Minulla on ollut totaalinen motivaatiokatkos hevostelussa jonkin aikaa. Hevoset on hoidettu ja huollettu ja rapsuteltu ja ne on ihan tyytyväisiä, vaikka lenkkeily on ollut minimissä. Liikkuvat itsekseen kuitenkin ihan kohtuullisesti. Tai ainakin Limppu, Ljúfur nököttää ötököitä paossa sisällä enemmän. Nyt olen yrittänyt kaivella innostusta taas esiin ja ollaan aloiteltu ihan hissukseen ja pienesti taas jonkinmoista harrastamista. Olen nyt siis säännöllisen epäsäännöllisesti kivunnut kaverin selkään. Aloitettiin ihan sillä, että heitin tarhassa Limpulle kaulanarun kaulaan ja kiipesin selkään istuskelemaan namit taskussa. Tehtiin selästä namivenytykset ja alas. Limpun tuntien on parasta pysytellä vielä pitkään reilusti mukavuusalueella, se kun heittää herneet nenään hyvin helposti, jos joutuu tekemään jotain yhtään vasten tahtoaan. Se siis pitää vaan saada taas tahtomaan.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että eilen pilkoin pari porkkanaa taas taskuuni ja suunnistin Limppua "kiusaamaan" vermeet kainalossa. Tai no, sidepullit ja lättysatula ilman jalustimia, mutta kuitenkin. Siinä sitten harjailtiin ja laiteltiin vermeitä rauhassa popsien samalla porkkanoita. Limppu pysyi hyvällä tuulella koko ajan, joten eikun selkään. Ensin seisoskeltiin ja rapsuteltiin ja popsittiin yhä porkkanoita. Sitten liikkeelle. En taho, sanoi Limppu ja kieltäytyi ottamasta paria askelta enempää. Vaan äkkiä se huomasi, mikä kannattaa, kun hetki keskusteltiin, ja päästiin tekemään pientä lenkkiä tarhassa kauheesti kannustaen aina kun herra liikkui haluamaani suuntaan. Ja sitten popsittiin myös sitä porkkanaa. Limppuhan alkoi ihan innostua. Helppoo hei, tehään tää tällanen pieni lenkki tässä ja sitten taas syödään herkkuporkkanaa. Mä voin mennä vaikka kuinka monta kertaa. Joo, vaan mamma päätti lopettaa ajoissa, ennen kuin alkaa tympiä ja hyppäsi alas, riisui vermeet ja jätti poninsa hetkeksi miettimään tapahtunutta.
Sitten otettiin vielä vihdoin Limpunkin etusia hiukkasen siistimmiksi, joissa olikin ihan kivasti puuhaa. Ne kun oli päässeet hieman liian pitkiksi. Ja kun se vielä kuluttaa niitä hieman vinoon, kuten kuvasta näkyy, saa olla tarkkana, ettei ota liikaa kerralla, jottei sitten kavion asento muutu liiaksi ja jumita lihaksia entistä enemmän. Kun siitähän tuo vinoon kuluttaminen johtuu. Paljonhan sekin on parantunut, kun ei enää seiso tallissa, vaan saa liikkua halunsa mukaan. Kun vaan vuolee säännöllisesti, niin tuota vinoutta tuskin huomaa. Nyt oli ihan selkeä ero, kun viime vuolusta oli jo ihan liiaksi aikaa. Nyt pitää tässäkin taas ryhdistäytyä. Takaset olisi vielä molemmilla käymättä ja sitten saattaisikin taas päästä rytmiin eli joka toinen viikonloppu Limpun töppöset ja joka toinen Ljúfurin. Ei tarvi silloin ottaa paljoa kerralla, pääsee itse helpommalla, niin kuin myös ponit. Saa nähdä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti