Kahdeskymmenesensimmäinen päivä, patikointia pakkasessa

Pakkanen on hiukan kiristänyt otettaan. Ei se vieläkään kovin kummoisissa lukemissa ole, mutta kylmä viima saa sen tuntumaan tuplasti kylmemmältä. Vaan koskapa täällä ei tuulisi. Niinpä.

Selkä oli tänään jo oikein hyvä, joten uskalsin aamupäivän löysäillä eli istuskelin sohvan nurkassa lueskellen. Hiukan vielä kotihommia ja viimein yhden jälkeen tallille. Pikaisesti poni pihatolta,heijastimet jalkoihin, koirat autosta ja matkaan. Hiljalleen on tänäänkin sadellut lunta tai ainakin taivas on ollut paksussa pilvessä. Ja kylmää on, varsinkin tuulisilla paikoilla. Reippaasti siis edettiin. Annoin Korpun kuitenkin toteuttaa itseään. Se sai siis hampsia talven törröttäjiä suuhunsa ja kaivella välillä ruohoakin lumen alta. Jotakuinkin 1,5 tuntia kipiteltiin ja kun tosiaan reippaasti liikkui, ei tuntunut kylmältäkään. Eikä joka paikassa onneksi käynyt tuulikaan. Ponikin oli hyvällä tuulella ja reipas ja koiratkin osasivat käyttäytyä. Hyvä mukavan rento lenkki siis, kun ei tarvinut kenenkään kanssa vääntää, vaan sai vain nauttia ulkoilusta.

Takaisin tallilla oltiin juuri ennen pilkkopimeää, aika hämärää kyllä jo oli. Mutta kiitos lumen ja kuivan pakkasilman, eteensä näkee varsin hyvin ilman otsalamppuakin. Aika pikaisesti kuitenkin palautin ponin pihattoon kavereidensa luokse. Niin pikaisesti, että vasta pihatolla, kun Korppu lähti kävelemään heinätarjoilun ääreen, huomasin, että sillä oli yhä heijastimet jaloissaan. Hups. Eipä ole ennen käynytkään. Jouduin siis kävelemään paalille poistamaan heijastimet, ennen kuin pääsin kotiin lämmittelemään. Muuta en ole tänään tehnytkään, mutta aina ei ole pakko. On se päivä huomennakin ja aattoonkinon vielä aikaa.

Kahdeskymmenes päivä, vähän ulkoilua paljon siivoilua

Nukuin huonosti, koska aina kun käännyin, selkään sattui ja heräsin. Aamua kohden helpotti hiukan ja kun nousin ylös, tuntui jo paljon paremmalta. Kipeä se on vieläkin, mutta vertyy hyvin kun liikkuu. Paikallaan ei juuri kärsi olla, koska sitten se vasta kipeä onkin. Toivotaan, että ensi yö on helpompi. Nappia on vedetty, BOT selkätuki on käytössä ja liikuttu on. Ei auta kuin toivoa parasta.

Siivoilin aamupäivästä ja tein kaikkia kotijuttuja taas muutenkin. Tallille ajelin vasta iltapäivällä. Poni pihatolta narun päähän ja pikaisen harjauksen jälkeen kentälle. Kentällä on lunta ihan kivasti, mutta koska nyt on pakkasta, ei se paljoa auta. Liukasta on, kun jää on alla. Ei kiinnostanut Korppua juoksentelu, kun ei jalka pidä. Siirryttiin sitten pellolle narun päähän juoksemaan. Hieman intoutuivat siinä samalla tarhoissa muutama kaveri myös juoksemaan ja sekös sai jopa loivaliikkeisen issiponin innostumaan. Muutama kierros mentiin aikalailla kaikki jalat ilmassa pukitellen ja loikkien. Onneksi se kuitenkin pysyy käsissä, vaikka riehuukin. Saisi riehua useamminkin.

Ei tullut tänään otettua kuvia, joten käytetään vanhoja.

Kauaa ei pellolla pyöritty. Heti kun alkoi kuunnella lähdettiin pois, ja alkoihan se kun naksuttelin oikeista reaktioista. Pihalla vielä tehtiin namivenytyksiä ja kävin pari kertaa selässäkin, kun mieli tekisi jo ratsaille, mutta selkä ei nyt oikein antanut siihen mahdollisuutta, vaikka niin suunnittelinkin. Ponilla oli kivaa ja se oli oikein hyvällä tuulella muutenkin.

Kotimatkalla kävin viemässä kaupalle keräyspaperia, kun siellä on kierrätyskontit. Samalla kävin koirien kanssa pienen lenkin. Kunnes palasin taas kotiin jatkamaan hommia. Koirat oli aika paljon pihalla. Ajatus oli käydä niiden kanssa vielä pieni lenkki ja samalla hakea posti, mutta kun lopetin, oli kello jo yli yhdeksän, enkä enää jaksanut lähteä mihinkään. Huomenna sitten uusi yritys.

Yhdeksästoista päivä, kärryttelyä ja jouluostoksia

Lunta on sadellut tänäänkin. Ei määrällisesti paljoa, mutta lähes koko päivän kuitenkin hiukan. Kaunista on ja kerrankin vielä juuri oikeaa aikaan.

Tallille lähdin tänään jo aamupäivästä. Molemmat pojat olivat torkuilla, kun lähestyin pihattoa, mutta nousivat minut nähdessään. En halunnut kuitenkaan juuri herännyttä ponia lähteä juoksuttamaan, joten ripottelin hiukkasen heiniä pitkin pihattotarhaa, jotta liikkuisivat enemmän. Saman tien lappasin kottikärryllisen lantaa, sillä aikaa kun Kambur otti vähän huikopalaa. Viimein poni mukaan ja kohti tallin pihaa.

Sieltä ne tulivat kaikki, kun omaani huutelin.

Märän ponin pikainen harjaus ja valjastus. Hiukan funtsin tossuja, mutta päätin yrittää ilman. Ainahan voi mennä pellolle, jos tie on liian liukas. Ei se ollut, hiukan vain jossain kohdissa. Kova se kyllä oli, kun oli aurattu lähes paljaaksi eli kävelylenkkiä pukkasi. Mutta olipa vaan kivaa käydä vaihteeksi ihan ihmisten ilmoilla, kun kelien takia ei olla vähään aikaan päästy. Tällä kertaa matkaa kertyi rauhalliseen tahtiin edeten 6,5 kilometriä ja aikaa kului tunti ja 20 minuuttia. Pienen pieni pätkä ravattiin kotimatkalla lumisella peltotiellä.

Aurinkokin melkein näyttäytyi, vaikka suurimmaksi osaksi kyllä sateli lunta.

Kotiin kaupan kautta ja hetki lepäilyä sekä ruokaa. Selkä hiukan taisi ottaa itseensä kärryillä palellessa tai mistä lie, ainakin se oli aika kipeä kotiin päästyäni. En kuitenkaan malttanut kotonakaan istuskella, vaan pakkasin itseni ja koirani autoon ja hurautin kaupunkiin. Ensin pysähdys Piispan puutarhalla, jonka takia lähinnä läksinkin. Ostin nimittäin viime talvena halvalla Tokmannilta viherkasveja ja ne alkaa kaikki olla nyt aika huonossa hapessa. Muratti ihan entinen, joten halusin uuden. Loppujen lopuksi en sitten ostanutkaan murattia, kun tapan sen kuitenkin, vaan rönsyliljan ja pari muuta kasvia. 

Parin muun kaupan kautta Väksyn kentän laitaan, auto parkkiin ja koirien kanssa lenkille Kyminlinnan valleille. Ihana ilma oli ja kun on lunta sekä kauempaa loistava katuvalojen kajo, niin hienosti näki kulkea ilman valoa, toisin kuin täällä maalla. 

Kuvankäsittely teki näistä kuvista aika kivoja ihan itse.

Kotona olin taas vasta kahdeksan aikaan ja kun sain kaikki kamat purettua, kasvit laitettua ja laitoin vielä koneellisen pyykkiäkin, niin johan kello oli vaikka mitä. Nyt jos vielä vaikka vähän teetä ja iltapalaa, niin sitten se olisi vaan unta vaille.

Kahdeksastoista päivä, lumipeite kasvaa kasvamistaan

Jossain vaiheessa yöllä oli alkanut sitten kuitenkin sataa sitä lunta. Eilen ei siis juuri satanut, vaikka kaikki sadetutkat, uutislähetykset ym hehkuttivat, että etelässä sataa taukoamatta ja lunta voi tulla jopa 20 senttiä. No, ei tullut. Tänään sitä on sitten tullut, ainakin täällä meillä. Hyvä niin, peittyy ainakin jää, jollei aura-auto kaiva sitä esiin.

Tänään oli kotipäivä eli sellainen normi ihmisen lomapäivä. Aamupäivällä aloitin siivoamisen. Tavaroiden järjestelyä. Lehtiä keräykseen, pahvia keräykseen. Risoja kenkiä ja takkeja roskiin, sellaisia mitä en ole aiemin saanut pois heitetyksi, vaikkei niillä virkaakaan ole ollut. Pyykin pesua. Välillä paussia ja välipalaa.

Ennen pimeän tuloa, ehdin kuitenkin vielä lumitöihinkin. Ei sitä pakko olisi ollut lykkiä, niin paljoa ei vielä ollut satanut, mutta koska oli aikaa, niin lykin nyt sitten. Sitäpaitsi Noahille liikuntaa ja Peikollekin pientä puuhaa, vaikkei se lumikolaa saalistakaan. Noksulla sen sijaan alkoi loppuvaiheessa mennä jo överiksi, kun kiihtyi kokoajan lisää. Lopputuloksena huuli verillä ja piha kuin teurastuksen jäljiltä. Mitäs puree sitä kolaa, oma vika. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Jos se ei ole yhdeksässä vuodessa oppinut, tuskin se enää oppiikaan.

Hiukan myöhemmin läksin vielä käymään Prismassa. Vähän joulukukkia ja pientä purtavaa, kuten joulukinkku. Muutenkin tuli katseltua kaikkea samalla ja tuttujakin tapasin. Ei ollut ruuhkaa, hämmästyttävää kyllä, mutta olin sen verran myöhään liikkeellä, että hätäisimmät olivat jo käyneet. Siitä sitten käytiin vielä koirien kanssa pienesti lenkillä, että saivat jotain virikettä nekin. Pyörätiet oli tosi liukkaita, mutta sivutiet ihan ok. Ei me kävelty varmaan kuin kilometri, mutta aikaa siinä kului, kun oli niin paljon hajuja. Sitäpaitsi piti kävellä tosi varovasti ja silti kaaduin kerran. Onneksi vain kerran, eikä edes sattunut. Kotona kahdeksan aikoihin ja hups vaan, taas on yksi päivä vähemmän lomaa jäljellä.

Seitsemästoista päivä, lenkkeilyä lumisateessa

Meni aamu pitkäksi, kun eilen valvoin myöhään. Lunta oli luvattu satavaksi oikein olan takaa jo aamusta asti, muttei siellä aamulla vielä mitään satanut. Puolilta päivin alkoi, eikä sitä paljoa edes tullut. Tallilla olin kuitenkin juuri sen lumisateen ajan.

Tänään ohjelmassa oli taas lenkkeilyä porukalla. Tallille siis vasta ennen yhtä. Hiukan vielä tossujen fiksausta ensin, sitten lannan lappausta ja viimein poni mukaan. Pikainen harjaus, tossut ja koirat, sitten mentiin. Korppu ei ollut mitenkään erityisen hyvällä tuulella taas. Sai eilen reilummin chiaa, ihan ajatuksena seurata, mistä ne sen kiukkukohtaukset johtuu. Kun niitä tuossa mietin niin aina kun chian määrää on nostettu, niin se on ollut huonolla tuulella. Tai siis se on ainoa yhdistävä tekijä, joten nyt ihan ajatuksella kokeiltiin. Ja siltähän se näyttäisi, että vaikuttaa. Ajatus lähti siitä, kun oli puhetta tallikaverin kanssa chian syötöstä ja muistin, että Limppuhan tuli siitä kovin kipeäksi. Korppukin ilmeisesti jotain mahanpuruja siitä saa. Puoli desiä on ihan ok, desi liikaa. Tänään sai 3/4 desiä. Katsotaan mikä mieli on huomenna.

Lenkille päästiin lähtemään joskus puoli kolmen aikaan ja takaisin tullessa olikin jo lähes pimeää. Se ei onneksi haittaa, kun suurimmaksi osaksi ehtii valoisalla puuhata. Kilometrejä kertyi reilu neljä, osittain metsässä ja ainakin nyt tuntui, että tossufiksaus kannatti. Yhtään nuppia ei hajonnut. Jes! Tänään lähti tilaukseen kunnon nastat ja lisää varaosia. Ei jää sitten siitä kiinni, kun jotain kuitenkin jossain vaiheessa taas hajoaa. 

Korppu oli siis taas oikea känkkäränkkä, hyökkäili koirien kimppuun ja näykki minua selästä. Juu, ei käy. Aika vapaasti saa olla ja toteuttaa itseään, mutta iholle ei tulla. Ei minun, eikä koirien. Piste. Se on se meidän raja siinä. Ihan sama vaikka mahaa kivistää tai muuten vaan kolottaa, niin se ei vaan käy.

Oli muuten hauska sattuma eilen issikka myyntipalstalla. Kamburin vuotta vanhempi täysveli on myynnissä. Siinä sitten joku vastaili, että hänellä on tämän ruunan täyssisko ja minähän siihen, että minulla on täysveli. Juteltiin siinä sitten enemmänkin. Kaikki nämä kolme ovat hiirakoita valkoisilla jaloilla, Korpulla toki vähän enemmänkin valkoista. Siskolla ja sen veljellä eli Korpulla on myös oikeassa kainalossa ihan samanlaiset merkit. Hassua. Veli taas on ihan tosi samannäköinen kuin tuo oma teinihirviö. Isoltakin näyttää kuvissa, kevyempi se kyllä on. Ainakin se on hoikempi. 

Vasemmalla sisko ja oikealla sen veli.

Vasemmalla Korppu ja oikealla velipoika, ilme on erilainen, mutta onhan ne nyt vaan samannäköisiä.

Että sellaista tänään. Nyt pitäisi vielä ryhdistäytyä ja alkaa hiukkasen siivoilla. Jos vaan jaksaisi. Jotenkin taas venähti ihan huomaamatta ja nyt on jo ilta. Ehtii sen toki myöhemminkin, mutta jos tänään aloittaa, ei ole huomenna sitten niin paljoa tehtävää.

Kuudestoista päivä, poni pellossa ja koirat kylillä

Pakkasta oli aamulla enää asteen verran, mikä tuntuikin kovin lämpimältä eilisen jälkeen. Vaikkei kylmää ollut vielä eilenkään, eikä varmaan tänä talvena tulekaan, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Korpulla on nimittäin puolta vähemmän karvaa kuin viime vuonna samaan aikaan. Tähän asti se on aina ollut selvä merkki, mutta nyt on kuitenkin ollut muutoksia ruokavaliossa, kuten chia, joka saattaa vaikuttaa. Vaan tämä jää nähtäväksi, kahden kuukauden päästä ollaan jo paljon viisaampia ja tämä talvikin on silloin melkein taputeltu. 

Tallille starttasin tänäänkin aamupäivän puolella. Ensin lappasin lantaa jonkin tovin. Dali-poni oli liikutuksessa, enkä halunnut vielä kokeilla mitä uusi tulokas tuumaa, jos jää yksin. Ehtii sen myöhemminkin. Muuten vaikutti kyllä varsin kotiutuneelta ja laumakin vaikuttaa tasapainoiselta. Toivottavasti tämä kaveri ei ihan äkkiä muuta muualle. 

Tyypit tuijottaa Dalia pellolla

Poni siitä sitten mukaan ja kärryt perään. Tossuja ei nyt laitettu, kun kaikki tiet on niin jäisiä ja kovia, että suunnattiin suoraan pellolle. Siellä on raskas pohja, mutta se on vain hyvä asia. Taluttaen voidaan sitten taas lähteä kylille, kärryn kanssa en uskalla yrittää, kun tiessä on yksi aika paha mäki. Ilman sitä onnistuisi kyllä. Pellolle siis. Samaan aikaan pellolle tuli myös uusi pihattokaveri, joten Korpussakin oli virtaa ihan kivasti, ei liikaa vaan juuri sopivasti, ettei tarvinut eteen käskeä. Käveltiin ensin takimmaiselle pellolle, mikä on tasaisempi ja ravailtiin sitä ympäri pari kierrosta. Sitten pienen mutkan kautta takaisin "etupellolle", siellä paalien pujottelua taas tovi. Vielä lenkki riistapellon taakse pikkupellolle ja pidemmän kautta takaisin tallille, että saatiin loppukäynnit tiellä, missä oli kevyempi liikkua. Yhteensä matkaa kertyi himpan yli neljä kilometriä ja aikaa kului noin 40 minuuttia.

Tajusin vasta pellolla laittaa tämän mittaamaan matkaa, joten pieni pätkä puuttuu, muttei siitä olla.

Takaisin tallille palasi yhä puuskuttava ja läpimärkä poni ja varsin viluinen, mutta tyytyväinen kuski. Hiki on hyvästä! Kärryt pois, loimi niskaan ja vielä taluttaen kilometrin lenkki tiellä, jotta Korppu hiukan palautui ja kuski sai taas veren kiertämään. Poni tosin oli tästä käänteestä ihan eri mieltä ja kyseli aika monta kertaa, että onko pakko jos ei yhtään enää huvittaisi. No, pakko oli. Eikä ollut edes vaikeaa.

Sain tossujen myyjältä viestiä tänään, että ovat mahdollisesti keksineet, mistä nuppien katkeilu johtuu ja sainkin ohjeita sitä varten. Samaa olin itsekin miettinyt ja jo toteuttanutkin eli kiristelin nuppeja tänään alkuperäisten ohjeiden vastaisesti, mutta kokeillut en vielä ole, onko hyötyä. Eilen nimittäin katkesi taas pari nuppia lenkillä ja mietin ettei varmaankaan ole testeissä moista tapahtunut, kun ei niitä olisi myyntiin laitettu jos ei olisi toimivat ja myyjän omallakin olivat olleet jalassa testimielessä 24/7, joten olisi varmaan moinen puute huomattu. Ja kyllä, juuri näin asia olikin, mutta valmiisiin tossuihin oli tehty pieni muutos, joka taitaa olla ratkaiseva tässä asiassa. Ihan huippua, kun on kotimainen tuote ja aidosti innostuneet kehittäjät/myyjät, joilta saa apua ihan mihin vaan.

Kotiin ehdin tänään kerrankin ennen pimeää. Ihan juuri ja juuri, mutta kuitenkin. Pari tuntia tuli siinä sitten istuskeltua, kun olin ensin syönyt, eikä sitten olisi enää yhtään huvittanut lähteä mihinkään. Vaan koirat oli lenkittämättä, joten mentävä oli. Päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että pakkasin pojat autoon ja hurautin kylille. Lenkkeiltiin siellä, koska vaihtelua, hajuja ja katuvalot. Ihan kiva lenkki. Takaisin tullessa taisi olla joku yleinen koirien iltalenkki aika, kun koiria tuli yht'äkkiä joka suunnasta vastaan tai muuten vaan ohi. Onneksi meidän pojat oli siihen mennessä jo saaneet pahimmat höyryt purettua ja osasivat käyttäytyä. Vajaa tunti käveltiin, mutta koska niitä hajuja on, vastaa se tuplalenkkiä väsyttävyydeltään. 

Noahkaan ei näyttänyt ontuvan enää yhtään, mutta toisaalta se kulki kokoajan nenä maassa, joten ei sitä silloin niin huomaakaan. Nyt oli kuitenkin ihan rauhallinen nuuskuttelulenkki ilman mitään revittelyä, joten ei se ainakaan vikaa pahentanut, jos sellainen jossain on. Seuraillaan tilannetta jatkossakin.

Viidestoista päivä, lenkkeilyä ja uusi kämppis

Tallille starttasin aamupäivällä ja tarkoitus oli napata vain nopsasti poni matkaan ja lähteä pitkälle lenkille. Vaan kuinkas kävikään. Tuli juteltua ja lenkille pääsin vasta melkein parin tunnin kuluttua saapumisesta. Tosin oman aikansa vei jäisen ponin sulattelu tallissa. Se kun makaa ulkona ja sulattaa tietty jäätä/lunta allaan siinä maatessaan, turkki kastuu ja lopputuloksena yleensä kivat jääpuikot mahan alla ja muutenkin jäinen turkki.

Pakkasta oli tänään ihan kivasti taas, ei nyt mitään hirmulukemia, mutta lämpöasteisiin tottuneelle -8 astettakin on liikaa. Lenkille siis koko porukalla, kun kaikilla oli eilen luppopäivä. Yritettiin ensin takametsään, vaan siellä on niin myllätty metsäkoneilla, että turha toivo. Käännyttiin ympäri ja jatkettiin kylälle päin. Ei käyty kovinkaan kaukana tallilta, mutta hyvin saatiin aikaa kulumaan liki kaksi tuntia, kun seikkailtiin edestakaisin. Noah oli taas aika kierroksillä lähtiessä ja kun vielä oli istunut kylmässä autossa aikansa ja siitä lähes suoraan taas täyteen vauhtiin, niin johan se taas ontui hetken päästä. Ei ole pitkään aikaan ontunutkaan, vaikka pari vuotta sitten teki sitä usein. Mitään selvää syytä ei löytynyt silloin ja nytkin varmaan on kyse vaan revähdyksestä/venähdyksestä tai muusta vastaavasta, kun kylmillä lihaksilla sinkoili täysillä. Takaisin palattuamme koirat saivat autoon takit päällensä ja vielä viltin häkin päälle. 

Eipä tullut otettua kuvia, vaikka kerrankin olisi voinut, kun ei ollut pimeällä liikenteessä. Joten taas mennään näillä Fannin jokin aika sitten ottamilla kuvilla, kun ei muutakaan ole.

Poikamies porukkaan saatiin tänään vahvistusta tammamamman muodossa. Poikien pihattoon siis muutti nuori P.R.E-tamma, vuonna -13 syntynyt Indira. Muutaman ongelman takia, se saapui vasta kun oli jo melkein pimeää, joten kuvamateriaalia ei ole. Tosi tasaisen tuntuinen ja fiksu kaveri, joka sujahti porukkaan ilman sen suurempaa draamaa. Poikia kiinnosti tulokas enemmän kuin uudet kaverit tulokasta, jota taas kiinnosti enemmän kauempana pellolla ratsastettavana ollut kaveri, viereisellä pellolla ajettavat ponit ja uusi ympäristö. Sinne jäivät tutustumaan. Aika sitten näyttää, miten jatkossa sujuu. Toivottavasti hyvin. Huomenna täytyy yrittää ottaa kuvia ja jos keli on suosiollinen, niin jos vaikka ajelisi ponin pellolla. Sen näkee sitten huomenna.