Maastakäsittelykurssilla

Issipoikien tallilla oli viikonloppuna maastakäsittelykurssi, mihin myös minä osallistuin Kamburin kanssa. Olen ennenkin vastaavissa ollut, mutta tämä oli ihan ensimmäinen kerta oman hevosen kanssa, eikä vaan kuuntelijana. Aina on oppia mukaan kuitenkin tarttunut, niin myös nyt.

Kurssittajana meillä oli Marjaana Korhonen tästä läheltä. Aikalailla tuttua asiaa, mutta taas hieman eri näkökulmasta. Muutamassa tunnissa ei toki ehdi kuin pienen pintaraapaisun, mutta ihan juuri sain sitä mitä hainkin eli vieraan mielipiteen Kamburin luonteesta, jotta oppisin tuntemaan sitä paremmin ja löytyisi oikeat konstit asioiden opetteluun. 

Kyllä taas huomasi, miten sitä on niin tottunut tuohon herkkään Ljúfuriin, jonka kanssa saa heittää aivot narikkaan, eikä se silti heti yritä hyötyä siitä. Sen kanssa on syntynyt niin omanlainen tapa toimia, kun suurin murhe on ja on aina ollut, se että sen on vaikeaa luottaa vieraisiin ihmisiin ja asioihin. Kaikki täytyy esitellä varovasti ja pienen pienissä osissa. Kambur taas ei pelkää mitään ja kaikki kiinnostaa. Se ei väistä painetta, vaan menee mielummin kohti, kun taas Ljúfuria ei tarvi kuin mulkaista niin se jo väistää.

"Pikkupojat" päivätorkuilla kuva Tuuli Jääskeläinen

Perjantai-iltana ajateltiin tallinomistajan kanssa olla fiksuja ja laitettiin Kambur ja Ilmari (shettisori 3v) juoksemaan kentälle, että saisivat pahimmat höyryt purettua ennen seuraavan päivän kurssia. Ei hyvä idea. Ilmari yritti vaan astua ja jäärä Kakara ei ymmärtänyt poistua tai edes yrittää poistumista, vaan pysytteli paikallaan ja potki. Ajettiin niitä sitten vähän liikkeelle, muttei homma silti miksikään muuttunut. Kambur kiinni ja pois, jotta Ilmari antoi kiinni ja saatiin homma katkaistua. Kakara oli ihan läpimärkä hiestä ja niin hengästynyt, että suorastaan pelotti. Käveltiin puolisen tuntia tasaamassa hengitystä, ennen kuin uskalsin laittaa sen takaisin tarhaan.

Lauantain kurssipäivä aloitettiin nyyttäri-brunssilla ja keskustelulla tallinomistajan keittiön pöydän ääressä. Teoriaosuuden piti kestää noin tunnin, mutta meillä meni siihen kyllä reilusti yli. Viimein siirryttiin kentälle käytännönharjoituksiin.

Ensin tutustuttiin välineisiin ja kuivaharjoiteltiin niiden käyttöä. Hevoset otettiin kentälle pareittain. Ensimmäisessä parissa P.R.E.-ruuna ja friisiruuna, toisessa shettisruuna ja -orivarsa, kolmannessa Kambur ja suokkiruuna. Ohjelmassa niskan myötäämistä ja ympyrälle lähettämistä. Tuttua juttua, mutta niin mielenkiintoista, kun hevoset olivat kaikki niin erilaisia. Hyvin löytyi kaikista perusluonteenpiirteet ja jokainen varmaan oppi omastaan asioita, joita itse ei ole tajunnut. Niin ainakin minä.

Kambur odottelemassa omaa vuoroaan (kaikki kurssikuvat Kamburista Fanni Snellman)

Kamburista jo kasvattaja sanoi, ettei se ole mikään turhan herkkä, eikä se sitä todella olekaan. Vähän on pomottajan vikaa kaverissa ja nopeaoppinen se myös on. Nytkin tuli taas varsin selväksi se, että se on jo oppinut hyvin pyörittelemään minua miten tykkää. Ei se paha ole ja ihan helppo se on ollut käsitellä, joten en ole itse moista huomannut. Homma kun näkyy lähinnä siinä, ettei se ole missään tilanteessa minun kanssani ihan paikallaan, vaan siirtää jalkoja yhden kaksi askelta ja nyppii ja näprää suullaan kaikkea. Onhan se toki kakara, mutta.. Kas kummaa, sitä ei esiintynyt kouluttajan kanssa, eikä enää eilen hoitaessa, kun minun asenteeni oli muuttunut. Että osaa ihminen olla sokea. Tilannehan ei eroa yhtään mitenkään jo Limpun kanssa opitusta. Huoh. Vaan siksikin tämä kurssi tuli hyvään saumaan, ettei suurta vahinkoa ole vielä päässyt syntymään.

Kambur EI TAHDO!!

Jo myötäysharjoitus oli vaikea. Ei meinannut millään luonnistua, koska Kambur laski päänsä pyytämättä, koska kiinnostui käsistäni, joita seurasi, eikä painetta saanut niskaan oikeastaan ollenkaan. Kouluttaja sai homman onnistumaan, muttei Kakara silti mukana siinä ollut, vaan mietti omiaan. Pienen säädön jälkeen löytyi konsti, mikä toimi, muttei me silti juuri onnistumisia saatu. Kumpikaan ei oikein keskittynyt.

Ympyrälle lähettämistä kokeiltiin myös, eikä siitä oikein tullut yhtään mitään. Ei yllättänyt. Ollaan yritetty aiemminkin. Pientä edistymistä on tapahtunut, muttei mitään suurta ymmärrystä. Kouluttajamme siirtyi narun päähän ja joutuikin sitten hikoilemaan ihan kunnolla, kun Kambur nyt vaan ei tahtonut. Se rimpuili, kääntyili ja hyppi pystyyn, mutta antoi lopuksi periksi ja liikkui hienosti. Ja pääsi palkkioksi rapsuteltavaksi. Aika hengästynyt ja väsynyt varsa oli rupeaman jälkeen. Pienesti käveltiin ja tasattiin hengitystä, kunnes palautin Kakaran kaverinsa luokse.

Eilen suoritettiin sitten perusteellinen harjaus ja kavioiden puhdistus operaatio. Ja kuten jo mainitsin, Kambur seisoi kerrankin ihan kauniisti paikallaan kokoajan. Suihkuteltiin myös kuraisia jalkoja letkulla. Ja vaikka homma ensin olikin epäilyttävää, ei mennyt kauaakaan kun tyyppi jo seisoskeli rauhassa paikallaan kun letkuttelin jalkoja. Aluksihan se pyöri karkuun, mutta kun aina piilotin letkun selän taakse kun pysähtyi paikalleen, oppi tosi nopeasti jutun juonen. Tehtiin vielä pieni lenkki tiellä ja "keskusteltiin" pysähtymisistä ja muusta pienestä. Tänään ei sitten tehtykään yhtään mitään. Sen verran rankat kolme päivää on Kamburilla ollut, että ihan kokonaan vapaa päivä oli kyllä ansaittu. Useinhan me kuitenkin harjataan, vaikkei muuta tehtäisikään. Huomenna (tai ylihuomenna) sitten uudella innolla "kotiläksyjen" pariin.

Kuvia kurssilta