Rallia ja rallya

Ponipojat pääsivät eilen metsään juoksemaan. Tai siis Limppu juoksi, Ljúfur joutui taas nököttämään narun nokassa. Mutta joutui sekin töitä tekemään, kuten minäkin. Märkä lumi ei ole ihan kevyt pohja kulkea, vaikkei sitä paljoa olekaan. Vielä kun siihen lisätään pehmeä ja sula metsäpohja sen pienen lumikerroksen alla, niin kyllä siinä saa jo ihan tosissaan pistellä tossua toisen eteen. Ei me kauaa oltu, mutta hiki meille tuli kaikille enemmän tai vähemmän.. minulle enemmän, pojille vähemmän. Limppu rallitteli vähän, pukitteli ja juoksi, ja ihmetteli vähän, maisemia katsellen ja seisoskellen. Näppärästi tuli kutsusta luokse, mutta minulla olikin lakunameja taskussa. Ja Ljúfurkin käyttäytyi tällä kertaa hyvin, kun ei ollut ihan niin paljoa virtaa kuin viimeksi vastaavalla keikalla. Ihan hyvä mieli tuli.

Lenkin jälkeen on täydellinen hetki ottaa päikkärit.

Noahin kanssa kävin vielä myöhemmin kaksistaan ihan reippaan lenkin. Hiki tuli taas, kun tuohon lämpötilaan ei oikein ole tottunut. Ja varmaan sitä vaatettakin on liikaa, vaikka yritin kyllä vähentää. Vielä kun oikaisin kotimatkalla pellon poikki, niin viimeistään siinä kohtaa alkoi hikeä pukkaamaan ihan kunnolla. Ei haittaa, hyvää se tekee.

Tänään sain kuin sainkin vihdoin ja viimein raahattua luuni Kouvolaan alaosaston treeneihin. Kivaa oli. Ensin oli ohjelmassa rally-tokoa, joka olikin oikeasti lähinnä se suurin syy, miksi mieleni on tehnyt ajella paikalle jo monasti. Kiinnostaa kovastikin, kun toko on mennyt turhan nipottamiseksi nykyään ja ennen se oli kumminkin ihan kivaa. Rally-toko on vähän niin kuin toko ennen, silloin kun kisoissakin sai vielä palkata koiran, eikä pikku virheestä koko liike mennyt nollaksi. Jotain ollaan treenattukin, sen mitä on pystynyt netistä lukemalla ymmärtämään. Vaan sitten kun siinä olikin rata, kyltit ja kaikki, niin eihän se homma ollutkaan yhtään helppoa, vaikka liikkeet sinänsä onkin tuttuja. Minä jäin kyllä ihan totaalisen koukkuun. Ja Noksustakin se oli kivaa.

Tätäkin taidettiin tehdä.. alokasluokan kyltti kuitenkin kyseessä.

Kotona piti koko ilta aina vähän väliä kokeilla jotain hommaa, jotta kuinka se ja se liike sujuu ohjattuna. Ja sujuuhan ne, kun vaan osaan ohjata. Alo-avo liikkeistä ainoastaan pyörähdys tuottaa ongelmia, kun Noah ei oikein tajua seurata ohjaavaa kättä, vaikka siinä sitten olisikin pallo taikka nami. Lumipallolla saatiin jonkinmoinen alku kuitenkin aikaiseksi. Hieman vaatii harjottelua myöskin seisomaan nouseminen perusasennosta ja sitten sen seisovan koiran kiertäminen, mutta eiköhän näistä harjoittelemalla selvitä. Hitsin hauskaa hommaa kyllä.

Tehtiin me hallilla vähän aksaakin. Radasta en oikein saanut tolkkua, kun en ollut sitä rakentamassa, enkä sitten myöskään tutustumassa. Olin siis hyvinkin hukassa, varsinkin kun rata oli muutama este, joita mentiin sikin sokin sekaisin moneen kertaan. Noah oli kuitenkin koko hallilla olo ajan, joten myöskin aksatreenin, hyvin rento ja rauhallinen. Onko se koskaan ollut moisessa tilassa, tuskin. Kaikki kuumuminen ja stressaaminen johtuu siis pitkälti paikasta. Se on vain oppinut stressaamaan joissain paikoissa. Ja kun se on stressannut, minä olen stressannut ja vahvistanut tunnetilaa. Miten en ole ennen tajunnut. Kun kuitenkin on ollut koko ajan varsin selvää, että omalla hallilla kierrokset on aina kaakossa, omalla kentällä ei niinkään. Nyt oli vieras paikka, kerran aiemmin käyty, ja kaveri oli ihan rento. Tottakai se innostui aksasta ja kävi kuumana, mutta se on ihan eri asia kuin se "silmät pyörii päässä"-stressitaso, jolloin siihen ei saa otetta.

Olipa siis varsin hyvä päivä kaikkinensa. Kotonakin oltiin ajoissa, joten valoisaa oli vielä monta tuntia ja ehdin hyvin käydä lenkillä koko koiraporukan kanssa, kunhan olin ensin syönyt. Ponitkin pääsivät pienelle lenkille ja molemmat käyttäytyivät varsin mallikkaasti, vaikka tuuli olikin aikamoinen ja melkein oli jo pimeää. Ljúfur nyt on aina ok, mutta Limppu kyllä vähän stressasi alkumatkasta. Käyttäytyi silti ja lopuksi rentoutuikin. Hienot pojat, kaikki kolme :)