Koirat ovat käyneet treenaamassa kentällä ja/tai hallilla nyt kaksi kolme kertaa viikossa. Kotona ollaan tehty aika vähän yhtään mitään lenkkeilyä lukuunottamatta. Noahin kanssa ollaan keskitytty lähinnä mielentilatreeneihin eli ei mitään uutta sen osalta. Ihan hyvin se jo malttaa rauhoittua, viimeistään kun asiasta huomauttaa. Siinä sivussa ollaan treenattu rallyn voittajaluokan liikkeitä ja hallilla myös aksaa. Kisoja voisi alkaa jo miettimään, vaan vielä ei itseäni jaksa kiinnostaa. Mennään sitten kun tuntuu siltä.
Peikon kanssa on lähinnä käyty leikkimässä ja pitämässä hauskaa kentällä. Vähän jotain yksinkertaisia juttuja siinä sivussa, kuten sivulletuloa ja muuta pientä. Hallilla sekin on tehnyt aksaa ja ihan reippaasti ja innoissaankin on jaksanut aina sen hetken. Viimeksi tehtiin jopa pientä rataa. Lelukin kelpaa palkaksi, mutta vain pari kertaa, sitten on vaihdettava lennosta nameihin tai lopetettava treeni siihen. Vaikea treenikaveri, kun on niin hankalaa keksiä palkkaa, mikä motivoisi tarpeeksi. Kun se on kohdillaan, Peikko on ihan valtavan pätevä. Ei se silti jaksa kuin hetken, eikä toistoja juuri lainkaan. Vaan ei sen niin väliä. Kisatavoitteet on toistaiseksi unohdettu, kunhan harrastetaan.
Ljúfurin kanssa ollaan palattu perusasioihin. Sille tuli pienellä viiveellä pelkotiloja, sen jokin aika sitten kohtaamamme traktorin ja puusavotan vuoksi. Joita siis silloin säikähti ihan kunnolla. Siltä on kadonnut täysin jarrut muutamaankin otteeseen, kun on pelästynyt jotain yllättävää ääntä tai jos on joutunut pysäyttämään tien varteen esimerkiksi traktorin ohimenon ajaksi. Kovaa on menty, mutta ohjaus on sentään toiminut ja olenkin saanut aina käännettyä jonnekin sivutielle tai piha-alueelle ja sitä kautta vauhdin hiipumaan.
Nyt ollaankin tehty lähinnä talutuslenkkejä ja haettu samalla rentoutta, joka onneksi alkaakin taas löytyä. Kerran tehtiin ohjasajolenkki LG:llä normaali varustuksen eli sidepullin sijaan. Sillä saikin paremman otteen ponista ja se pysyi käsissä, vaikka muutama tiukka keskustelutilanne matkalle mahtuikin. Nyt ollaan saatu tehtyä jo pari ihan rennon letkeääkin ohjasajolenkkiä hienosti kuulolla olevan ponin kanssa ja ratsainkin ollaan hiukan harjoiteltu, mutta lähinnä vain edestakaisin tallitiellä ja kentällä, pääasiana rento poni, joka ei kaahota kotiin paniikissa.
Kambur on kokenut kaikenlaista uutta tai vähän vähemmän tuttua. Parina kolmena päivänä peräkkäin ollaan yleensä puuhattu, sitten on saanut kakara pitää taas paussia. Vesiletkuun ollaan tutustuttu toistamiseen ja homma sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä. Tutustuttiin myös tässä eräänä tuulisena päivänä lepattavaan pressuun, joka ei aiheuttanut juuri minkäänlaista ihmetystä. Sen päälle voi varsin hyvin kävellä etsiskelemään pientä purtavaa. Ollaan myös harjoiteltu juoksutusta kentällä ja se alkaakin jo sujua jollain tapaa. Viimeksi ihan irtona asettui loppujen lopuksi ympyrälle ympärilleni rennosti ravaten, kun vaan tyynesti blokkasin jokaisen kääntymisyrityksen muutamaan kertaan. Ei mikään tyhmä jätkä.
Kambur on myös päättänyt ruveta isona esteponiksi. Tässä eräänä päivänä, oli kentälle jäänyt este edelliseltä. Päästin sitten Kamburin vähän irrottelemaan sinne ajatuksena, että eihän se este mitään haittaa, tottuupahan samalla. Kerran se kävi estettä haistamassa, minkä jälkeen kiihdytti kunnon pierupukkilaukalla pari kertaa kenttää ympäri. Siitä saamaa kaahotusta esteelle ja yli, äkkipysäytys aidalla, kiireesti ympäri ja ei kun uusiksi. Kuinkahan monta kertaa se oikein esteen ylitti, en pysynyt laskuissa ihan mukana, kun nauratti niin vietävästi. Kivaa sillä ainakin oli. Esteen korkeus ei päätä huimannut, maapuomista nostin enkä 30 senttiin lopuksi. Hiukan liioitellen hyppäsi, mutta todella hyvällä tyylillä.
Kävelyilläkin ollaan käyty. Yleensä menee ihan hyvin, välillä joutuu hiukan keskustelemaan joistain asioista. Tällä viikolla oltiin ensimmäistä kertaa lenkillä ihan porukassa. Se aiheuttikin menomatkalla hiukan pientä pomppimista ja sinkoilua, mistä selvittiin kuitenkin ilman suurempia taisteluita. Kotimatkalla olikin jo ihan rento ja kiltti poni narun päässä, lähes tulkoon perässä vedettävä malli.
Eilen laitoin Kamburin hetkeksi ulkokarsinaan opettelemaan taas tallielämää, kun ei ole täällä ollessa tallissa käynyt kuin kääntymässä. Hetken oli ihan rauhassa hissukseen ja rouskutteli heiniä, kunnes alkoi kuulua kolinaa ja tyyppi oli kiivennyt ruokakuppiin etujaloilla. Päätin sitten ulkoistaa ponin, ennen kuin se saisi enempää tuhoa aikaiseksi. Uusi yritys hiukan väsyneemmän kaverin kanssa joku toinen kerta sitten.
 |
| Noah, perusasento oikealla |
Peikon kanssa on lähinnä käyty leikkimässä ja pitämässä hauskaa kentällä. Vähän jotain yksinkertaisia juttuja siinä sivussa, kuten sivulletuloa ja muuta pientä. Hallilla sekin on tehnyt aksaa ja ihan reippaasti ja innoissaankin on jaksanut aina sen hetken. Viimeksi tehtiin jopa pientä rataa. Lelukin kelpaa palkaksi, mutta vain pari kertaa, sitten on vaihdettava lennosta nameihin tai lopetettava treeni siihen. Vaikea treenikaveri, kun on niin hankalaa keksiä palkkaa, mikä motivoisi tarpeeksi. Kun se on kohdillaan, Peikko on ihan valtavan pätevä. Ei se silti jaksa kuin hetken, eikä toistoja juuri lainkaan. Vaan ei sen niin väliä. Kisatavoitteet on toistaiseksi unohdettu, kunhan harrastetaan.
 |
| Peikko, perusasento vasemmalla |
Ljúfurin kanssa ollaan palattu perusasioihin. Sille tuli pienellä viiveellä pelkotiloja, sen jokin aika sitten kohtaamamme traktorin ja puusavotan vuoksi. Joita siis silloin säikähti ihan kunnolla. Siltä on kadonnut täysin jarrut muutamaankin otteeseen, kun on pelästynyt jotain yllättävää ääntä tai jos on joutunut pysäyttämään tien varteen esimerkiksi traktorin ohimenon ajaksi. Kovaa on menty, mutta ohjaus on sentään toiminut ja olenkin saanut aina käännettyä jonnekin sivutielle tai piha-alueelle ja sitä kautta vauhdin hiipumaan.
Nyt ollaankin tehty lähinnä talutuslenkkejä ja haettu samalla rentoutta, joka onneksi alkaakin taas löytyä. Kerran tehtiin ohjasajolenkki LG:llä normaali varustuksen eli sidepullin sijaan. Sillä saikin paremman otteen ponista ja se pysyi käsissä, vaikka muutama tiukka keskustelutilanne matkalle mahtuikin. Nyt ollaan saatu tehtyä jo pari ihan rennon letkeääkin ohjasajolenkkiä hienosti kuulolla olevan ponin kanssa ja ratsainkin ollaan hiukan harjoiteltu, mutta lähinnä vain edestakaisin tallitiellä ja kentällä, pääasiana rento poni, joka ei kaahota kotiin paniikissa.
 |
| Eilinen iltalenkki |
Kambur on kokenut kaikenlaista uutta tai vähän vähemmän tuttua. Parina kolmena päivänä peräkkäin ollaan yleensä puuhattu, sitten on saanut kakara pitää taas paussia. Vesiletkuun ollaan tutustuttu toistamiseen ja homma sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä. Tutustuttiin myös tässä eräänä tuulisena päivänä lepattavaan pressuun, joka ei aiheuttanut juuri minkäänlaista ihmetystä. Sen päälle voi varsin hyvin kävellä etsiskelemään pientä purtavaa. Ollaan myös harjoiteltu juoksutusta kentällä ja se alkaakin jo sujua jollain tapaa. Viimeksi ihan irtona asettui loppujen lopuksi ympyrälle ympärilleni rennosti ravaten, kun vaan tyynesti blokkasin jokaisen kääntymisyrityksen muutamaan kertaan. Ei mikään tyhmä jätkä.
Kambur on myös päättänyt ruveta isona esteponiksi. Tässä eräänä päivänä, oli kentälle jäänyt este edelliseltä. Päästin sitten Kamburin vähän irrottelemaan sinne ajatuksena, että eihän se este mitään haittaa, tottuupahan samalla. Kerran se kävi estettä haistamassa, minkä jälkeen kiihdytti kunnon pierupukkilaukalla pari kertaa kenttää ympäri. Siitä saamaa kaahotusta esteelle ja yli, äkkipysäytys aidalla, kiireesti ympäri ja ei kun uusiksi. Kuinkahan monta kertaa se oikein esteen ylitti, en pysynyt laskuissa ihan mukana, kun nauratti niin vietävästi. Kivaa sillä ainakin oli. Esteen korkeus ei päätä huimannut, maapuomista nostin enkä 30 senttiin lopuksi. Hiukan liioitellen hyppäsi, mutta todella hyvällä tyylillä.
Kävelyilläkin ollaan käyty. Yleensä menee ihan hyvin, välillä joutuu hiukan keskustelemaan joistain asioista. Tällä viikolla oltiin ensimmäistä kertaa lenkillä ihan porukassa. Se aiheuttikin menomatkalla hiukan pientä pomppimista ja sinkoilua, mistä selvittiin kuitenkin ilman suurempia taisteluita. Kotimatkalla olikin jo ihan rento ja kiltti poni narun päässä, lähes tulkoon perässä vedettävä malli.
Eilen laitoin Kamburin hetkeksi ulkokarsinaan opettelemaan taas tallielämää, kun ei ole täällä ollessa tallissa käynyt kuin kääntymässä. Hetken oli ihan rauhassa hissukseen ja rouskutteli heiniä, kunnes alkoi kuulua kolinaa ja tyyppi oli kiivennyt ruokakuppiin etujaloilla. Päätin sitten ulkoistaa ponin, ennen kuin se saisi enempää tuhoa aikaiseksi. Uusi yritys hiukan väsyneemmän kaverin kanssa joku toinen kerta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti