Ihan ei mennyt tämä päivä suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli töistä tultua lähteä heti tekemään kunnon lenkki, vaan kuinkas kävikään. Ulko-oven lukko oli jotenkin jumissa, eikä siis meinannut aueta. Kun sitten aukesi, en ihan ollut terävimmillään, kun päästin samalla koirat ulos, kun itse menin sisään. Eikä siinä mitään, niinhän meillä on toimittu aina, paitsi viimeiset pari viikkoa. Noah lähti muutaman kerran omille teilleen pari viikkoa sitten. Tuli tosin huudettaessa takaisin pienellä viiveellä, mutta on ollut nyt tehovalvonnassa.
No, tänään siis menivät ulos ja minä sisälle. Takki pois ja vilkaisu pihalle, yhtään koiraa ei missään. En sitten heti mennyt huutamaan, kun yleensä kuitenkin menevät metsään tarpeilleen, kuten nytkin vanhat rouvat, jotka hetken päästä olivat jo oven takana. Noahia ei näkynyt, ei tullut huudettaessa myöskään. Huutelin jonkin tovin kuitenkin. Rouvat siis narun päähän ja baanalle. Jäljet meni puolesta välistä pihatietä metsään. Sieltä oli kantannut tienvartta ensimmäiselle sivutielle. Seurasin jälkiä n.500 metriä, kunnes päätin hakea auton.
Autolla seurasin jälkiä pidemmälle, mutten pystynyt näkemään, milloin harhautuivat tieltä. Ajelin ympäri kylää ja kyselin ihmisiltä. Eivät olleet nähneet. Välillä kävin pihalla. Ei Noahia. Tunnin etsittyäni, kävin tuomassa Marun kotiin ja laitoin samalla facebookiin viestin, jos joku olisi nähnyt tai kuullut. Tarkoitus oli ajaa kohtaan, missä jäljet olivat vielä selvät ja jatkaa jalan Diivan kanssa. Alkoi tulla pimeä, eikä Noksulla ollut edes heijastin pantaa tällä kertaa, minkä sille olen nyt pihallekin kaulaan heittänyt varmuuden vuoksi. Olo oli kuitenkin kohtuu rauhallinen, kun kaikki isojen teiden varret oli tarkistettu, eikä siis näyttänyt jääneen ainakaan auton alle. Reilun kilometrin päässä, juuri ennen suunnittelemaani parkkia, koiraskoira oli kuitenkin nuuskuttamassa tienvartta, eikä ollut ollenkaan vielä tulossa kotiin. Hyvin oli juossut jäljistäkin päätellen, mutta myös hyvin pitkästä kielestä päätellen. Missä lie juossut, kun tuostakin kohdasta olin jo ajanut monen monta kertaa ja vielä pysähtynyt juuri noilla main parissakin paikassa huutelemaan. No, pääasia että löytyi ehjänä, eikä sitten loppujen lopuksi ollut edes kovin väsynyt, hengästynyt vain. Vaan eipä tuolla ennenkään 1,5 tunnin lenkit vielä ole missään tuntuneet....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti