Vuoden viimeiset hetket

Torstai 27.12. Ei mitään mainittavaa. Ensimmäinen kunnon työpäivä loman jälkeen ja asioita hoidettavana. Muuta ei sitten paljon jaksanutkaan. Koiratkin pääsivät vain pienelle lenkille kaupalta illalla, kun tulin motonetistä.

Perjantaina (28.12.) sitten tallille. Ensin pyörittelin nastat Korpun tossuihin ihan uudella motonetistä ostamallani akkuporakoneella. Sen jälkeen pihatolle ja poni mukaan. Ajatus oli lähteä lenkille testaamaan tossuja ja lenkittämään samalla koirat, mutta päädyinkin puuhailemaan kentälle. Korppu ansaitsi kunnon palautumisen ratsastusretken jälkeen. Onhan se sille vielä outoa ja siksi varmaan lihaksistolle raskasta. Tehtiin pientä puomitreeniä porkkana palkalla ja alkoihan se niistä puomeista yli mennä ihan vapaaehtoisesti ja jopa ihan innostua asiasta. Olipa kivaa. Pitäisi näitä harrastaa enemmänkin, mutta kun se liikunta ajaa aina ohi tästä ei niin fyysisestä toiminnasta, mikä on tosi harmillista. Mutta jos ottaisi tavoitteeksi liikutella kunnolla neljänä viitenä päivänä viikossa ja vapaapäivinä harrastaisi sitten pientä puuhailua. Toisaalta se kyllä tarvii niitäkin päiviä, ettei sen tarvi tehdä yhtään mitään muuta kuin vain hengailla kavereiden kanssa. Vaan jos ne kovasti alkavat pihatolla riehua, kuten yleensä keväisin viimeistään, voisi hiukan luistaa urheilusta ja keskittyä enemmän henkiseen puoleen. Toivotaan parasta.

Lauantaina tehtiinkin sitten kunnon ajolenkki aika lämpimässä säässä. Ensin kuitenkin lappasin lantaa pihatolla ja katselin poikien leikkiä samalla. Ne innostuu usein vähän riekkumaan, kun siellä siivoilee. Nytkin Korppu oli nuokkumassa ja kaverit paalilla, kun menin. Kaikki tuli moikkaamaan ja lähtivät seuraamaan, kun otin kottikärryn. Siinä ne hengailivat ja alkoivat sitten nujuta. Tai pojat alkoivat, mutta kyllä Indirakin siinä hollilla pyöri, muttei oikein ainakaan vielä pääse leikkiin mukaan. Juoksenteluun sekin kyllä osallistuu. Kun viereiselle pellolle tuli traktori, niin silloin lähti koko porukka ja kovaa. Oli vähän virtaa kaikissa. Vielä kun jouduin häätämään niitä pois portilta, että sain kottarit työnnettyä ulos, niin johan juoksivat kun saivat vähän vauhditusta.

Vähän jäi päälle myös. Pihaan kun päästiin ja Korppua yritin hoidella, ei se oikein pystynyt olemaan paikallaan, kun piti sinkoilla ja säpsyä ihan kaikkea. Juoksuttelin sitten kentällä hetken, niin johan rauhoittui. Sitten sai jo vermeet niskaan ja tossut jalkaan, ilman suurempaa härdelliä. Itseasiassa se suurin piirtein taas nukkui, kuten yleensäkin. Hiukan jännitti liikkeelle lähtiessä, kestääkö nastat tossuissa ja tossut kasassa, mutta hyvin kesti ja toimi myös. Yhtää ei lipsunut missään vaiheessa. Kaikissa jaloissa oli nyt myös putsit varmuuden vuoksi. Nyt kaikki nupit pysyivät ehjänä, mutta takasista sisäpuolen nastoista yksi oli rikki takaisin tullessa. Ne on niitä risoja nuppeja, joten ei ihmekään, kun tuo kuitenkin hivuttaa reilusti ja hankaa jalkojaan myös herkästi laitettaessa, kun suojat ärsyttää sitä. Yksi samanlainen on vielä tallellakin, joten saan korvattua. Vaan mitäs sitten, kun sopivia niittejä ei ole enää saatavilla, ainakaan siellä mistä olen niitä tilannut. Tarvisin niitä muuhunkin ja olisin jo tilannutkin, mutta niitä ei ole, enkä ole muualta vastaavia löytänyt.

Käytiinkin vaihteeksi kipittelemässä ihan reipas lenkki ja viimeaikoihin verrattuna myös pitkä. Kauheasti ei enää ollut virtaa ja kun ilmakin oli lämmin, niin vähän oli laiskaa meno. Hölkkäiltiin kuitenkin jonkin verran ja yritin saada käynninkin pysymään reippaana. Ihan ei aina onnistunut, mutta hyvä lenkki saatiin kuitenkin aikaiseksi. Kun vielä käännyttiin vieraalle tielle, mihin se on jo hinkunut pitkään, niin johan reipastui ja siinä saatiinkin hyvin hikeä pintaan. Vielä hölkkäiltiin kotimatkallakin ja sitten olikin jo turnuturkki aika hurjan märkä. Tallilla se sai seisoskella vaihteeksi kaulakappaleellisen fleecen alla kuivattelemassa jonkin tovin, kun yleensä käytetään villaloimea. Mutta koska se oli nyt todella läpimärkä myös kaulasta ja päästä, halusin laittaa kaulakappaleellisen loimen sen sijaan. No, hiki on hyvästä ja on hienoa, että se hikoilee kunnolla. Jossain vaiheessa oli vähän jumissa aineenvaihdunta ja hikikin oli tiukassa. Siihen on auttanut onneksi chia ja nyt toimii. Vaan vaatii vastaavasti hiukan enemmän kuivattelua. Siinä vaiheessa kun poni oli syönyt ja oli aika palata takaisin pihatolle, satoikin jo vettä. Jippii. Sitten se vasta liukasta onkin, kun sen jälkeen taas pakastaa. Huoh.

Kotiin päästyäni oli ruoan laiton vuoro ja sitten piti tietysti syödä, jonka jälkeen iskikin väsy. Istuinkin sitten ihan liian pitkään sohvan nurkassa, ennen kuin väkisin sain itseni liikkeelle. Koirien kanssa käytiin siis lenkillä vasta illalla. Eikä edes mitenkään pitkällä, tuolla metsätiellä vaan. Siellä olikin naapurin kohdalla tiellä ristiin rastiin hirven jälkiä, mikä toki ei sinänsä ole ihme, kun niitä siellä liikkuu. Mutta kun olivat todella pyörineet vain tiellä, niin oli vähän kummallista. Silloin tallilta tullessa Peikko pöhisi jotain ja kuunteli tarkkana metsään päin tuijotellen. Ehkäpä nämä samaiset hirvet olivat syynä siihen. Kurkin kyllä ikkunasta, enkä siellä mitään nähnyt, mutta silloin olikin jo melkein pimeää.

Sunnuntaina (30.12.) kuvio oli aika sama kuin lauantainakin. Ajattelin ensin kyllä lähteä pitkälle lenkille koko porukan kanssa ja siksi koiratkin olivat mukana, mutta päätinkin sitten kuitenkin heittää vielä tälläkin kerralla ajolenkin. Poni siis pihatolta ja valjaisiin. Taas se oli levoton, muttei niin paha kuin edellisenä päivänä. Kumman säpsy kuitenkin. Lenkillä se oli laiska, vaikka ei mitenkään rankasti liikuttukaan. Ihan normi lenkki rauhallista tahtia. Hiukan hölkkääkin kyllä, mutten halunnut liikaa patistaakaan, kun oli jotenkin niin vastentahtoista. Pohjatkin oli kyllä aika jäiset, mutta tossut toimi moitteetta ja hyvin pysyttiin pystyssä. Kerran lipsahti yksi jalka peilijäisessä alamäessä ihan vähän, mutta siitä ei olla.

Alkaa ajokuvat tympimään, kun aina vaan on samoja pepunkuvia, siksi siis vaihteeksi vino kuva, että on edes vähän vaihtelua. Hyvin muuten näkyy tästä kuvasta, miksi takasten tossut on vähän kovilla ja miksi siellä on suojat oltava, vaikka ne herraa ärsyttääkin.

Kotimatkalla kurvattiin koirien kanssa kaupalle ja lähdettiin sieltä lenkille. Vielä oli melkein valoisaakin. Hyvin näki siis kulkea metsän poikki ennen ihan pilkkopimeää. Noin tunnin lenkki heitettiin suurimmaksi osaksi metsäpoluilla, vain alussa ja lopussa käveltiin tiellä. Kiva lenkki ja kiva ilmakin vielä. Loppuillasta ei tehty sitten enää mitään.

Tänään eli maanantaina 31.12. on tämän vuoden viimeinen päivä ja uuden vuoden aatto. Ulkona paukkuu ja me ollaan sisällä. Koirat on hiukan levottomia, ei kyllä peloissaan, mutta stressaantuneita, kun eihän täällä koskaan mitään muuta kuulu kuin tuulen huminaa ja ohi ajavien autojen ääni, eikä niitäkään ole paljoa. Peikko olisi kokoajan menossa ulos, kun sieltä on selvästi joku tulossa, eikä tyhmä ihminen tajua. Noah lähinnä makailee, muttei nuku kuitenkaan.

Toinen korva kuuntelee pauketta, toinen korva ja katse kysyy, että "Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että siellä TAPAHTUU jotain!?"

Aiemmin käväisin tallilla. Vein Korpun porukalle yhden kuusen rangan tuosta pihasta ja levittelin säkillisen heinää pitkin tarhaa. Onpahan ainakin hetkeksi tekemistä, niin ei tarvi sitten niin stressata paukkuja, kun vähän väsyttää itseään ensin. Sieltä auton nokka kohti Karhulaa ja koirien kanssa lenkille. Muutama paukku kuului silloinkin, muttei nuo reagoineet näkyvästi. Noahista huomasi kyllä, että kävi alkumatkasta ylikierroksilla normaalia enemmän ja piehtaroi jonkin verran, millä se purkaa stressiä. Parempi kuitenkin noin kuin panikointi ja se loppuikin noin kymmenessä minuutissa. Peikosta ei huomannut mitään. Parin kaupan kautta sieltä sitten kotiin ja tässä sitä nyt odotellaan vuoden vaihtumista. Väsyttäisi kyllä, mutta pakko kai se on vielä yrittää hereillä kestää..

Joulu juttuja

Aatto aamuna heräsin ensimmäisen kerran joskus seitsemän aikaan ihmettelemään, miksi kinkku ei tuoksu lainkaan, vaikka on ollut paistumassa puolesta yöstä saakka. Laitoin puoliunessa hiukan tehoa lisää ja jatkoin uniani. Hyvin oli kinkku kuitenkin paistunut, kun parin tunnin kuluttua viimein nousin ylös. Aamupalaa siis ja löysäilyä, kunnes lähdin ajelemaan Kouvolaan päin. 

Koirat tietysti olivat mukana ja hössöttivät koko illan enemmän tai vähemmän, varsinkin Noah. Eivät oikein malttaneet rauhoittua, ennen kuin ihan vasta loppu vaiheessa. Hautausmaa keikka tehtiin, sekä tullessa ja lähtiessä pieni pissalenkki, muuten ei ulkoiltu. Fionan (vai Viken?) vanha lelu koki viimein loppunsa, kun Noah päätti haluta leikkiä sillä. Peikko on sillä leikkinyt joka kerta, kun ollaan äidin luona käyty, mutta kun se ei riko, on säilynyt ehjänä. Noahilla meni muutama minuutti ja lelu oli entinen. No, Fiona ei enää sitä tarvitse, kun on enkelikoirana jo sekin.

Kuva otettu 22.12. kotona

Kotona olin illalla vasta kymmenen jälkeen, joten nukkumaan menokin hieman venähti. Josta johtuen taas joulupäivän aamu meni pitkäksi. Osasyy tähän oli kyllä myös yöllinen vatsakipu, joka piti hereillä jonkin aikaa. Kannattiko syödä liikaa? Niinpä. Aamupalakaan ei ihan maistunut, joten se jäi vain yhteen pieneen voileipään. Pakko oli jotain syödä, jotta jaksoi lähteä lumipyryssä tallille. Aattona oli vielä pahimmillaan -13 astetta, nyt sitten aste plussalla ja lumipyry. Tallille kuitenkin ajoin ja käytiin Korpun kanssa kärrylenkillä. Vaihteeksi käytiin vähän kauempana, kun kerran oli lämpimämpää. Reilu tunti oltiin, matkaa kertyi 6-7 kilometrin verran, josta hölkkäiltiin parisen kilometriä, myös pienet pätkät laukkaa kuului tällä kertaa ohjelmaan. Joissain paikoissa, kun tuuli kävi sopivasta suunnasta, oli hiukan haasteellista nähdä kyllä eteensä, sen verran mukavasti satoi lumi suoraan silmiin. Kun sitten lenkki oli heitetty, lumipyrykin loppui, tietenkin.

Pohjat olivat ihan hyvät, kun lunta oli satanut hiukan kovan tien päälle. Liukastakaan ei ollut, pari kertaa kavio hiukan lipsui autojen kiillottamassa urassa. Ilman tossuja on nyt päästy hyvin liikkumaan jo jonkin aikaa, mikä on ihan mukavaa. Nastat vielä odottaa kiinnitystä. Vanhat nastat poistin ja puhdistin reijät valmiiksi. Tarvitsee vaan sen porakoneen, jonka päätin ostaa itselleni joululahjaksi, kun aika halvalla niitä kuitenkin saa. Ja koska käyttöäkään ei niin paljoa ole, niin luulen huonommankin kestävän sen minkä tarvitsee.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa reipas tunnin mittainen lenkki täällä omalla kylällä vaihteeksi. Kauheasti oli hajuja taas ja alkumatka menikin koiria komentaessa, kun vetivät kuin hinaajat. Kyllä ne aina hihnat kireällä liikkeelle lähtee, mutta aina ne pystyy pitämään vaikka yhdellä sormalla hallinnassa. Juu, nyt ei onnistunut. Rauhoittuivat onneksi, kun pääsivät vapaaksi hetkeksi ja seuraava "hihnapätkä" menikin jo ihan hyvin.

Tapaninpäivänä oli taas sovittu tallilaisten kanssa perinteinen maastolenkki. Hiukan jännitti lähtiessä, että vaihtuuko meidänkin lenkki talutuspainotteiseksi, kun jäätä auton lasista raavin epätoivoisesti. Liukkaalta vaikutti myös tie tallille ajellessa. Tuulikin oli huima ja lämpötila nollassa. Päätin kuitenkin, että yritän lähteä ratsain liikkeelle. Tulen sitten alas, jos on liian liukasta. Vaan ei ollut, ihan hyvin selvittiin kavion yhtään lipsumatta. Toki liukkaan näköiset paikat kierrettiin, mutta ihan hyvät oli pohjat peloista huolimatta. Ja vitsit, miten hienosti toimi poni. Oli se normaalia reaktiivisempi, kun sen verran innostui kavereista ja kakkaakin tuli alkumatkasta vähän väliä, mutta kovin kauniisti käyttäytyi silti. Ainahan se kiltti on, eikä koskaan hölmöile mitään, mutta silti se vaan aina tuntuu yhtä mukavalle, kun on toimiva poni alla, jonka on vielä ihan itse kouluttanut.

Kotimatkalla kaverit lisäsi vauhtia ja töppöjalkainen issiponi vähän jäi, vaikka reipas olikin. Loput porukasta jäi vielä enemmän.

Tähän mennessä pisin ratsastuslenkki tuli tästä, kun käytiin noin kolmen kilometrin päässä kääntymässä eli yhteensä matkaa kertyi kuutisen kilometriä. Hienosti jaksoi Korppu, vaikka hiki sille kyllä tuli, kun piti normaalia kovempaa kipittää. Yksin liikkuessakin kun olisi tuota eteenpäin pyrkimystä yhtä paljon, niin helpottaisi kummasti elämää. Vaan ei ole, yleensä. Joskus se toki yllättää sekin. Vaan toisaalta, kiva se on tuollainen rauhallinenkin tyyppi Ljúfurin jälkeen, joka todellakaan ei ollut rauhallista nähnytkään.

kuvat Fanni Snellman ja Minna Danielsbacka (videon retkestä kuvasi Fanni Snellman)

Koirien kanssa käytiin taas vasta illalla lenkillä. Tällä kertaa ajeltiin kaupalle ja lenkkeiltiin siellä. Reilu tunti meni ja kilometrejä kertyi varmaan sellaiset viisi. Jaloissa tuntuu ratsastus sen verran, kun en alussa osannut taas rentoutua, että hyvää teki kävely. Koirillakin riitti taas nuuskuteltavaa ja koska hiljaista oli, saivat suurimmaksi osaksi haistellakin ihan rauhassa, kun olivat vapaana. Vaikka ainahan ne on, mutta kun vastaantulijoita oli tasan kaksi, niin ei tarvinut paljoa edes luokse pyytää. Rento ja mukava lenkki mukavassa kelissä. Tuulikin oli hiukan jo päivästä tyyntynyt.

Nyt olisi sitten joulut vietetty ja lomat ja kaikki ja arki kutsuu. Onneksi on vielä ylimääräisä vapaata tiedossa, kun uudenvuoden päivä on ensi tiistaina. Sitten taitaakin olla seuraavat pääsiäisenä joskus huhtikuussa. Ja silloin onkin jo melkein kesä!

Kahdeskymmenesneljäs päivä, hyvää joulua!

Hyvää Joulua!

Aattoillan auringonlasku Kouvolassa

Kahdeskymmeneskolmas päivä, loma loppui

Nopeasti se loma vaan meni. Eilen oli viimeinen lomapäivä, vaan onneksi on vielä jouluvapaat jäljellä. Tänään jouduin kyllä pyörähtämään töissä, mutta selvisin aika nopeasti sieltä poiskin. Toivottavasti muistin kaiken tarvittavan kuitenkin tehdä. Enköhän.

Ennen sitä kävin kuitenkin tallilla, kun menin vasta illalla töihin. En kuitenkaan pitänyt mitään kiirettä aamulla, joten aikaa voittaakseni, lenkitin taas koko porukan samalla. Käytiin siis koirien ja Korpun kanssa lenkillä noin tunnin verran kirpeässä pakkassäässä. Ihana ilma oli kyllä ja aurinkokin taas pilkahteli. Ihana valkoinen joulu(aatonaatto). Korppu oli jotenkin normaalia rauhallisempi, ihan perässä vedettävä. Muuten vaikutti ihan normaalilta ja hyvän tuuliselta, mutta aika huonosti liikkui. Tai ei siis huonosti, mutta jotenkin vaikeasti tai jäykästi, hitaasti. Ehkä eilinen hankitreeni oli hieman liikaa. No, pari päivää on palautumisaikaa, kun tänään lenkkeiltiin rennosti ja huomenna on vapaalla. Jos vielä senkin jälkeen vaikuttaa vaisulta, täytyy tutkia tarkemmin.

Kotimatkalla kurvasin Pulliksen kautta hakemassa jouluherkkuja, jotka olin tilannut aiemmin. Kotiin syömään ja hieman lämmittelemään ja sitten kutsuikin työt. Kävin matkalla moikkaamassa työkaveria, kun tilattiin kimpassa jouluherkkuja. Vajaa neljä tuntia töissä ja kotimatkalla vielä viime hetken hankintoja Prismasta. Lähinnä puruluita koirille ja suklaata itselle. Nyt saa joulu tulla.

Kahdeskymmenestoinen päivä, kohti valoa

Tämä päivä on jo pari sekuntia pidempi kuin eilinen, talvipäivänseisaus oli yöllä ja nyt kuljetaan kohti valoa. Ihan parasta. Viikon kuluttua päivä on jo yli viisi minuuttia pidempi ja kuukauden kuluttua jo niin paljon pidempi, että sen huomaa. Huippua. 

Tänäänkin oli kylmä pakkaspäivä, mutta viima oli hiukkasen pienempi, joten ihan ei tuntunut yhtä kylmältä kuin eilen. Tallille koukkasin postin kautta, nastat Korpun tossuihin saapuivat sinne eilen. Vaan kun olin tullut jo kotiin, en sitten viitsinyt enää lähteä niitä hakemaan. Nyt nastat ja tossut on kotona, kun otan niistä vanhat nastat pois ja puhdistan reijät. Näitä uusia nastoja ei saa käsin kierrettyä, joten yritän saada porakoneen lainaan huomenna. 

Koska siis keli tuntui lämpimämmältä kuin eilen, ajattelin "urheilla" ja ajaa Kamburin. Niin kivaa kun ajaminen onkin, on se ihan hiton kylmää puuhaa, eikä oikein aina viitsisi jäätyä kalikaksi kärryillä istuessa. Nyt kuitenkin valjastin taas ponin aisojen väliin ja suuntasin ensin pellolle. Siellä kierrettiin kaksi isompaa peltoa hangessa kahlaten. Rankkaa taisi olla, kun tielle päästyämme poni jo puuskutti. Käytiin vielä tietä pitkin hölkkäilemässä parin kilometrin matka ja yhtään pidempään en olisi enää kärryillä istunutkaan. 

Vaikka aika hyvin kyllä selvisin, kun kylmä tuli vasta viime metreillä, eikä silloinkaan palellut paljoa ollenkaan muuten kuin että sormet ja varpaat oli aika jäässä. Nekin suli ihan hyvin jo siihen mennessä kun sain ponin purettua. Sille heitin loimen taas hetkeksi, koska sillä ei todellakaan ollut kylmä, ihan hikinen oli.

Kotona odotti vielä tiskit ja pari muuta pikku juttua, mutta aika levon kannalta tuli näistä huolimatta päivä otettua. Koirien kanssakin lähdin lenkille vasta puoli yhdeksän maissa. Saipahan ainakin rauhassa kulkea, kun ei tuolla juuri liikennettä enää siihen aikaan ole. Nytkin nähtiin peräti yksi auto, tosin kuljettiin suurimmaksi osaksi metsätietä pitkin.

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä, patikointia pakkasessa

Pakkanen on hiukan kiristänyt otettaan. Ei se vieläkään kovin kummoisissa lukemissa ole, mutta kylmä viima saa sen tuntumaan tuplasti kylmemmältä. Vaan koskapa täällä ei tuulisi. Niinpä.

Selkä oli tänään jo oikein hyvä, joten uskalsin aamupäivän löysäillä eli istuskelin sohvan nurkassa lueskellen. Hiukan vielä kotihommia ja viimein yhden jälkeen tallille. Pikaisesti poni pihatolta,heijastimet jalkoihin, koirat autosta ja matkaan. Hiljalleen on tänäänkin sadellut lunta tai ainakin taivas on ollut paksussa pilvessä. Ja kylmää on, varsinkin tuulisilla paikoilla. Reippaasti siis edettiin. Annoin Korpun kuitenkin toteuttaa itseään. Se sai siis hampsia talven törröttäjiä suuhunsa ja kaivella välillä ruohoakin lumen alta. Jotakuinkin 1,5 tuntia kipiteltiin ja kun tosiaan reippaasti liikkui, ei tuntunut kylmältäkään. Eikä joka paikassa onneksi käynyt tuulikaan. Ponikin oli hyvällä tuulella ja reipas ja koiratkin osasivat käyttäytyä. Hyvä mukavan rento lenkki siis, kun ei tarvinut kenenkään kanssa vääntää, vaan sai vain nauttia ulkoilusta.

Takaisin tallilla oltiin juuri ennen pilkkopimeää, aika hämärää kyllä jo oli. Mutta kiitos lumen ja kuivan pakkasilman, eteensä näkee varsin hyvin ilman otsalamppuakin. Aika pikaisesti kuitenkin palautin ponin pihattoon kavereidensa luokse. Niin pikaisesti, että vasta pihatolla, kun Korppu lähti kävelemään heinätarjoilun ääreen, huomasin, että sillä oli yhä heijastimet jaloissaan. Hups. Eipä ole ennen käynytkään. Jouduin siis kävelemään paalille poistamaan heijastimet, ennen kuin pääsin kotiin lämmittelemään. Muuta en ole tänään tehnytkään, mutta aina ei ole pakko. On se päivä huomennakin ja aattoonkinon vielä aikaa.

Kahdeskymmenes päivä, vähän ulkoilua paljon siivoilua

Nukuin huonosti, koska aina kun käännyin, selkään sattui ja heräsin. Aamua kohden helpotti hiukan ja kun nousin ylös, tuntui jo paljon paremmalta. Kipeä se on vieläkin, mutta vertyy hyvin kun liikkuu. Paikallaan ei juuri kärsi olla, koska sitten se vasta kipeä onkin. Toivotaan, että ensi yö on helpompi. Nappia on vedetty, BOT selkätuki on käytössä ja liikuttu on. Ei auta kuin toivoa parasta.

Siivoilin aamupäivästä ja tein kaikkia kotijuttuja taas muutenkin. Tallille ajelin vasta iltapäivällä. Poni pihatolta narun päähän ja pikaisen harjauksen jälkeen kentälle. Kentällä on lunta ihan kivasti, mutta koska nyt on pakkasta, ei se paljoa auta. Liukasta on, kun jää on alla. Ei kiinnostanut Korppua juoksentelu, kun ei jalka pidä. Siirryttiin sitten pellolle narun päähän juoksemaan. Hieman intoutuivat siinä samalla tarhoissa muutama kaveri myös juoksemaan ja sekös sai jopa loivaliikkeisen issiponin innostumaan. Muutama kierros mentiin aikalailla kaikki jalat ilmassa pukitellen ja loikkien. Onneksi se kuitenkin pysyy käsissä, vaikka riehuukin. Saisi riehua useamminkin.

Ei tullut tänään otettua kuvia, joten käytetään vanhoja.

Kauaa ei pellolla pyöritty. Heti kun alkoi kuunnella lähdettiin pois, ja alkoihan se kun naksuttelin oikeista reaktioista. Pihalla vielä tehtiin namivenytyksiä ja kävin pari kertaa selässäkin, kun mieli tekisi jo ratsaille, mutta selkä ei nyt oikein antanut siihen mahdollisuutta, vaikka niin suunnittelinkin. Ponilla oli kivaa ja se oli oikein hyvällä tuulella muutenkin.

Kotimatkalla kävin viemässä kaupalle keräyspaperia, kun siellä on kierrätyskontit. Samalla kävin koirien kanssa pienen lenkin. Kunnes palasin taas kotiin jatkamaan hommia. Koirat oli aika paljon pihalla. Ajatus oli käydä niiden kanssa vielä pieni lenkki ja samalla hakea posti, mutta kun lopetin, oli kello jo yli yhdeksän, enkä enää jaksanut lähteä mihinkään. Huomenna sitten uusi yritys.