mutta ihan positiivisesti. Käskyjä ei olla myöskään käytetty, ainoastaan palkattu siitä, kun hakee kontaktiin. Nyt pikkuhiljaa jo alettu liikkumaankin ja hienosti seuraa koiraskoira, kuten kuuluukin. Ja yhä siis ilman käskyä. Parkkihallissa oli hiukan liikaa kiinnostavia asioita ja muuttuvia tekijöitä, joten ei kauheasti siellä saatu mitään muuta aikaan, kuin hyvät kontaktit, aina ajoittain. Olisihan se käskyllä tehnyt mitä vain ja hyvin, mutta tehdään nyt näin ihan vaihtelun vuoksi. Plus että ajattelu on hyväksi Noahille, jolle se on aina ollut vaikeaa. Kummasti väsyttää jo kymmenen minuutin rupeama. Eikä se ole huono juttu ollenkaan.