Saitsuilua ja sen sellaista

Kamburin jalka on jo aika hyvä. Keskiviikkona kävin sen taas kunnolla läpi, enkä yhäkään löytänyt mitään. Pihatolla kävely näytti jo melko normaalilta, hieman oli vain epäpuhdas. Käytiin sitten pieni kävely tiellä edestakaisin, n.1km yhteensä. Käveli suht normaalisti, muutama selkeästi onnahtava askel vain. Eilen se sitten taas ontui hiukan selvemmin kun menin pihatolle. Tallin isäntä oli hieman lanannut kuraa portilta ja vienyt uuden paalin, mutta eivät olleet kuulemma juosseet yhtään. Kun vein Ljúfurin myöhemmin takaisin, käveli Kambur taas jo ihan hyvin. Ehkä siis oli vain jäykkä kun seissyt paalilla. Selkeästi se nimittäin karsinassa seisomisen jälkeenkin ontui pahemmin kuin ennen sitä. Lomailu toki jatkuu vielä ja tilannetta seurataan tarkasti. Onneksi se on rauhallinen tyyppi, eikä kerää virtaa. En tosin panisi pahakseni vaikka keräisikin.

Ljúfur on lenkkeillyt koirien kanssa noin joka toinen päivä. Eilen juoksutin kentällä noin vartin, jonka jälkeen jäähkälenkki. Muuta se ei juuri ole tehnyt. Itse olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja pyhittänyt Ljúfurin vapaapäivät ainoastaan koirille tai muuten vain löysäilylle. Pitkästä aikaa voi jättää talleilun väliin, kun ei ole ötököitä, eikä paskaakaan voi lapata, koska liian paksu märkä savimultakerros estää kottikärryjen liikuttelun tehokkaasti. Voi kunpa tulisi jo pienesti pakkasta ja paikat kuivuisi. Ja vaikka sitä luntakin..

Otsalamppu ja kännykkä = kuvia pimeistä kavereista.. vai oliko se kavereista pimeässä.

Viikonloppuna olisi hevostaitokurssia tarjolla. Kovasti olen odottanut, mutta nyt sekin uhkaa peruuntua finanssiongelmien vuoksi. Vielä en ihan heitä hanskoja tiskiin ja perunkin osallistumiseni vasta viime tipassa, jos en keksi ratkaisua pulmaan.

Harmia ja harrastusta

Vettä on tullut kokoajan enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Maanantaina en käynyt tallilla ollenkaan, kun vaan en viitsinyt rankkasateeseen lähteä. Aika kevyellä on koko lauma kieltämättä ollut. Jotain sentään kuitenkin. Ljúfur on lähinnä lenkkeillyt koirien kanssa. Se voi hyvin, eikä ole kompuroinut ja on ollut muutenkin hyvällä tuulella. Kamburin kanssa käytiin tiistaina ohjasajolenkillä. Torstaina menin tallille vasta pimeällä. Siinä sitten kun pimeällä työnsin täyttä kottikärryä portista ylälangan ali laitumen puolelle, pääsi Kambur livahtamaan samaa tietä vapauteen. Ja eihän se tietenkään ihan noin vaan kiinni enää antanutkaan. Sai sitten juosta, kunnes tuli toisiin aatoksiin.

Vanha kuva, mutta ei ole uusiakaan tullut tuolla vesisateessa otettua.

Eilen löytyikin sitten pihatolta oikeaa etusta ontuva varsa. Oliko liukastunut pihatolla vai liekö torstain revittelyn peruja. Perjantaina se vaikutti ihan normaalilta kuitenkin. Kuskasin sen jalkapesun kautta tallin käytävälle tarkempaa tutkimusta varten. Siinä seistessään se ei varannut jalalle painoa juuri ollenkaan, mutta mitään selkeää kipukohtaa tai vammaa en sieltä kuitenkaan löytänyt. Lavan etuosassa ehkä jotain pientä. Tänään se oli jo parempi. Varasi painoa jalalle seistessään, vaikka liikkuessaan ontuikin selkeästi. Pyysin sitten konsultaatioapua tallikaverilta, jos itseltä olisi jotain jäänyt huomaamatta, mutta samaan päädyttiin eli että syy on lihaksessa kainalossa ja/tai lavassa. Jäi siksi aikaa karsinaan, kun käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa lenkillä. Ja kerrankin ajoitus oli juuri täydellinen. Lenkkeillessä ei satanut ollenkaan tai vain vähän, mutta kun sain pojat takaisin pihattoon, taivas repesi jälleen.

Kuvituskuva tämäkin

Eilen satoi taivaan täydeltä koko päivän tai ainakin koko valoisan ajan. Kävin koirien kanssa kuitenkin päivällä metsässä. Illalla alkoi jo itseänikin tympiä pelkkä kotona istuskelu, joten pakkasin koirat autoon ja ajoin Prismalle. Auto parkkihalliin ja koirille pientä mielenvirkistystreeniä. Noah oli ihan innoissaan ja tekikin hyvin. Peruutushan sille on ollut lähes mahdoton oppia, mutta kun itse älysin käyttää käskynä samaa seuraa-käskyä kuin eteenpäinkin edetessä, niin sehän toimii ja peruutus alkaa muotoutua vihdoin. Ihan vähän aloin jo innostua, että jos sittenkin kävisi vielä muutaman kisan ennen vuoden vaihdetta, mutta lähempi tarkastelu paljasti starttien ilmohintojen hurjan nousun, joten haaveeksi jäi sekin. Ja kun ensi vuonna kisaamiseen tarvitaan myös lisenssi á 40,-, niin minun kisani on sitten kisattu. Pikkasen tulee kalliiksi jos max 3 kisaa käy liki kolmekymppiä per startti plus lisenssi. Juu, pitäköön kisansa. Me ei niihin enää osallistuta. Epävirallisia jos tällä seudulla on, niin niihin voidaan mennä.

On siellä Peikkokin. Vanhoilla otoksilla mennään yhä..

Peikkokin teki ihan hienosti ja innoissaan ekalla kierroksella, mutta kun otin uusiksi kaupassa käynnin jälkeen, ei Peikkoa enää ihan niin paljoa jaksanut kiinnostaa. Alussa teki silloinkin hyvin, mutta kyllästyi tosi nopsasti. Eikä me montaa minuuttia kyllä tehty. Positiivista kuitenkin oli se, että molemmilla kerroilla se lähti mukaan mielellään, eikä karannut autoon kummallakaan kerralla. Sillähän on aina häkin ovi auki varmuuden varalta, jotta pääsee poistumaan sinne, jos/kun alkaa ahdistaa liikaa. Muuten se poistuu jonnekin auton alle tai muuhun hankalaan paikkaan, eikä suostu tulemaan pois. Välillä jo melkein teki mieli uutta harrastuskoiraa, mutta koska lisenssi, en minä sellaisella taida enää mitään tehdä. Ja arjessahan Peikko on juuri täydellinen, eikä ole Noahissakaan paljoa parantamisen varaa. Näillä siis mennään toistaiseksi.

Parasta juuri nyt

Viikonloppu alkaa taas olla vilahtanut ohitse. Ulkoilua on harrastettu sekä ponien että koirien kanssa. Ja vain oltu ja rentouduttu. Vettäkään ei satanut mitenkään mahdottomasti, ihan vähän vaan. Pakkanen toki katosi ja pihattotarha on taas märkä ja kurainen, kuten nyt moni muukin paikka kyllä.

Perjantaina virittelin varsalle silat ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat heijastimet ja lähdettiin ohjasajaen baanalle hämärän jo laskeutuessa. Muutama sata metriä aluksi, takaa tuleva otsalampun valo ja siitä syntyneet varjot ym. hieman ihmetytti ja piti tuijotella ja kiemurrellakin, mutta kuten yleensäkin, tilanne meni nopeasti ohi ja matka jatkui kuten aina ennenkin. Pari kertaa varmaan vielä tällä kaavalla harjoitellaan näitä "hämärähommia" ennen kuin lähdetään kärryillä pimeään seikkailemaan.

Limpun vanha ratsastusloimi toimii tässäkin tarkoituksessa.

Eilen yritettiin käyttää lyhyttä valoisaa aikaa ulkoiluun ja tallille meninkin jo aamupäivällä. Lannan lappamisen jälkeen valjastin varsan kärryjen eteen ja nappasin pappaheppasen perähevoseksi. Hiukan mietin, että onkohan viisasta, kun Ljúfur on ollut aika perässä vedettävä viimeaikoina ja mitä jos se kompuroi taas ja kaikkea, mutta ihan hyvin meni. Tehtiin 1,5 tunnin lenkki käynnissä ja kummatkin oli ihan reippaita ja käyttäytyivät hienosti. Meillä on lupa kulkea erään talon pihan poikki pidemmille lenkeille päästäksemme, mutta pihalta pitää kakat siivota heti pois. Nyt siellä oli jonkun kakat jääneet ja me pysähdyttiin ne sieltä korjaamaan, jotta saadaan jatkossakin siitä kulkea. Hienosti seisoi Kambur paikallaan vapaana koko ajan. Samoin kuin se seisoi aina autojen ohimenonkin ajan tien varressa. Sitä on toki harjoiteltu ja vahvistettu ihan urakalla, mutta on se vaan siltikin niin fiksu. Ljúfurilta kun moinen ei aina onnistu vieläkään.

Ystikset jokin aika sitten.

Illalla käytiin koirien kanssa Kotkassa heittämässä reilun tunnin lenkki vanhoissa tutuissa lenkkimaastoissa. Puolet matkasta satoi vettä ihan kiitettävästi, mutta lopuksi sai jo katsella tähtiäkin. Molemmat olivat alkumatkasta aika mahdottomia, eivätkä oikein kuulolla kunnolla kumpainenkaan. Vapaana kun pyöräteillä yleensä kirmaavat. Tällä kertaa oli pakko ottaa aikalisä ja pitää hetki narussa, koska Peikko sinkosi eteen hurjaa vauhtia ja vaikka tulikin kutsusta luokse, on jatkuva käskeminen rasittavaa, eikä kenestäkään enää edes kivaa. Noah taas oli jossain ihan muualla ja vaikka tottelikin pienellä viiveellä, ei se ollut ollenkaan läsnä. Siihen ei saanut oikein mitään kontaktia. Uudelleen vapaaksi päästyään, Peikko oli ihan okei ja Noahkin parempi. Jossain vaiheessa tein Noahin kanssa vähän peruutustreeniä ja palkkasin remmin repimisellä ja sen jälkeen se jotenkin heräsi ja oli taas oma itsensä. Missähän se oikein aamulla kävi, kun oli puolisen tuntia omilla teillään. Poistui siis pihalta omatoimisesti. Ja omatoimisesti tuli takaisinkin, mutta oli sen jälkeen jotenkin outo. No, tuskin tuo selviää koskaan.

Tänään lenkillä oli hiukan kosteaa, vaikkei satanutkaan.

Tänään meni taas tallilla lähes koko valoisa aika. Tai siis hobusten kanssa puuhatessa. Ei me sentään koko aikaa tallilla kökitty vaan lenkkeiltiin ja sen sellaista. Kambur pääsi ensimmäisenä mukaan, koska passasi portilla, jottei varmasti jää matkasta. Eikä jäänyt. Tänään varustin varsan vaihteeksi satulalla ja kipusin selkään. Tehtiin pieni ratsutreeni. Kolme toistoa. Ensimmäisellä pyörähdettiin juuri ja juuri pihasta pois. Toisella pyörähdettiin kierros kentällä ja pieni pätkä tiellä. Käännyttiin takaisin, kun pari tallin hevosta tuli vastaan, jotta ei tarvisi tehdä siitä tilannetta ja alas hyppäsin, kun auto tuli lopussa takaa. Kun nyt vaan en halua ottaa mitään riskejä vielä tässä vaiheessa. Kolmannella tehtiin ihan oikea oppinen maastolenkki tiellä, noin 500m varmaan yhteensä, mutta kuitenkin. Joka kerta siis kiipesin aluksi selkään ja tulin lopuksi pois. On se vaan ihan huippu jätkä. Siitä tulee ihan super maastomopo.

Vanha kuva, mutta menköön.

Ratsujuttujen jälkeen vaihdoin ponia, nappasin koirat autosta mukaan ja painuttiin lenkille. Hissukseen kipiteltiin ihan kunnon lenkki metsäteitä ja polkuja pitkin. Semmoinen just rentoutumis-ulkoilu-eiurheilu-lenkki. Hiki tuli kuitenkin kaikille, kun nyt vaan oli melkein +10 astetta lämmintä ja liikaa vaatetta minulla päällä ja ponilla jo pirun paksu karva. Eilen samalla vaatetuksella meinasin paleltua kärryillä istuskellessani, vaikka lämmintä oli eilenkin.

Tämä kuva on ihan tältä päivältä.

Huomenna suunnittelin kiipeäväni Ljúfurin kyytiin pitkästä aikaa, kun se tuntuisi ainakin olevan taas ihan kunnossa. Jos siinä nyt mitään on ollutkaan. Vaikea sanoa. Epäilys nyt kuitenkin on, kun tallilla on muutamalla virusepäily jalkaoireilla, että meilläkin se kompurointi olisi ollut samaa. Siksi siis jätettiin tänään lähitallin Halloween pukuratsastus väliin, minne minun oli tarkoitus mennä Kamburin kanssa. Taluttaen toki, mutta olisi ollut niin hyvää harjoitusta vastaisuuden varalle. Harmittaa, mutta vielä enemmän harmittaisi jos oltaisi menty ja tartutettu siellä muut. Kai se vaan on joku suurempi voima päättänyt, että me vaan puskaillaan, eikä koskaan mitään muuta. Aina kun jotain suunnittelee, niin ei sitten päästäkään jostain syystä. Keväällä oli se sieni ja meni suunnitelmat uusiksi, eikä sen jälkeen ole uskaltanut edes ajatella mihinkään osallistumista. Nyt sitten kun viimein ihan innostuin, niin sitten tuli tämä. No, varmaan se Ljúfurkin on huomenna taas jotenkin outo, kun uskallan ajatella kyytiin kiipeämistä..

Pikakatsaus menneeseen viikkoon

Viime viikonloppuna käännettiin taas kellot talviaikaan, joten pimeä tulee nyt jo viiden huitteissa. Paljoa ei siis ehdi töiden jälkeen valoisala puuhata, vaan menee pimeiksi hommiksi vallan. Viime viikonloppuna siis yritettiin käyttää kaikki mahdollinen valo hyväksi, vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä lähes kokoajan. Se siitä talvesta siis.

Lauantaina oli kuitenkin vielä lunta ihan mukavasti. Tallille lähdin jo ajoissa aamupäivällä. Ponit tarhasta ja kentälle vähän irrottelemaan. Jonkin verran ne juoksivatkin, mutta eivät niin paljoa, että se yksistään olisi liikunnasta käynyt. Lähdettiin sitten vielä lenkille.

Koirien kanssa käytiin vielä kotimatkalla lenkillä ihmistenilmoilla eli kaupalta kipiteltiin pieni lenkki pyöräteitä pitkin, metsän kautta takaisin oikaisten. Ihan oltiin läpimärkiä autolle palattuamme.

Sunnuntaina käytiin ensin Kamburin kanssa ajolenkillä. Kovasti ihmetytti pientä kulkijaa seikka, että tie oli ihan niin kuin ennenkin, mutta tien vierillä oli sitä valkoista tavaraa. Hyvin käyttäytyi kuitenkin. Ljúfur sai vuorollaan koirat lenkkiseuraksi ja ihan mukavan mittainen lenkki kertyi siitäkin.

On sitä lunta sentään jossain vieläkin. Kuva tältä illalta.

Maanantaina juoksutin Ljúfurin pellolla käynnissä. Kuuliaisuusharjoituksia lähinnä. Ei ollut taas mitenkään erityisen hyvin kuulolla alkuun, mutta alkoi kyllä sujumaankin. Pohja oli vielä niin märkä ja liukas, ettei kovempia vauhteja uskaltanut kokeilla. Palattuamme kenttäkin oli viimein vapaa ja jatkettiin vielä hetki siellä samalla teemalla hiukan reippaammassa temmossa.

Tiistaina oli Kamburin vuoro päästä lenkille. Kipiteltiin rennosti maisemia katsellen auringonlaskuun. Kotona kävin vielä koirien kanssa metsässä otsalampun valossa. Lämpötilatkin laskivat jo pakkaselle, kirkas taivas teki tehtävänsä.

Keskiviikkona ponit kävivät lenkillä yhdessä. Ne on kyllä niin ihania kaveruksia, kun mikään ei hetkauta mihinkään suuntaan, tapahtui mitä tahansa. Ja jos jompikumpi joskus on vähän säpsyily päällä, toinen ei lähde mukaan pöllöilemään. Helppoja kaksinkin. 

Koirien kanssa käytiin lenkillä kotimatkalla taas kaupalta. Hirveästi tuntui olevan hajuja tällä kertaa ja varsinkin Noah väsähti aika lailla. Hyvin maistui uni koko loppuillan.

Tänään lenkkeiltiin kokoonpanolla Ljúfur ja koirapojat. Hieno ilma vielä tänäänkin. Kaunis auringonpaiste koko päivän ja lähes täysikuu illalla. Ei paljoa otsalamppua tarvittu. Pilviä näytti kuitenkin olevan kerääntymässä taivaanrannassa, joten ehkei ensi yönä ole niin kylmä kuin viime yönä. -10 asteessa ajelin aamulla nimittäin töihin.

Kännykällä ei tämän parempaan kuvaan pystynyt. Siellä se kuu kumminkin paistelee.

Sennen-päivä Ruukissa ja pikatalvi

Viime sunnuntaina osallistuimme siis Sennenyhdistyksen Pääkaupunkiseudun alajaoston järjestämään tapahtumaan Ruotsinpyhtään Ruukissa. Kymenlaakso Sennen oli myös kutsuttu ja pari autollista meitä siellä olikin. Mukava päivä. 

Koirat saivat odotella aluksi autossa, kun odotus-/katselutila oli aika ahdas ja kaikilla koirat mukana. Ja niin taas muistin, mitä on osallistua tapahtumaan, missä suurin osa on perus kotikoiria, jotka seurustelee kaikkien kanssa pitkän narun päässä ja se on ihmisten mielestä ihan okei. Ei minusta. Eikä Noksusta. Se ahdistuu ahtaissa tiloissa, missä kuka vain voi yht'äkkiä syöksyä iholle. Noksu pääsi sisälle vasta kun olin ensin juoksuttanut sitä pihalla pallon kanssa ja tungos oli hieman hellittänyt. Ja sehän yllätti käyttäytymällä ihan hienosti ja olemalla suht rentokin alun kiehumisen jälkeen.

Ruukin maisemia

Olin ilmoittautunut Nose Work-kokeiluun ja meidän vuoro olikin heti esittelyjen jälkeen. Ensimmäinen kierros meni Noahilla vähän kaiken muun haisteluun, mutta löysi kuitenkin puolivahingossa ja pääsin palkkaamaan. Muutama toisto ja tauolle. Toisella kierroksella tiesi jo mitä teki ja löysi nopeasti. Mukava laji, jota aion ehdottomasti harrastaa myös jatkossa kotona.

Peikko pääsi myös hengailemaan sisälle ja leikkimään. Aluksi se leikkikin, mutta kyllästyi tapansa mukaan nopeasti. Namit kelpasi kyllä ja muutenkin sillä tuntui olevan ihan hauskaa. Käytiin pieni lenkki kaikki kolme yhdessä ja sitten pääsi Noah vähän vielä aksaamaan, kun kenttä oli tyhjentynyt. Ja voi kun sillä olikin hauskaa.

Tiistaina käytiin Kamburin kanssa kärryttelemässä. Ja kyllä huomasi, että lomailtu ollaan. Valjastettaessa ei olisi malttanut millään olla paikallaan ja kun viimein päästiin matkaan, piti ensimmäiset parisataa metriä tuijotella kaikkea. Sen jälkeen rentoutui, vaikka reippaasti etenikin. Kunnes kilometrin kohdalla väsähti tai kylästyi tai jotain. Vauhti nyt kuitenkin hidastui. Muuten lenkki meni oikein hienosti ja pari pientä ravipätkääkin otettiin. Takaisin tullessa oli jo lähes pimeää, eikä sekään tuottanut mitään ongelmia.

Appeella lenkin jälkeen.

Loppu viikko onkin mennyt lomaillessa hevosten osalta. Keskiviikkona oli tarkoitus irtojuoksuttaa molemmat yhdessä, muttei päästy kentälle. Koirat oli minulla mukana pihaton siivouksessa ja sen jälkeen tallin pihalla hengailemassa. Pieni lenkkikin heitettiin. Eilen sitten satoikin lunta aika reippaasti, joten tallille ei ollut mitään asiaa kesärenkailla, koska teitä ei oltu aurattu. Yritin kyllä, mutta annoin periksi jo ensimetreillä. Lykittiin sitten vähän lunta ja käytiin lenkillä.

Tausta harmaana koska lumipyry..

Tänään pääsin jo melkein tallille asti autolla. Viimeinen 700m piti kävellä, koska tallin tie oli auraamatta. Koirat oli mukana, mutten käynyt kuin moikkaamassa poneja ja heittämässä niille lisää heinää, kun se oli loppu. En sitten viitsinyt ottaa niitä, kun vapaalle heinälle tottuneet ponit olivat hysteerisen nälkäisiä ja jopa Ljúfur, joka rouskuttelee yleensä korren kerrallaan hissukseen, ahmi suun niin täyteen, ettei meinannut pystyä enää pureskelemaan. Huomenna sitten uusi yritys.

Vaihteeksi aurinkoakin

Syksy etenee ja sateet vähenee. No, ainakin väliaikaisesti. Tänäänkään ei ole satanut vielä lainkaan. Ponipoikien kanssa käytiin reilun tunnin lenkki ihanassa auringon paisteessa. Kamburilla oli tiistaina rokotus, joten sillä on vielä hikiliikuntakielto, josta syystä ei nyt päästä kärryttelemään. Ihan lomalla se oli eiliseen asti. Eilen vähän ohjasajeltiin kentällä, kun se alkoi jo tunkea melkein väkisin mukaan pihatolta. On se kyllä hauska. Lenkillä se nauratti ihan urakalla, kun hyppäsi hieman liioitellen ojien yli hassulla nelijalkaloikalla. Samaisten ojien yli, mistä Ljúfur käveli edes huomaamatta niitä. Yhtenä päivänä tehtiin ratsujuttuja maasta käsin ensin kentällä ja sitten tiellä. Takaisin pihaan palattuamme, juurtui Kambur selkäännousujakkaran viereen, eikä suostunut hievahtamaankaan. Otti oikein vielä ohjan suuhunsa ja veti vastaan, kun yritin saada sitä liikkeelle. Eihän siinä muu auttanut, kuin kiivetä selkään hetkeksi, että poni sai palkkansa.

Eläinlääkäri siis kävi tiistaina rokottamassa. Pyysin samalla vilkaisemaan leukapatin jämiä ja etuhampaita, jotka tällä hetkellä vähän yksiristikaksi vaiheessa, kun sekaisin on pysyviä sekä maitohampaita. Kummankaan suhteen ei syytä huoleen. Ja kyllä sai taas olla ylpeä fiksusta ponilapsesta, jonka ilmekään ei värähtänyt, kun klipperillä hurautettiin karvat pois leuasta tai muutenkaan. Korvat hörössä innoissaan vaan olisi osallistunut kaikkeen.

Kirpparilta löytynyt fleece koekäytössä hikilenkin jälkeen viime viikonloppuna. Eikä ole edes mitenkään hirmu suuri, vaikka on 145 senttinen.

Ljúfur on ollut nyt hiukan kevyemmällä liikunnalla sen kompuroinnin vuoksi. Jos vaikka olisi jotain vialla. Ei se kyllä ole enää kompuroinut, tänäänkin kerran koko lenkin aikana ja niitähän sattuu kelle tahansa silloin tällöin. Sitäpaitsi sille tekee varmaan hyvää sen ratsastusäksidentin jälkeen muutenkin nyt pitää taukoa totisemmasta puuhastelusta. Kolme kertaa olen selkään kiivennyt sen jälkeen ja joka kerralla stressitaso on ollut huima. Ja koska en halua vahvistaa sitä mielentilaa enää yhtään enempää, ollaan nyt pidetty sitten taukoa. Ohjasajettu on joitain kertoja, mutta lähinnä kuitenkin vain remmilenkkeilty.

Koirat on joutuneet hengaamaan aika lailla metsässä, koska siellä on aivan hervoton määrä suppilovahveroita ja niitä on sitten pitänyt tietysti kerätä, kun ei niitä halua talloakaan. Tänään haettiin ämpärillinen, niiden jo kerättyjen 2,5 ämpärillisen lisäksi. Puoli ämpärillistä meni työkaverille, yksi on kuivatettu ja yksi unohtui esikuivatukseen uunin päälle ja meni pilalle. Nyt on puolikas ämpäri kuivurissa ja toinen puolikas odottaa vuoroaan.

Koirat ovat lenkkeilleet myös ponien ja varsinkin Ljufurin kanssa ihan urakalla. Pari ertaa ollaan käyty myös ihmisten ilmoilla, mutta mitään ei olle vieläkään oikein harrastettu. Huomenna ollaan menossa sennenyhdistyksen tapahtumaan Ruukkiin, Strömfors Dog Sports hallille. Ohjelmassa lajiesittelyjä, joista yhtä lukuunottamatta kaikkia ollaan harrastettu enemmän tai vähemmän. Ainoa minulle tuntemattomampi juttu on Nose Work, joten sitä ollaan ilmoittauduttu testaamaan. Kiva kun kerrankin jotain tapahtumaa on niin lähellä, että voidaan osallistua, eikä ole hinnallakaan pilattu.

Sataa sataa ropisee

Siis todellakin sataa. Lähes taukoamatta ja joka päivä. Eilen meinasin jättää tallireissun kokonaan väliin, koska vettä tuli kaatamalla. Neljän huitteissa aloin jo olla niin tylsistynyt, että lähdin sitten kuitenkin. Ponien kanssa en tehnyt kyllä mitään, siivoilin vain vähän pihattotarhaa. Tänään käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa pieni lenkki, sateessa tietenkin. Pihattotarha lainehtii ja muistuttaa enemmän riisipeltoa kuin laidunta. Ojat kulkevat aidan vierustoilla, mutta koska tulvivat pitkin peltoja, niin märkää on.

Ennen kuin tämä hiton sadekausi alkoi, reipailtiin kyllä ihan reippaina enemmän ja vähemmän, milloin milläkin kokoonpanolla.

Vähän on tapahtunutkin. Viimeksi kun Ljúfur oli peräponina kärrylenkillä, se meni kertaalleen ihan kunnolla polvilleen. Aika alkumatkasta vielä, joten toivottavasti oli kyse vain vanhan ponin jäykkyydestä. Polvista näytti kuitenkin menneen vain vähän karvoja poikki, joten matka jatkui. Polvet kuitenkin olivat saaneet ihoon asti osumaa ja hiukan vuotivatkin. Poni kuitenkin liikkui puhtaasti, joten lenkki heitettiin kaikesta huolimatta. Ei ihan suunnitellun pituisena tai vauhtisena, mutta lenkki kuitenkin.

Asfaltti-ihottumaa polvissa.

Kamburin leukapatti alkoi myös oireilla. Sehän on kasvattanut kokoa jo jonkin aikaa ja viimein se sitten puhkesi. Sitä ennen se oli pari päivää kipeä, eikä siihen saanut koskea. Nyt kun se on vuotanut tyhjäksi, sitä ei juurikaan enää ole. Jotain veren sekaista nestettä sieltä tuli, ei siis mätää tms. Ja siinä oli/on kaksi reikää ihan vieretysten eli ettei vaan nyt kuitenkin olisi johtunut se keväinen naaman turvotus käärmeenpuremasta josta olisi tämä patti jäänyt, kun samalla puolellakin on. Miltään fisteleiltäkään ne eivät näytä, mutta voihan ne silti kuitenkin olla.

Ponipojat muutivat siis takaisin pihattoon viimeinkin viime torstaina. Toistaiseksi ovat kaksistaan, kun pihattokaveri on talliasukkina olosuhteiden pakosta. Mitään suurta hässäkkää ei muuttoon liittynyt. Molemmat kävelivät lähes suorinta tietä heinäpaalille ja juurtuivat siihen. Mitä nyt Kambur ensin järkyttyi syvästi, koska paalia oli siirretty. Se marssi päättäväisesti siis ensin vanhalle paikalle ja tuijotti hetken sen näköisenä, että mitähän v..tua? Pieni spurtti ja näköyhteys paaliin oli saavutettu. Askellaji muuttui saman tien hitaaksi käynniksi, kun nuori herra suunnisti syömään.

Koirat ovat lenkeilleet, muttei sitten muuta. Jos tästä taas pääsisi vauhtiin, kun autokin on taas alla. Hyvin ne kyllä oppivat laina-autossakin matkustamaan, eikä sinne odottamaan jäädessäänkään saaneet aikaan mitään katastrofia. Ihan pysyivät kiltisti takapenkillä.  Eivät silti olleet kovin paljoa mukana, vaikka jotenkin tuntui, että varsinkin Noah matkusti mielummin niin. No, nyt matkustavat jälleen tutussa häkissä. Auto vaan on vaihtunut.