Vilkas viikonloppu

Lauantaina startattiin Peikon kanssa aamulla kohti Espoota ja Peikon syntymäkotia. Meillä oli pentuetreffit. Mukana oli myös yksi isosisko Riesan ensimmäisestä pentueesta ja 11-viikkoinen pikku mutiaisen alku, Peikon veljen "pikkusisko". Hyvin tulivat vielä toimeen koko porukka, mitä nyt Elsi-sisko oli ottanut känkkäränkän mukaan matkaan. Tiukka mimmi, joka piti kyllä ihan koko porukan kurissa ja herran nuhteessa.

Ensin lähdettiin porukalla lenkille läheiselle pellolle. Hyvin jaksoi matkassa mukana myös pentu, vaikka pulahtikin ojaan vahingossa. Samalla otettiin halukkaille myös makkararinkiä. Hirvittävän liukasta oli kyllä, vaikka muuten keli olikin ihan hyvä. Kotoa lähtiessä tuli lunta taivaan täydeltä, joten icebugit jäi suosiolla kotiin. Väärä valinta. Niitä olisi kyllä tarvittu.

Possujuna ja jäinen polku. Etualalla Riemu, Peikko tapansa mukaan hajujen maailmassa.

Lähes koko porukka järjestäytymässä makkararinkeilijöiden odotukseen, vain Riemu puuttuu, ihmisistä puuttuu hiukan enemmän.

Lenkin jälkeen ruuan laittoon, johon jokainen oli osallistunut tuomalla kuka mitäkin. Aika kului kuin siivillä jutellessa ja seuratessa koirien touhuja. Saattoi naapurilla olla hiukan kuulosuojainten tarvetta, mudit kun eivät ole siitä hiljaisimmasta päästä. Jopa meidän Peikko, joka ei koskaan hauku, haukkui. Se oli ihan suorastaan lähes äänekkäin. Nauroinkin, että se on haukkunut yhden päivän aikana enemmän kuin koko elämässään ennen sitä. Sitä paitsi se nosti koipea sisällä. Ihan loppu vaiheessa vasta, kun muutama muukin oli jo merkannut, mutta kumminkin. Ei se silti Lara-siskon alkavasta juoksusta mitään ymmärtänyt. Velipoika ymmärsi kyllä.

Kotiin ajeltiin iltasella. Hevosten hoidon ja muiden pakollisten rutiinien jälkeen linnoittauduin sohvan nurkkaan loppuillaksi. Ihan liian myöhään kävin nukkumaan, kun aamulla kuitenkin olisi aikainen ylösnousu tiedossa. Kuvittelin kuitenkin saavani nukkua kuutisen tuntia, mutta toisin kävi. Ihana naapuri päätti sitten ampua yöllä tähteeksi jääneitä ilotulitusraketteja, mitä se on jo muutenkin paukutellut lähes joka ilta. Olin ehtinyt nukkua reilun tunnin. Sitten ei enää uni tahtonut tulla. Nukahdin jossain vaiheessa aamuyöstä, herätäkseni hetimmiten kellon soittoon. Eikä yhtään väsyttänyt.

Niin, tänään oli siis Peikon ensimmäinen junnuluokan näyttely, ryhmänäyttely Lahdessa, jonne Noahkin pääsi seuralaiseksi autoon istumaan, kun oli eilen niin kovin närkästynyt kotiin jäämisestään. Yöllä oli pyryttänyt lunta ja yhä pyrytti kun puoli kahdeksan maissa lähdin liikkeelle. Omaa tietämme (1,5km) lukuunottamatta, tiet oli kuitenkin aurattu ja ihan kohtuullisessa kunnossa. Hiljaa sai paikoitellen ajaa, kun yksi pätkä matkasta on aika kimuranttia tietä. Perille päästiin kuitenkin ihan aikataulussa, vaikka joku itsemurhapeura yrittikin hidastaa matkantekoamme.

Tuomaritäti piti aika hyvää vauhtia, joten ennen kuin huomasinkaan oli kehä jo ohi. Mudeja oli viisi, kaikki uroksia, kolme niistä junnuluokassa. Tiukka oli täti, eikä roppia saatu, mutta tulokset kumminkin. Peikko sai eh:n ja oli toinen. Yksi junnu sai erin, yksi t:n. Nuori sai erin, avoin uros eh:n. Ihan perusteltua varmaan, mutta sitä nyt en taas ymmärtänyt, että hyvin ja iloisesti käyttäytyvä rodunomainen Peikko sai eh:n, mutta pelokkaasti käyttäytynyt junnu uros, joka ei kertaakaan koko aikana nostanut häntäänsä, sai eri:n, No, onneksi ei saanut kuitenkaan sa:ta.

Peikon arvostelu: "Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hieman pitkä lanneosa, tyypillinen pää, tänään niukat korvahapsut. Hyvät kulmaukset. Hyvä runko, hieman jyrkkä lantio. Hyvät takaliikkeet, etuliikkeet ovat löysät." Allekirjoitan kyllä, mutta että korvahapsut olivat mainitsemisenarvoinen asia, on minusta hassua. Ja esiintymisellä/esittämisellä oli tänään osansa liikkeisiin ja lantion jyrkkyyteen...

Pakkasimme reppumme pikavauhtia, kävimme Berran ja järjestäneen yhdistyksen (Lahden käyttökoirat) kojuilla vähän ostoksilla ja suuntasimme nokan kohti kotia. Väsytti ihan armottomasti ja luntakin tuli yhä, vaan ajettava oli. Samalla reissulla käytiin hakemassa muutama paali heinää ja vielä pikakäynti kaupassakin, ennen kuin olimme vihdoin kotona. Täällä ei onneksi ollut aamun jälkeen satanut juurikaan, mutta yöllä oli tullut aimo kerros, joten lumitöiltä ei vältytty. Ensin oli kuitenkin syötävä ja vetäistävä puolen tunnin torkut, ennen kuin kykeni toimimaan.

Tällaiset karvapatukat sai Peikko, kun se niin tykkää ja satuin löytämään. On ollut hankala löytää, siis aitoja, teddykarvaisia kyllä olisi. Yksi löytyi M&M:stä, muttei se ole näin hyvä. Puruluita olisin kaivannut, kun niitä meillä kuluu, muttei siellä ollut kuin Berra ja Hollolan nahkapaja, ei siis puruluita.

Muitakin uutisia on viikonlopun aikana tullut. Perjantaina Maru menetti viimeisen veljensä, kun Marius poistui keskuudestamme. Yhdeksästä Tajmadoran M-pennusta ei ole enää jäljellä kuin Maru, joka on vielä varsin hyväkuntoinen ikäisekseen. Tänäänkin jaksoi pari tuntia seurata lumitöiden tekoa pihalla ja eilen painatti metsässä niin, että hirvitti.

Eilen Kajaanin näyttelyyn osallistui Noahin tytär Dana (Schellendorfs Darling Diana) ja olikin hienosti rop-pentu. Näyttely oli sekä Danan että nuoren emäntänsä ihka ensimmäinen ja hienosti meni. Kovin reipas oli kuulemma ollut ja kauniskin se on, ainakin minusta.

Dana

Marius

Dana