Seitsemäs päivä, juoksutusta ja outoa käytöstä

Korppu oli jo eilen tosi outo, kun oltiin lenkillä. Sen ilme ei ollut hyvä ja se oli tosi kiukkuinen. Hyökkäili koirien kimppuun ja minuakin huitoi etusella ja näykki selästä. Oliko kipeä vai vaan huolissaan jostain, mikä taas ei ole sen tapaista. Se ei oireile oikein mitään, mistä saisi kiinni. Liikkuu puhtaasti, eikä tarvi pakottaa liikkumaan. Maa on kyllä kovin koppurainen, joten kavio-ongelmat ei ole niin kaukaa haettuja. Voihan se olla myös ihan vain jumissa tai sitten on mahanpuruja, kun maha on taas tosi kovalla. Tiedä sitten. Eniten nyt olisin mahan kannalla, kun kuitenkin loppumatkasta jo oli paremmalla tuulella, eikä olisi halunnut kotiin. Toki ikä huomioon ottaen, lisänsä saattaa antaa jonkin sortin uhmaikä myöskin. Tai muuten vain känkkäränkkäpäivä. Paitsi niitä ei koskaan ole usempaa peräkkäin, kuten nyt.

Tänään mentiin taas vaihteeksi pellolle liinan päässä pyörimään. Yhä se oli outo. Protestoi herkästi ihan kunnolla pukittamalla kohti ja reagoi voimakkaasti kaikkeen. Liikkui kuitenkin ihan normaalisti mielestäni, mutta maha oli yhä tosi kovalla ja ilmaakin tuli kokoajan tai ainakin häntää nosteli jatkuvasti siihen malliin. Mahaäänet kuului, vaikkei kovin voimakkaasti ja ruoka maistui. Taas ilme muuttui lopussa paremmaksi. Juoksuttelin noin puoli tuntia. Harjoiteltiin laukannostoja. Vasempaan ok, oikeaan vaikeampaa. Ravi sujuu hyvin molempiin suuntiin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin vain käveltiin reippaasti.

6.12. @Fanni Snellman

Nyt siellä sataa lunta ja säätiedotus lupaa sitä koko yöksi. Huomenna sitten muuttuu ensin rännäksi ja sitten vedeksi. Tulisi nyt vaan sitä lunta, että pohjat paranisivat. Vaan taitaa olla turha toivo se. 

Tossuihin on tänään lähtenyt matkalle pari uutta nuppia ja uudet säärystimien kiinnitys nastat. Laittoi hiukan toisenlaiset, jotka pysyvät paremmin ja kaikkiin uudet ala/naarasosat. Huippua. Tosin yksi enemmän niitä loppujen lopuksi puuttui, kun tallilla tarkistin, mutta yhteen tein jo virityksen risasta nupista. Ajattelin tilata muutaman ylimääräisen niitin Antassusta, kun sinne lähtee jossain vaiheessa kuitenkin tilausta. Niillä saa sitten kiinnityksiä korjailtua, niin ei tarvi aina vaivata myyjää näillä. Enkä kyllä enää kehtasikaan. Uskon nimittäin, että näitä meillä tulee katoamaan enemmänkin, kun tuon rymyeetun kanssa liikkuu.

Kuudes päivä, itsenäisyyspäivän viettoa

Aamupäivällä viestittelin töppösten myyjän kanssa ja lupasi lähettää nuppeja heti huomenna. Muutenkin sain hyviä ohjeita ja erinomaista palvelua, mitä toki osasin odottaakin. Onhan kavionhoito heille sydämenasia. Tallille starttasin yhdentoista aikaan ihanassa auringon paisteessa. Ensitöikseni vaihdoin vuohisremmistä ehjän kiinnikkeen päkiäisremmiin ja vaihdoin päkiäisremmien paikkaa. Sitten poni pihatolta ja tossut jalkaan. Alkaa pukeminen jo sujua paremmin. On ne kätevät. Heijastimet jalkoihin ja koirat autosta mukaan. Lenkille siis matkamme kävi.

Olipa vaan huikean hieno keli. Kerrankin kävi tuuri, että juuri vapaalla on hieno ilma. Tehtiin noin 1,5 tunnin lenkki metsäpoluilla osittain. Jossain vaiheessa kotimatkalla huomasin, että tossuista oli jäänyt matkalle säärystimien kiinnitysnastoja. Ensin vain yksi, loppujen lopuksi kolme. Hups. Pitänee tarkistaa niiden kiinnitys aina käytön jälkeen. Muuten tossut toimivat erinomaisesti huonommassakin maastossa ja nastatkin piti, vaikka niistä osa onkin jo tippunut. No, ne olikin motonetin halpiksia. Taas joutui laittamaan viestiä, että jos saisi kiinnitysnastojakin samaan lähetykseen nuppien kanssa, kun niitä nyt varmasti häviää jatkossakin.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa kirkolla pieni lenkki. Tai ei ihan kirkolla, kun ihan vaan apsilla bensanhakureissulla. Ei me oltu kuin ehkä parikymmentä minuuttia, mutta koska hajuja ja pitkä lenkki päivällä, hyvin väsähtivät. Aika kivan jäässä oli kaikki pyörätiet, samoin kuin toki muutkin tiet. Mutta ei ihme, kun vielä eilen satoi vettä ja viimeyönä sitten pakasti.

 Ai miten niin kuva ei ole otettu iltalenkiltä?

Nyt tässä sivusilmällä seuraan linnanjuhlia ja laiskottelen. Huomenna vielä töihin ja sitten viikonloppu. Harmi vaan, ettei ole luvattu ollenkaan niin hyviä kelejä kuin mitä tänään oli.

Viides päivä, nastoja ja risoja kiinnityksiä

Tänään ei enää satanut vettä kovinkaan paljoa ja aurinkokin pilkahteli. Lumi on enää muisto, mutta onneksi on ollut niin lämmintä, ettei jäätiköitäkään ole ainakaan toistaiseksi syntynyt. Tallille kurvasin normaalissa aikataulussa eli neljän huitteissa. Ensi töikseni istahdin varustehuoneeseen nastapakkauksen ja bootsien kanssa ja aloin vääntää nastoja pohjissa oleviin eikiin. Toistaiseksi vain neljä nastaa per tossu, kun nastoja oli vain yhteen pariin olemassa. Siinä niiden kanssa kiroillessa, huomasin toisessa pienemmässä tossussa katkenneen kiinnitysnupin. Kun maanantaina otin ne pois, oli ne kyllä ehjät. On saattanut avatessa jotain toki tapahtua, mutta kun irrotin remmiä, oli nuppi silloin vielä olemassa. No, nyt ei ole enää. Varmaan joku valuvika, kun ei kai niiden ihan noin helposti kuulu hajota. Toivottavasti menee takuuseen. Hitto että osaa harmittaa.

Surkeat kuvat, mutta selvittänee tilannetta. Laitan huomenna viestiä myyjälle.

Kiinnitin siis käsin kiertämällä neljä nastaa per tossu eli yhteensä 16 nastaa ja nyt on sormen päät kipeät. Vielä pitäisi jossain vaiheessa saada 4x6 nastaa kiinnitettyä. Odotan innolla. Not. No, sormet ruvella poni kuitenkin pihatosta, tossut jalkaan, valjaat niskaan ja kärryt perään. Vielä suojat ja suitset, sitten matkaan. Käytiin noin neljän kilometrin lenkki, josta hölkkäiltiin vajaa kilometri. Tiet olivat sulat ja ihan hyvän tuntuiset. Jossain saattoi olla jäätäkin, ihan ei nähnyt niin tarkasti pimeässä. Mutta oli tai ei, niin ei Korppu ainakaan liukastellut. Ja hyvin pysyi tossukin matkassa mukana, risasta kiinnityksestä huolimatta. Onneksi on kaksi nuppia. Ja onhan ne sen verran tiukatkin, että tuskin ihan heti putoaa, vaikka kiinnitys pettäisikin. Täytynee alkaa käyttää putseja ainakin takasissa, ettei ainakaan sen takia nupit hajoa, kun Kambur hiukan hivuttelee. Tämä hajonnut tosin on ulkosyrjästä.

Vähän oli pimeää lenkillä ja luntakin sateli hiukan.

Takaisin palattua vermeet pois, villaloimi niskaan, tossut ja suojat pesuun ja ruokaa herralle turvan eteen. Hirmu hyvällä tuulella oli tyyppi ja kauhea seurallinen, mutta niin se on aina, kun en ole käynyt edellisenä päivänä. Huomenna onkin vapaapäivä, koska itsenäisyyspäivä, ja voi siis ulkoilla valoisalla ja lappaa lantaa, kun viime viikonloppuna jäivät lumen alle. Toivottavasti ei ehdi paljoa pakastaa, niin pääsee helpommalla.

Koirien kanssa kävin pienesti metsässä pyörähtämässä tallilta tullessa, mutta aika tylsää on niillä nyt kyllä ollut. No, huomenna sitten enemmän. 

Neljäs päivä, se siitä talvesta

Vettä sataa, välillä ihan kaatamalla. Kaikkialta, missä lumet on luotu, on nyt sulaa. Meidän pihalla vain osittain, koska kolasin vain pihatien ja auton paikan. Ihan tarkoituksella näin, koska helpompaa ja koska ei sitten mene piha niin jäähän kun kuitenkin sataa ja taas pakastaa. Ja koska tulee vähemmän kuraa sisälle. Tämä ilta meneekin kotosalla, kun ei nyt ihan kympillä kiinnosta ulkoistaa itseään. Ovat kuitenkin luvanneet kylmenevää ja luntakin, joten yksi päivä sinne tai tänne ei vielä kesää tee. Paitsi tänään ei ainakaan vielä olisi jäistä, huomenna tilanne voi olla toinen. 

Koirien kanssakaan en tänään ole lenkkeillyt, lumipalloja heittelin pihalla. Se on Noahille aina varsin väsyttävää puuhaa, kun ensin se kiihdyttää itsensä uskomattomiin lukemiin lumipalloja jahdatessaan ja kun heittely loppuu, se viihtyy vaikka kuinka kauan etsimällä niitä palloja hangesta. Väsy on taattu. Peikko taas. No, Peikko on Peikko, eikä Peikko viitsi hötkyillä. Se lähinnä katselee ja jos heittää toiseen suuntaan Noahin ollessa kaukana, voi se vaikka vähän juostakin. Mutta ei missään nimessä kovin montaa kertaa. Turhaa energian tuhlausta moinen, tuumaa Peikko.

Vanhat töppöset tulivat eilen tallilta mukaan. Ovat nyt likoamassa ja menevät sitten takaisin tallille varatossuiksi kun ovat puhtaat. Onhan niissä enemmän ja vähemmän jo puutteita, mutta pohjat ovat kuitenkin ehjät, joten ihan käyttökelpoiset ovat tarvittaessa. Olisi pitänyt ottaa myös valjaat, niin olisi saanut pestyä pehmusteet ja puhdistettua valjaat kerrankin kunnolla. Pehmusteet olisivat kyllä aika lailla vaihtoa vaille, niin ovat kuluneet, vaan menee ne vielä. Vaan en niitä sitten mukaan älynnyt ottaa, joten puhdistellaan myöhemmin.

Nettiputiikkeja hiukan tuossa tuli selailtua aikansa kuluksi. Paljon mitään ei nyt ihan välttämättä tarvi, mutta nastoja töppösiin pitää ostaa. Yhteen pariin minulla on nastat olemassa, toiseen tarvisi vielä ostaa. Niihin ei tosin tarvita mitään nettiputiikkia, ihan käynti Motonetissä työmatkalla riittää. Mutta kun niitä putiikkeja on kiva selailla, niin mitäs sitä muuta näin vapaailtana tekisi.

Kolmas päivä, uudet töppöset

Posti toimi moitteetta, uudet Flex Horset saapuivat tänään. Ja vaikka taivaalta tuli lunta aika kovastikin, olihan ne haettava heti ja testattava myös. Postin kautta tallille siis. Ensin pikainen katsaus laatikkoon ja kuten aina, kun uudet tossut ovat tulleet, iski epäilys. Liian pienet. No, poni pihatosta ja tallin käytävälle. Hiukan näytin jokaiselle kaviolle raspia, ennen kuin aloin sovittelemaan kenkää jalkaan. Ja kas, ei ne pienet ole. Etusiin asettuivat heti hyvin, vaikka niitä enemmän pelkäsin, kun ovat kovin lyhyet ja leveät. Takasiin tuntuivat ensin olevan liian pienet, mutta asettuivat nekin paikalleen, kun hiukan liikkui. 

Korpun pihattokaveri oli sopivasti kentällä irtojuoksutuksessa ja lykkäsin Kamburinkin sinne tossuineen vähän juoksemaan. Hetken menivät kovaa ja pukittivatkin ja hyvin tuntuivat tossut mukana kestävän, eikä olleet edes liukkaat, vaikkei niissä nastoja vielä olekaan. Lähdettiin vielä käyttämään koirat ja parempi pito Korpun tossuissa tuntui tiellä olevan kuin omissa kengissäni. No, kengät onkin normaalia liukkaammat ja osansa Korpun liukastelemattomuuteen tekee varmaan paino. Muutama sata kiloa painoa jaloilla pitää varmasti paremmin kuin alle sata kiloa painoa. Oli miten oli, tossut toimii.

Takaisin tultua, riisuin tietenkin tossut. Etusista lähtivät hyvin, mutta takasissa olivat tiukasti paikallaan. Sai ihan käyttää voimaa, että irtosivat. Eivätpä ainakaan putoa vahingossa. Kokeilin sitten isompaa tossua taakse, mutta se oli kyllä selvästi iso. Hiukan sitten vielä fiksailin kavioita, kun kuitenkin leviävät vähän alhaalta, joten varaa on. Sitten jo asettuivat takatossutkin hyvin. Täytyy varmaan hiukan vielä fiksata muutenkin, mutta oikein oivat pelit tuntuvat olevan siitä huolimatta.

Toinen päivä, talvi tuli

Sunnuntai ja joulukuun toinen päivä. Yöllä oli satanut lunta oikein kunnolla ja aamulla herätessäni satoi yhä, välillä sakeastikin. En siis pitänyt mitään kiirettä, kun ajattelin mennä lumitöihin vasta kun sade lakkaa. Menin kuitenkin pihalle putsaamaan autoa ja koska Noah vahti taas lumikolaa silmä tarkkana, lykin lumetkin sitten samalla. Se niin rakastaa lumen luontia, eikä se todellakaan jää epäselväksi. Sen verran kovat on äänitehosteet kolan jahtaamisen tuoksinassa. Ihan kivahan se on, että se vielä yhdeksän vuotiaanakin jaksaa ihan samalla lailla kuin nuorempanakin, mutta voisi se jaksaa hiukan hiljaisemminkin.

Ai miten niin tuli hiki, kun vähän jahtasi lumikolaa?

Pihalta vielä sisälle hetkeksi ennen tallille lähtöä. Sinnekään kun ei ollut niin kiirettä, koska kaikki siivottavat lantakasat, mitkä eiliseltä vielä jäi, oli nyt hautautuneet lumeen. Tallille läksin sitten vasta puolen päivän jälkeen. Korppu pihatolta ja melkein saman tien kentälle juoksemaan turhat stressihöyryt pois. Tallille tuli eilen uusi varsa, joka huusi tarhassaan surkeana ja Korppu meni ihan pois tolaltaan. Sille tuli selvästi hätä kaverin puolesta ja laitoin sen siis kentälle hetkeksi, jotta saa tutustua tilanteeseen rauhassa. Hetken se juoksi, jonka jälkeen mentiin huomattavasti rauhallisemman teinihevosen kanssa talliin sulattelemaan jäätynyttä lunta turkista. Oli se vieläkin vähän levoton, mutta jo käsiteltävissä ja jopa jollain lailla kuulollakin. Lähdettiin sitten taas heittämään pieni kärrylenkki, vaikka tiet olikin suurimmaksi osaksi auraamatta ja siis aika raskaita liikkua. Vaan eipä ainakaan olleet kovia. Noin neljä kilometriä käveltiin, kotimatkalla muutama sata metriä hölkkää ja kovempaakin ravia, ainoalla auratulla pätkällä. Taisi olla ihan tarpeeksi, sen verran rauhallinen kaveri palasi tallille lenkin jälkeen.

Onni on valkoinen? hevoinen

Tallilla poni sai BOT-selänlämmittimen ja villaloimen niskaansa hetkeksi ja ruokakupin eteensä tällä kertaa pihalla. Eilen kokeiltiin BOT:ia ensi kertaa, kun muistin sen viimein kaivaa esille. Limpulla sitä joskus aikanaan käytettiin, mutta onhan siitäkin aikaa. Toivotaan, että siitä on Korpulle apua, haittaa siitä tuskin ainakaan on. Tallisuojatkin olisi samaa sarjaa, yksi pari tosin vain, mutten keksi toistaiseksi miksi niitä tarvitsisi käyttää. Limpulla niitä käytettiin takasissa, kun keräsivät nestettä. 

Illalla käytiin vielä koirien kanssa reipas lenkki. Ilma on ollut niin hieno koko päivän. Aste pari pakkasta ja ihan tyyntä, mikä on todella harvinaista. Tällaiset kelit kun olisi koko talven, en panisi yhtään pahakseni. Aurinko tietty saisi paistaa ainakin ajoittain, mutta muuten oli kyllä varsin täydellinen talvipäivä. Se on pakko nauttia näistä vielä kun voi, huomiselle kun on luvattu jo lauhtuvaa ja vesi-räntä sadetta, niin ja tuulta. Hyvästi siis taas kärrylenkit, tervetuloa jäätikkö. No, nastat kun saadaan jossain vaiheessa, niin sitten helpottaa. 

Niin, ajattelin taas päivitellä päivittäin noin niin kuin joulun odotuksen merkiksi. 

Pohdintoja ja joulukuun ensimmäinen päivä

Torstai (29.11.) Niin se alkaa olla marraskuu lusittu ja pian koko vuosi. Pakkanenkin laski ja lämpötilat on plussalla, mutta yhtä kylmää on yhä, koska hervoton tuuli. Tallille ehdin kerrankin juuri ja juuri valoisalla eli ehdin hakea Korpun ilman otsalamppua, mutta pimeällä startattiin lenkille. Tällä kertaa valjastin sen taas vaihteeksi, kun taluttaen ollaan pari päivää lenkkeilty tai ei olla liikuttu lainkaan. Liian kevyttä elämää paksukaiselle siis. Varsinkin kun nyt, kun oljen syöttö on loppu, koska verkotettu paali, näyttäisi lihominen taas alkaneen. Syövät toki hitaammin, kuin ilman verkkoa, mutta koska tämän vuoden sato on vähintään yhtä sokerista kuin viime vuotinen, niin ei se muuta tarvi. Olkea on kyllä tarjolla, mutta ei kai se nyt kelpaa, jos makeaa heinää on kokoajan saatavilla. Saa nähdä, miltä se näyttää keväällä. Laitumelle ei varmaan enää kyllä uskalla laittaa, kun jo nyt on taas harjamarto alkanut paksuuntua.

Kärryt siis perään ponille ja lenkille mars. Kovin pitkää lenkkiä tuolla kylmässä tuulessa ei oikein pysty tekemään, koska kuski paleltuu. Varsinkin kun tänään tuntui tuuli käyvän kerrankin pellon suunnalta, joten voima oli todellakin aika hurja. Usein tuulee metsän puolelta, eikä se silloin puhalla tuohon tielle, jonka toisella puolella on metsä ja toisella pelto. Tällä kertaa käveltiin noin kolmen vartin verran, osittain epätasaisessa maastossa, kun kantattiin pieniä pätkiä metsän puolella. Hiki siinä kyllä Korpulle tuli, koska kärry on raskas ja metsässä sitä saa kiskoa ihan tosissaan. Harmi, kun tiet on niin kovia, ettei oikein arvaa hölkkäillä. Uudet bootsit on kuitenkin jo ensi viikolla täällä, tänään sain sähköpostia, että tilausten käsittely on aloitettu. Saavat ne viimeistään maanantaina matkaan. En malttaisi kyllä millään odottaa.

Poni söi taas sisällä, kääriytyneenä Limpun vanhaan villaloimeen, joka on sille ihan sopiva. Tuosta luukusta se on yrittänyt erinäisiä kertoja poistua karsinasta, nyt onneksi tyytyy vain katselemaan vapauteen.

Perjantai (30.11.) Talliton päivä, koska myrsky jatkuu ja väsyttää ja tulee halvemmaksi pysyä kotosalla, kuin raahautua väkisin tallille. Koirat vain pääsivät tänään lenkille. Ensin oli ajatus käydä vain pieni pyörähdys lähitiellä, mutta koska tuli tilanne, tehtiinkin pidempi lenkki. Auto siis tuli vauhdilla takaa, huusin koiria, mutta vain Peikko tuli. Noah tuli vasta monen huudon jälkeen, kun auto oli jo mennyt ohitseni, jolloin oli vähällä jäädä sen alle. Onneksi kuski oli tuttu ja oli havainnut tilanteen ja ehti jarruttaa. Ei tuolla koskaan ketään liiku ja Noah tulee aina vähän liiankin hyvin kutsusta luokse. Miksi siis ei nyt. Epäilen siinä lähitalon nartulla olevan juoksut ja koska se käytetään tarpeillaan vain ihan siinä talon nurkilla, niin onhan siinä hajuja. Sen verran kuitenkin nyt hermostuin, että rauhoiteltiin tilanne lenkkeilemällä pidempään. Hyvin tulivat taas molemmat puolesta sanasta luokse, kun ensin olivat joutuneet kilometrin verran olemaan hihnassa tuossa ison tien varressa.

Tänään sain sähköpostia, että bootsit on lähetetty. Nyt sitten vain toivotaan, että posti hoitaa hommansa kuten kuuluukin. Ja toivotaan myös, että bootsit on passelit. Koko kun ei ihan ollut yksinkertainen juttu valita. Olisi varmaan ollut fiksua tilata ensin kokeilupakkaus, mutta kun en malttanut odottaa yhtään pidempään, niin näillä mennään nyt. Takasiin siis tulee numeron pienemmät kuin eteen, kun en uskaltanut eteen tilata samaa kokoa, vaikka ne saattaisivatkin mahtua, kun hiukan fiksaa kavioita vielä ennen sovitusta. Vaan sitten ne taas olisivat niin naftit, ettei paljoa kavion kasvulle olisi varaa ja kun tällä hetkellä tilanne kuitenkin on se, että kaviot on varpaalta kuluneet ja taas sivuilta vastaavasti levinneet, niin nehän muuttuu, viimeistään kun maa pehmenee. Ihan kaikkeen kun ei vuolullakaan voi vaikuttaa, vaikka toki vuolu auttaa kavioita kehittymään oikeaan suuntaan. On tämä vaan mielenkiintoista. Oli muuten kiva huomata, että jotain olen tässä vuosien varrella kavioista oppinut. Katsoin siis videon bootsin sovituksesta pituuttaan leveämpään kavioon, kuten Korpulla on, ja ihan sama ajatus oli minullakin ollut kuin ammattilaisellakin. Ammattilainen toki osaa selittää miksi, minä menen lähinnä mutulla, kun olen oppinut vähän kantapään kautta ja kokeilemalla, mikä vaikuttaa mitenkin. Toki olen asiaa myös opiskellut ja kysellyt kengittäjältä aina kun tarve on ollut ja hyvin on Korppukin kasvanut, vaikka lähes kokonaan olen kaviohuollon itse hoitanut alusta asti.

Ei nyt muutakaan kuvaa ollut...

Kaviot on sitäpaitsi pikku hiljaa alkaneet muuttua muutenkin, kun jäsenet on järjestyksessä. Jäsenkorjaus on nimittäin vaikuttanut todella moneen asiaan, nyt kun näin kolmen hoitokerran ja muutama kuukausi viime kerran jälkeen ajattelee. Viimeksihän tehtävää ei ollut, nyt varmaan taas saisi katsoa läpi. Ei siinä nytkään mitään suurta ole, mutta jotain pientä olen huomannut, mitä en ihan oikein osaa selittääkään. Pahin ongelmahan sillä oli takareisien jumittaminen, joka taas vaikutti lanneselkään. Lanneselässähän sillä oli ihan lautasen edessä selvät kohoumat, mitkä sulivat kun reisien jumit saatiin auki. Ahkerasti käytin Arnikaa kankuissa aina rankemman kärrylenkin jälkeen ja tilanne pysyikin hyvänä, kunnes jumitti itsensä mutaisessa tarhassa. Tästäkin selvittiin itsehoidolla, mutta ihan ei ehkä kaikkea osattu hoitaa, josta syystä olisi hyvä se katsoa, kunhan lumi tulee maahan. Jos tulee. Nyt ollaan liikuttu vähemmän ajaen ja enemmän taluttaen ja kevyempiä kärryjäkin ollaan hiukan käytetty. Tilanne onkin pysynyt aika hyvänä. Ratsastusjutut on olleet tauolla nyt kuukauden verran, mutta niihinkin palaillaan pikku hiljaa, kunhan uudet töppöset ensi viikolla saapuvat.

Kakkinensa aika paljon on muuttunut käsittelyjen jälkeen, vaikka takapakkiakin on tullut. Ensinnäkin takaset ei käänny enää kummallisesti joka askeleella. Mistä taas johtuu, että ne kuluvat tasaisemmin, eikä ne enää ole ulkosyrjältä lintassa niin kuin ennen. Etuset kuluu tasaisemmin myös ja enemmän varpaalta kuin sivuilta, eikä kannatkaan ole karanneet enää alle. Askellajitkin pysyvät paremmin, eikä siirtymissä enää tule tölttiaskelia ollenkaan niin helposti. Ympyrällä liikkuminenkin on helpompaa ja liikkeet näyttää puhtailta myös juoksuttaessa. Se ei myöskään ole enää hangannut lonkkiaan, kuten on tehnyt lähes kokoajan meillä ollessaan. Sekin siis johtui kankkujumeista mitä todennäköisemmin. Tai sitten ei, mutta ainakin se on poissa nyt. Ei voi olla kuin tyytyväinen.

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä, joulukuun ensimmäinen. Tuuli tosin oli myrskylukemissa ja koska lämpötilat on olleet nollan huitteissa, kylmää on. Tallille kuitenkin reippaana yhdentoista aikaan. Ensin lannan lappausta parin hyvinkin osallistuvat ponin kanssa. Vaikka kyllä ne välillä leikkivät keskenäänkin, mutta silloinkin ihan vieressä. Siitä sitten oma mukaan. Taas viriteltiin kärryt perään ja painuttiin baanalle. Ei tuolla kauaa pysty kärryillä istuskelemaan, mutta kunhan edes vähän, jotta saa poni liikuntaa. Tänään käytiin viiden kilometrin lenkki kävellen. Pari pientä hölkkäpätkää pehmeämmissä paikoissa, muttei niistä muutamaa sataa metriä enempää kertynyt. Ja taas pyörähdettiin pari pientä lenkkiä myös metsäpoluilla. Ponille tuli hiki, kuskille hervottoman kylmä. Ruoan Korppu söi taas tallissa, missä oli tällä kertaa ihan yksin, mutta kuitenkin yhtä rauhallisesti kuin seurassakin. Ruokaan erehdyin heittämään taas vähän suolaa, eikä se oikein maistunut. Pitkin hampain söi kuitenkin melkein kaikki.

Tallilta tullessa lähdin heti koirien kanssa lenkille, kun kerrankin ehdin vielä valoisalla. Sitäpaitsi paremmin lämpeni, kun liikkui. Olisi varmaan myös käynyt niin, että olisi iskenyt lorvikatarri, eikä olisi tullut enää lähdettyä mihinkään. Ei me pitkällä käyty nytkään, mutta koirat juoksivat aikalailla, joten riittänee tälle päivälle. Pimeää oli jo takaisin tullessa.

Nyt näyttäisi viimein satavan lunta. Ensimmäistä kertaa tänä talvena on täälläkin maa valkoisena. Vielä sitä ei paljoa ole, mutta toivottavasti tulee lisää. Kunnon talvea ja valkoista joulua odotellessa.. Niin ja talvilomaa kans!