Viikko vielä

Vihdoin onnistuttiin passaamaan aikataulut ja pääsin treffaamaan mahdollisen tulevan harrastuskaverini ja perheenjäseneni äitikoiraa ja kasvattajaa. Ja olihan perheessä kahden ihanaisen pikkupojan lisäksi myös tulevien pentujen mummokoirakin.

Eilen aamulla lähdin jo hyvissä ajoin liikenteeseen. Ensimmäinen pysähdys oli yllättäin Peten Koiratarvike. Ei minulla nyt kauheasti mitään tarvetta ollut, mutta eihän sitä koskaan voi tietää... Ja kun kerran ohi ajelin. Niin kuin sitä ei olisi muutakin käyttöä vähille rahoilleen. No, halvalla selvisin. Pari koulutus(grippi)liinaa, 1m ja 3m, uudelle kaverille tietty. Täytyyhän sitä molemmilla olla omat. Paitsi Noahin omat on Diivan perintöä kyllä. Ja kilon pussi puruluita.

Metrisenä tämä, kolmemetrisenä sama vihreänä. Kyllä nyt kelpaa.

Sitten nokka kohti määränpäätä. Kahden pysähdyksen taktiikalla mentiin ja perillekin löysin ihan ensiyrittämällä. Se on niin yksinkertaista nykyään. Olisi minulla navigaattorikin ollut, puhelimessa, mutta googlen reittihaulla mentiin, kun en tarvinut ohjeistusta kuin vasta loppumetreillä ja navi tyhjentää puhelimen akun aika vauhdikkaasti.

Ja nyt olen kyllä ehdottomasti entistä enemmän vakuuttunut, että olen oikealla tiellä, sekä rodun että kasvattajan suhteen. Vastassa oli kaksi erittäin tasapainoista ja ystävällistä koiratyttöä, äiti ja tytär, joista tytär siis on nyt astutettu. Lenkilläkin käytiin ja kumpikaan koirista ei ollut kiinni missään vaiheessa, ne pyydettiin vaan sivulle ohituksissa. Ei ne olleet mitenkään kiinnostuneita muista lenkkeilijöistä tai koirista, saati että olisivat kommentoineet jotain. Kasvatuksella tietysti suuri osuus käytökseen, mutta koiran mielentilaan on vaikeampi vaikuttaa, jos hermoissa on vikaa. Olen myyty. Nyt sitten vaan odotellaan ultraa ja uutisia, joita olisi lupa odotella viikon päästä maanantaina. No, minun tuurillani narttu on tyhjä tai sitten se synnyttää kymmenen narttupentua. Jännittävää. Ihan ei uskalla kauheasti vielä mitään suunnitella, vaikka en voinutkaan vastustaa pientä ostelua, vaan liinoilla on aina käyttöä, vaikkei pentua tulisikaan. Ja onhan aina olemassa plan B, jossei plan A tuota tulosta.

Viikon kuva-arvoitus, äitikoiran takajalat.