Vilkkaan viikonlopun jälkeen, otettiin maanantaina ihan rennosti. Lenkkeiltiin ja hoidettiin normihommat, kuten joka päivä. Paljon muuta ei nyt viikkoon olekaan kuulunut, paitsi lumitöitä. Nyt on sitten taas vesikeli ja lumet on kohta tiessään.
Peikon murkku alkaa olla tällä erää paremmalla puolella. Ainakaan vieraat paikat ei enää treenatessa haittaa ja häiriöherkkyyskin on palautunut taas normaaliin. Käytiin tuossa eräänä iltana taas Peikolle ihan uudessa paikassa tottistelemassa ja sehän pelasi kuin buicki. Jäärä se on yhä ja hajut kiinnostaa aina vaan enemmän ja enemmän. Ainahan se on hajuista ollut kiinnostunut, mutta selkeästi on pahentunut tämä tapa. Jätkä mikä jätkä.
Ilmaisua ollaan treenattu joka päivä ja halutessaan se haukkuukin jo ihan kuuluvalla äänellä. Vaan treeniä se vaatii vielä. Vähän on muut jutut nyt jääneet vähemmälle tämän projektin vuoksi. Siis kotitreenissä. Muuten ollaan taas yritetty aktivoitua tottistreenissä, mikä on ollut hiukan laiskaa tässä vuoden vaihteen tienoilla jo tovin. Maaliskuussa olisi tarjolla junnukurssia, joten pakko kai se on treenata. Onhan se noloa, jos ei pentukurssin jälkeen olisi mitään edistystä tapahtunut.
Tänään oltiin Kouvolassa sennentreeneissä. Aksaa pääsivät pojat tekemään. Molemmat kävi sen verta kovilla kierroksilla, että humputteluksi meni. Kun moisissa korkeuksissa on oppiminen hiukan huonoa, enkä halua kierroksia ottaa alaskaan, niin sitten vaan pidetään superkivaa ja kohelletaan. Noah sentään parin kierroksen jälkeen ihan itse rauhoittui ja saatiin yksi ihan kunnollinenkin radanpätkä tehtyä. Mutta Peikko tuntui kiihtyvän vaan enemmän kun väsyi. Sitten kun se alkoi juosta puomilla edestakaisin hullun kiilto silmissä, oli pakko viheltää peli poikki. No, puomille oli jäänyt edellisen koiran lihapullanpaloja ja Peikko oli ihan vakuuttunut että niitä kasvaa siellä. Sen kun hän vaan juoksee keräämään ne sieltä suuhunsa.
 |
| Nyt väsyttää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti