Koko viikon on kovasti väsyttänyt. Silti on joka ilta ollut jotain erikoisempaa taikka ylimääräistä, tavallisuudesta poikkeavaa, puuhaa. Maanantaina mölliagikisat, missä oltiin kipparahäntäjengin kanssa hengaamassa. Maalaistollot oli hiukka innoissaan ja hermothan siinä meinasivat mennä. Mutta vaan meinasivat, eikä siitä olla. Tiistaina heinänhakureissu. Keskiviikkona agitreenit, missä otettiin sama kanta kuin viime viikollakin. Kun ei kerran kartturi onnistu saamaan aikaan mitään järkevää, niin parempi jättää kokonaan ratatreeni tekemättä. Eihän siitä seuraa muuta kuin ongelmia ja pahaa mieltä. Eilenkin siis tehtiin vaan ihan keskenämme, mitä nyt sitten tehtiinkään. Ainakin keppejä ja puomia ja muuta mukavaa. Katellaan sitä ratatreeniä sitten joskus vaikka keväällä omalla kentällä, jos silloinkaan.. Vähän olen antanut periksi. Kun en pysty niin en pysty. Ja kun en pysty, ei ole kivaa. Ja kun harrastamisen kuuluu olla kivaa, molemmille. Niih! Että sillee...
Tänään käytiin taas ihmisten ilmoilla Diivan ja Noahin kanssa ihan vaan siksi, kun minua niin kovin väsytti, eikä lenkkeily oikein jaksanut kiinnostaa. Siksipä siis pakkasin mustat autoon ja ajelin Kotkan puolelle, jotta saisin edes jonkinmoista motivaatiota vieraammista maisemista. Samalla otettiin vähän treeniä. Ollaan nyt oltu tauolla tottistelusta tai lähinnä eteenmenosta, jotta homma saisi hautua. Nyt siis treenattiin. Ei mennyt kovin hyvin se. Ensin ei koiraskoiraa kiinnostanut kuunnella kunnolla ja kun istu-käskyn jälkeen Noah jäi seisomaan noin viidennen kerran, sai se mennäkin autoon miettimään. Ei se mitään apuja tarvi asiaan, minkä se varmasti osaa. Otin siis tiukan kannan, että jos ei työnteko maistu, ei tarvi sitten tehdä mitään muutakaan. Leikin siinä odotellessa Diivan kanssa vähän ja sitten uusi yritys. Ei niin lupaavalta vaikuttanut vieläkään, mutta käskyt menivät kuitenkin perille asti ja ne suoritettiin oikein. Ihan ei vire ollut parasta Noksua, mutta kai se sitten keskittyi kerrankin vaan kunnolla, kun mielellään teki kuitenkin. Ja eteenmenokin onnistui hyvin ja vielä viiveellä.
Vielä käytiin heittämässä sitten se lenkki ja alkoihan se akkakin piristyä raittiissa ilmassa ja vanhoja lenkkipolkuja tallustellessa. Oltiin siis siellä kylillä, mistä olen tänne muuttanut vuonna 2002. Kiva käydä välillä, mutten minä takaisin kaupunkiin kyllä kaipaa. Autolle tullessa otettiin vielä pieni treeni, joka muuten meni ihan hyvin, mutta se eteenmeno... Se ei sitten taas mennyt. Huoh! Kisatkin olisi toukokuulle katsottuna, mutta vaikeetahan se on minnekään mennä, jos ei se eteenmeno mene jakeluun. Toinen huoh! Tosin hyvällä onnella pentukin kotiutuu juuri sinä viikonloppuna, joten eipä se siksikään taida ihan onnistua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti