Kevätväsymystä

Kevät alkaa olla hyvällä mallilla menossa kohti kesää ja kärpäsiä. Ötökät ovat onneksi vielä kuitenkin pysytelleet piilossa yöpakkasista johtuen. Ei varmaankaan kauaa enää mene kun ilmestyvät eli nautitaan nyt tästä vielä hetki.

Motivaatio on kateissa ja väsy painaa, minua. Osittain varmaan siksi, että kaikki suunnitelmat Kamburin kanssa meni uusiksi, enkä ole oikein saanut kiinni siitä, että miten tästä edetään. Ollaan me kuitenkin lenkkeilty, mutta kaikki treenit on aikalailla jäissä. Kelitkin on jo hyvät, ei jäätä enää oikein missään, ja Ljúfurin kanssakin pääsisi vihdoin maastolenkille selästä käsin. Vaan kun ei jaksa kiinnostaa. Vapaita siis pukkaa poneille monta viikossa, muutamana päivänä lenkkeillään tai juoksutellaan muutama minuutti.

Viime sunnuntaina oli ponipojilla pyykkipäivä. Molemmat joutuivat pesuun. Ljúfurille tuttu juttu, eikä aiheuttanut suurta protestointia. Nopsasti saatiin homma hoidettua, otettiin koirat matkaan ja lähdettiin kuivattelulenkille.

Ihan sutjakka poni paljastui karvan alta.

Kamburkin antoi hyvin pestä. Hiukan protestoi huuhteluvaiheessa, kun vesi on kuitenkin aika kylmää, mutta muuten meni oikein hyvin. Ylpeä saa olla. Kuivattelulenkille lähti sitten kuitenkin herra Känkkäränkkä Koikkaloikka, joka nakkeli niskojaan ja haaveili karauttavansa horisonttiin. Nauratti. Kambur on siitä mukava, että se ei oikeasti yritä poistua paikalta, kunhan kiukuttelee. Naru pysyy kuitenkin kokoajan löysällä, vaikka yrittääkin etuilla.

Koiratkin ovat vaan lenkkeilleet eli ei mitään uutta. Ensi viikolla minulla on sovitusti vain yksi työpäivä ja sitten ehkä ehtii ja jaksaa paremmin tehdä jotain muutakin. Ehkä, hyvin suuri ehkä.