Tänään ajeltiin taas Porvooseen. Mitäpä sitä muutakaan sadepäivänä. Noah meni ihan innoissaan taas lääkärille, kuten minun koirani yleensäkin. On ollut hyvä tuuri, eikä niitä juuri ole tarvinut hoidella, joten mitään pelkotiloja ei ole päässyt syntymään. Pepsi aikanaan oli ainoa, joka on eläinlääkäriä pelännyt ja se meni sitten jo niin pitkälle, ettei suostunut seurustelemaan tutun eläinlääkärin kanssa edes hänen vapaa-aikanaan.
Ensin tarkistettiin, että roska oli vielä paikallaan. Rauhoituspistos kankkuun ja odottelemaan rauhoittumista. Ihan ei meinannut antaa koiraskoira periksi, vaan pakkohan se viimein oli. Sinne se jäi hoidettavaksi, kun me Peikon kanssa käytettiin tilaisuus hyväksemme ja lähdettiin kuluttamaan aikaa Peten Koiratarvikkeeseen. Peikolla ainakin oli ihan sairaan kivaa. Pikkukoira oli kuin Liisa ihmemaassa ja sinkoili sinne tänne häntä hurjasti heiluen. Suurensuuria ostoksia ei tehty, ihan vaan meatmix-pötköjä ja vingulla varustettu pehmolelu, kun Peikko sen ihan välttämättä halusi. Maksoikin ihan kokonaiset kolme euroa.
Noah oli hoidettu ja odotteli häkissä hiukkasen tokkuraisena. Pienen pieni puunpalanen tai vastaava oli silmästä löytynyt. Itse epäilen heinän vihnettä tai jotain sellaista. Ei siis ollut hiekkaa, jonka vielä olisin ymmärtänyt, kun hiekassa pyörii, mutta miten sinne on tikku voinut mennä. No, nyt se on pois. Tippoja tiputellaan viikko ja jälkitarkastuksen hoitaa ensi maanantaina omalääkäri setä. Toivotaan parasta. Siistiltä näyttää ainakin nyt. Katsellaan muuta sitten myöhemmin, jos tarvetta vielä on. Alakulmuri nyt jokatapauksessa menee poistoon. Että se siitä kameran putkesta. Suunnittelin nimittäin ostavani kameraan pidemmän putken, mutta ne rahat meni jo. Katsellaan sitäkin siis sitten myöhemmin...
Viikonloppuna oli seuramme agikisat, missä olin taas talkoilemassa. Lauantaina oli Peikko mukana, kun oli vaan pikkukisat (1&2 luokat). Alkoivatkin vasta puolilta päivin. Talkoovuoron jälkeen oli aikaa hengailla Peikon kanssa alueella ja hyvät painit saikin taas aikaiseksi kuukautta nuoremman, mutta samankokoisen, labbispennun kanssa. Sunnuntaina hain koirapojat sitten kun oma talkoovuoro oli lusittu. Taas oli hyvää painiseuraa Peikolle tarjolla. Pentupainia 12-viikkoisen kelpipennun kanssa ja muuten vaan painia vanhan manssiuroksen kanssa ja nuoren perrouroksen kanssa. Muitakin uusia koiratuttavuuksia Peikko sai. Kiva viikonloppu. Kovin oli väsynyt pikkukoira iltasella, kun vielä lenkilläkin käytiin kotiin tultuamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti