Parasta juuri nyt

Viikonloppu alkaa taas olla vilahtanut ohitse. Ulkoilua on harrastettu sekä ponien että koirien kanssa. Ja vain oltu ja rentouduttu. Vettäkään ei satanut mitenkään mahdottomasti, ihan vähän vaan. Pakkanen toki katosi ja pihattotarha on taas märkä ja kurainen, kuten nyt moni muukin paikka kyllä.

Perjantaina virittelin varsalle silat ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat heijastimet ja lähdettiin ohjasajaen baanalle hämärän jo laskeutuessa. Muutama sata metriä aluksi, takaa tuleva otsalampun valo ja siitä syntyneet varjot ym. hieman ihmetytti ja piti tuijotella ja kiemurrellakin, mutta kuten yleensäkin, tilanne meni nopeasti ohi ja matka jatkui kuten aina ennenkin. Pari kertaa varmaan vielä tällä kaavalla harjoitellaan näitä "hämärähommia" ennen kuin lähdetään kärryillä pimeään seikkailemaan.

Limpun vanha ratsastusloimi toimii tässäkin tarkoituksessa.

Eilen yritettiin käyttää lyhyttä valoisaa aikaa ulkoiluun ja tallille meninkin jo aamupäivällä. Lannan lappamisen jälkeen valjastin varsan kärryjen eteen ja nappasin pappaheppasen perähevoseksi. Hiukan mietin, että onkohan viisasta, kun Ljúfur on ollut aika perässä vedettävä viimeaikoina ja mitä jos se kompuroi taas ja kaikkea, mutta ihan hyvin meni. Tehtiin 1,5 tunnin lenkki käynnissä ja kummatkin oli ihan reippaita ja käyttäytyivät hienosti. Meillä on lupa kulkea erään talon pihan poikki pidemmille lenkeille päästäksemme, mutta pihalta pitää kakat siivota heti pois. Nyt siellä oli jonkun kakat jääneet ja me pysähdyttiin ne sieltä korjaamaan, jotta saadaan jatkossakin siitä kulkea. Hienosti seisoi Kambur paikallaan vapaana koko ajan. Samoin kuin se seisoi aina autojen ohimenonkin ajan tien varressa. Sitä on toki harjoiteltu ja vahvistettu ihan urakalla, mutta on se vaan siltikin niin fiksu. Ljúfurilta kun moinen ei aina onnistu vieläkään.

Ystikset jokin aika sitten.

Illalla käytiin koirien kanssa Kotkassa heittämässä reilun tunnin lenkki vanhoissa tutuissa lenkkimaastoissa. Puolet matkasta satoi vettä ihan kiitettävästi, mutta lopuksi sai jo katsella tähtiäkin. Molemmat olivat alkumatkasta aika mahdottomia, eivätkä oikein kuulolla kunnolla kumpainenkaan. Vapaana kun pyöräteillä yleensä kirmaavat. Tällä kertaa oli pakko ottaa aikalisä ja pitää hetki narussa, koska Peikko sinkosi eteen hurjaa vauhtia ja vaikka tulikin kutsusta luokse, on jatkuva käskeminen rasittavaa, eikä kenestäkään enää edes kivaa. Noah taas oli jossain ihan muualla ja vaikka tottelikin pienellä viiveellä, ei se ollut ollenkaan läsnä. Siihen ei saanut oikein mitään kontaktia. Uudelleen vapaaksi päästyään, Peikko oli ihan okei ja Noahkin parempi. Jossain vaiheessa tein Noahin kanssa vähän peruutustreeniä ja palkkasin remmin repimisellä ja sen jälkeen se jotenkin heräsi ja oli taas oma itsensä. Missähän se oikein aamulla kävi, kun oli puolisen tuntia omilla teillään. Poistui siis pihalta omatoimisesti. Ja omatoimisesti tuli takaisinkin, mutta oli sen jälkeen jotenkin outo. No, tuskin tuo selviää koskaan.

Tänään lenkillä oli hiukan kosteaa, vaikkei satanutkaan.

Tänään meni taas tallilla lähes koko valoisa aika. Tai siis hobusten kanssa puuhatessa. Ei me sentään koko aikaa tallilla kökitty vaan lenkkeiltiin ja sen sellaista. Kambur pääsi ensimmäisenä mukaan, koska passasi portilla, jottei varmasti jää matkasta. Eikä jäänyt. Tänään varustin varsan vaihteeksi satulalla ja kipusin selkään. Tehtiin pieni ratsutreeni. Kolme toistoa. Ensimmäisellä pyörähdettiin juuri ja juuri pihasta pois. Toisella pyörähdettiin kierros kentällä ja pieni pätkä tiellä. Käännyttiin takaisin, kun pari tallin hevosta tuli vastaan, jotta ei tarvisi tehdä siitä tilannetta ja alas hyppäsin, kun auto tuli lopussa takaa. Kun nyt vaan en halua ottaa mitään riskejä vielä tässä vaiheessa. Kolmannella tehtiin ihan oikea oppinen maastolenkki tiellä, noin 500m varmaan yhteensä, mutta kuitenkin. Joka kerta siis kiipesin aluksi selkään ja tulin lopuksi pois. On se vaan ihan huippu jätkä. Siitä tulee ihan super maastomopo.

Vanha kuva, mutta menköön.

Ratsujuttujen jälkeen vaihdoin ponia, nappasin koirat autosta mukaan ja painuttiin lenkille. Hissukseen kipiteltiin ihan kunnon lenkki metsäteitä ja polkuja pitkin. Semmoinen just rentoutumis-ulkoilu-eiurheilu-lenkki. Hiki tuli kuitenkin kaikille, kun nyt vaan oli melkein +10 astetta lämmintä ja liikaa vaatetta minulla päällä ja ponilla jo pirun paksu karva. Eilen samalla vaatetuksella meinasin paleltua kärryillä istuskellessani, vaikka lämmintä oli eilenkin.

Tämä kuva on ihan tältä päivältä.

Huomenna suunnittelin kiipeäväni Ljúfurin kyytiin pitkästä aikaa, kun se tuntuisi ainakin olevan taas ihan kunnossa. Jos siinä nyt mitään on ollutkaan. Vaikea sanoa. Epäilys nyt kuitenkin on, kun tallilla on muutamalla virusepäily jalkaoireilla, että meilläkin se kompurointi olisi ollut samaa. Siksi siis jätettiin tänään lähitallin Halloween pukuratsastus väliin, minne minun oli tarkoitus mennä Kamburin kanssa. Taluttaen toki, mutta olisi ollut niin hyvää harjoitusta vastaisuuden varalle. Harmittaa, mutta vielä enemmän harmittaisi jos oltaisi menty ja tartutettu siellä muut. Kai se vaan on joku suurempi voima päättänyt, että me vaan puskaillaan, eikä koskaan mitään muuta. Aina kun jotain suunnittelee, niin ei sitten päästäkään jostain syystä. Keväällä oli se sieni ja meni suunnitelmat uusiksi, eikä sen jälkeen ole uskaltanut edes ajatella mihinkään osallistumista. Nyt sitten kun viimein ihan innostuin, niin sitten tuli tämä. No, varmaan se Ljúfurkin on huomenna taas jotenkin outo, kun uskallan ajatella kyytiin kiipeämistä..