Kiireinen viikko lopuillaan

On meillä ollut ihan yksi vapaailta/päivä tällä viikolla toistaiseksi. Tänään saattaa olla toinen, en ole vielä päättänyt. Ohjelmaa olisi kyllä tiedossa, mutta jaksanko osallistua, on sitten ihan eri tarina.

Maanantaina oltiin poikakoirien kera illalla naapuriseuran iltakisoissa kannustamassa ykkösluokan agiliitäjiä ja tapaamassa tuttuja. Peikon ensimmäinen hallikeikka, muttei se tuntunut huomaavan hommassa mitään outoa. Paikalla oli yksi mudinarttu myös, mediluokassa. Hyvin juoksi, vaikka onkin vielä keskeneräinen nuori koira. Peikko tykästyi samankokoiseen ja -rotuiseen kaveriin heti, vaikka tyttönen ei ihan ollutkaan samaa mieltä. Niin, Peikko neljä kuukautta oli todellakin samankokoinen kuin tämä aikuinen narttu ja painaa enemmän kuin yksikään perheen kolmesta mudista. Hups.

Tiistaina siis vapaailta, vaikka puuhattiin me jotain silloinkin. Käytiin kauppareissulla tekemässä ruutua Siltakylässä. Noah otti kapealta kaistaleelta näköviennillä kolme esinettä. Kaksi niistä meni oikeinkin hyvin, mutta sitten ei taas olisi halunnut millään liikkua mihinkään. Saatiin me se kolmaskin, mutta vaati vähän säätöä. Jotain outoa siinä kyllä on, kun haussakin käyttäytyy samoin. Peikko teki narun päässä olevan esineen noutoa metsässä. Se löytää ja etsii kyllä ja ilmaisee esineet, muttei ota suuhun saati että toisi. Se vaan heiluttelee esineille häntäänsä :) Narulla saatiin saalis liikkuvaksi ja myös "kelattua" koirapoika kosketusetäisyydelle. Noutoahan ollaan tehty naksuttelemalla ja tuo jo ihan hyvin, muttei ymmärrä yhteyttä tähän hommaan. No, eipä sen vielä tarvikaan. Vastahan se on neljä kuukautta vanha. Ehtii se vielä.

Ponitkin harjasin läpi ja rasvasin Ljúfurin oikein pidemmän kaavan mukaan. Molemmat pukkaa jo talvikarvaa ihan urakalla, vaikka helteet tuntuu vaan pahenevan.

Keskiviikkona oltiin sitten Peikon kanssa mätsärissä Karhulassa. Täytyyhän sitä harjoitella, kun kerran ollaan erkkariinkin menossa kolmen viikon päästä. Päivä oli helteinen, kuten kaikki päivät on olleet viimeiset monta viikkoa. Peikko oli jotenkin aika nuutunut, eikä ihan oma itsensä, mutta esiintyi kehässä kuitenkin ihan hyvin. Liikkui kaikilla neljällä jalalla ja jaksoi yllättävän hyvin seistä paikallaankin. Parina oli 7kk vanha parsonnarttu, joka sitten veikin voiton. Vaan eipäs sitten sijoittunut punaisten ryhmässä kuitenkaan, mutta Peikkopa sijoittuikin sinisten ryhmässä neljänneksi ja pentuja oli yhteensä 27 eli ei ihan muutamasta pennusta ollut kyse. Odotettua paremmin siis meni. Peikko jaksoi esiintyäkin jo paremmin, kun oli levännyt autossa välillä. Ja kun kehästä pääsi, löytyi leikkikaveriksi naapurin Tikki, puolivuotias parsonuros. Päivä siis päättyi ihan positiivisissa merkeissä.

Peikon ekat palkinnot ikinä :)

Torstaina oli hakutreenit pitkästä aikaa. Molemmat pojat oli ihan innoissaan. Noahkin aloitti varsin vakuuttavasti haamuparilla. Vauhtia oli ja intoa ja ilmaisut toimi. Otettiin vielä kaksi valmista suoralla palkalla ja niistäkin ensimmäinen ok, vaan neljännelle ei taas enää lähtenyt. Huoh. Aika helposti kuitenkin sain paikattua ja alkoi taas heti toimia ihan normisti, kun sai pientä hajua maalimiehestä. Eli mistään maalimiesmotivaatiosta ei siis ole kyse, vaan se on joko kipeä tai paineistuu minusta jotenkin ja menee epävarmaksi. Tutkimukset jatkuvat ja ainakin toistaiseksi helpoilla treeneillä mennään.

Peikko oli varsin taitava pikkupoika, vaikkei treeni ihan edennytkään minun suunnitelmieni mukaan ja joutui hiukan säätämään maalimiesten kanssa. Ensimmäisenä viistokävely muistuttelemaan pitkän tauon jälkeen hieman metsässä toiminnan mallia. Meni hienosti, joten loput haamuina. Avoin maasto ja maalimiehet aika kaukana. Sinne meni, hienosti, ilman mitään ongelmia ja vauhtiakin oli. Tosi taitava kaveri. Kunhan vaan saisin sen vielä joskus haukkumaankin... Hyvin se kyllä hevosia haukkuu tai lähinnä Ljúfuria, Limppua ei vissiinkään ihan arvaa. On nimittäin alkanut taas yrittää paimentaa. Kieltäähän sitä täytyy, mutta taipumuksia selvästi olisi. Pitäisi päästä oikeasti kokeilemaan lajia.

Treenien jälkeen pääsi Peikko vielä leikkimään viisikuisen vehnäpoika Hosen kanssa. Kivaa oli, vaikka tässä leikissä Peikkis olikin hieman altavastaajan osassa. Kun muut lähtivät, käytiin vielä pieni metsälenkki ihan omalla porukalla. Ei ollut kiire kotiin, kun aamulla ei herätyskello soisikaan ihan viideltä.

Perjantaina nimittäin oltiin messukeskuksessa maailmanvoittaja näyttelyssä Noahin kanssa. Mitään mainittavaa menestystä ei tullut, mutta en minä sitä odottanutkaan. Noah oli valioluokan viidestä koirasta neljäs, yksi sai EH:n. ERI on kuitenkin aina ihan hyvä, joten ihan ollaan tyytyväisiä. Noah käyttäytyi hyvin koko päivän, mutta ei se oikein kehässä esiintynyt. Vaan eipä me olla sitä harjoiteltukaan. Arvostelu oli erittäin hyvä, vaikka pahimmat virheet olikin huomioitu. Kiva oli tavata tuttuja ja vähän shoppailla, vaikka vakuutuinkin entistä enemmän siitä, että näyttelyt vaan eivät ole minun juttuni. En viihdy.

Illalla oltiin vielä agilitytreeneissä ja hämmästyttävän hyvin jaksoi Noah. Hirveästi ei jääty jauhamaan mitään kohtaa, vaikka minun olisikin tehnyt mieli. En vaan halunnut jo valmiiksi väsynyttä koiraa juoksuttaa turhan takia vaan koska minä en osaa. Vaikka olisihan Noksu juossut, mutta olisiko siitä ollut kauheasti hyötyä, tuskin.

Suurinpiirtein tämän näköinen oli rata tällä kertaa.

Peikko sai sitten taas juosta porukoissa, kun korjattiin esteitä takaisin konttiin. Paikalla oli myös noin kahdeksan viikkoinen ihana ruskea bc pentu, joka veteli Peikkoa päin näköä mennen tullen. Peikosta se oli vaan hauskaa, vaikka pikku Rommi olikin ihan tosissaan. Peikko on myös viimein vissiinkin vähän innostunut myös aksasta, koska painatteli itse ihan omatoimisesti putkiin ihan urakalla. Muutamasta vielä vahvistin lelulla eli revittämällä hanskalla, kun ei muutakaan lelua sattunut olemaan taskussa. Jäätiin vielä muiden lähdettyä hetkeksi kentälle riekkumaan. Noah teki aata ja puomia, Peikko juoksenteli mukana seuraamassa tilannetta. Muutama puomin alastulo tehtiin tai yritettiin tehdä. Peikko tosin mielummin hyppäsi alas kuin kiipesi. Ja kun ei ollut hihnaa, millä sen olisi estänyt, lopetettiin sitten lyhyeen tämä treeni ja lähdettiin kotiin.

Tänään ei sitten muuten lähdetty mihinkään ohjattuun toimintaan, vaan ollaan puuhattu ihan omalla porukalla. Kaikki koirat ovat käyneet lenkillä, pojat kaksikin kertaa. Pojat ovat myös treenanneet tottista oman seuran kentällä samalla reissulla kun minä kävin shoppaamassa turvetta ja koiranruokaa ym. pientä ja tarpeellista. Nyt on ihan mukavan väsynyttä nelijalkasakkia. Minulla olisi vielä jotain pientä puuhaa ja Peikko ehkä treenaa vielä vähän näyttelyesiintymistä, mutta muuten alkaa olla tämän päivän aktiviteetit tässä.