sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Harmia ja harrastusta

Vettä on tullut kokoajan enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Maanantaina en käynyt tallilla ollenkaan, kun vaan en viitsinyt rankkasateeseen lähteä. Aika kevyellä on koko lauma kieltämättä ollut. Jotain sentään kuitenkin. Ljúfur on lähinnä lenkkeillyt koirien kanssa. Se voi hyvin, eikä ole kompuroinut ja on ollut muutenkin hyvällä tuulella. Kamburin kanssa käytiin tiistaina ohjasajolenkillä. Torstaina menin tallille vasta pimeällä. Siinä sitten kun pimeällä työnsin täyttä kottikärryä portista ylälangan ali laitumen puolelle, pääsi Kambur livahtamaan samaa tietä vapauteen. Ja eihän se tietenkään ihan noin vaan kiinni enää antanutkaan. Sai sitten juosta, kunnes tuli toisiin aatoksiin.


Vanha kuva, mutta ei ole uusiakaan tullut tuolla vesisateessa otettua.

Eilen löytyikin sitten pihatolta oikeaa etusta ontuva varsa. Oliko liukastunut pihatolla vai liekö torstain revittelyn peruja. Perjantaina se vaikutti ihan normaalilta kuitenkin. Kuskasin sen jalkapesun kautta tallin käytävälle tarkempaa tutkimusta varten. Siinä seistessään se ei varannut jalalle painoa juuri ollenkaan, mutta mitään selkeää kipukohtaa tai vammaa en sieltä kuitenkaan löytänyt. Lavan etuosassa ehkä jotain pientä. Tänään se oli jo parempi. Varasi painoa jalalle seistessään, vaikka liikkuessaan ontuikin selkeästi. Pyysin sitten konsultaatioapua tallikaverilta, jos itseltä olisi jotain jäänyt huomaamatta, mutta samaan päädyttiin eli että syy on lihaksessa kainalossa ja/tai lavassa. Jäi siksi aikaa karsinaan, kun käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa lenkillä. Ja kerrankin ajoitus oli juuri täydellinen. Lenkkeillessä ei satanut ollenkaan tai vain vähän, mutta kun sain pojat takaisin pihattoon, taivas repesi jälleen.


Kuvituskuva tämäkin

Eilen satoi taivaan täydeltä koko päivän tai ainakin koko valoisan ajan. Kävin koirien kanssa kuitenkin päivällä metsässä. Illalla alkoi jo itseänikin tympiä pelkkä kotona istuskelu, joten pakkasin koirat autoon ja ajoin Prismalle. Auto parkkihalliin ja koirille pientä mielenvirkistystreeniä. Noah oli ihan innoissaan ja tekikin hyvin. Peruutushan sille on ollut lähes mahdoton oppia, mutta kun itse älysin käyttää käskynä samaa seuraa-käskyä kuin eteenpäinkin edetessä, niin sehän toimii ja peruutus alkaa muotoutua vihdoin. Ihan vähän aloin jo innostua, että jos sittenkin kävisi vielä muutaman kisan ennen vuoden vaihdetta, mutta lähempi tarkastelu paljasti starttien ilmohintojen hurjan nousun, joten haaveeksi jäi sekin. Ja kun ensi vuonna kisaamiseen tarvitaan myös lisenssi á 40,-, niin minun kisani on sitten kisattu. Pikkasen tulee kalliiksi jos max 3 kisaa käy liki kolmekymppiä per startti plus lisenssi. Juu, pitäköön kisansa. Me ei niihin enää osallistuta. Epävirallisia jos tällä seudulla on, niin niihin voidaan mennä.


On siellä Peikkokin. Vanhoilla otoksilla mennään yhä..

Peikkokin teki ihan hienosti ja innoissaan ekalla kierroksella, mutta kun otin uusiksi kaupassa käynnin jälkeen, ei Peikkoa enää ihan niin paljoa jaksanut kiinnostaa. Alussa teki silloinkin hyvin, mutta kyllästyi tosi nopsasti. Eikä me montaa minuuttia kyllä tehty. Positiivista kuitenkin oli se, että molemmilla kerroilla se lähti mukaan mielellään, eikä karannut autoon kummallakaan kerralla. Sillähän on aina häkin ovi auki varmuuden varalta, jotta pääsee poistumaan sinne, jos/kun alkaa ahdistaa liikaa. Muuten se poistuu jonnekin auton alle tai muuhun hankalaan paikkaan, eikä suostu tulemaan pois. Välillä jo melkein teki mieli uutta harrastuskoiraa, mutta koska lisenssi, en minä sellaisella taida enää mitään tehdä. Ja arjessahan Peikko on juuri täydellinen, eikä ole Noahissakaan paljoa parantamisen varaa. Näillä siis mennään toistaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti